Matkaan lähdettiin jo perjantaina aamupäivällä ja perillä Keuruulla oltiin neljän maissa. Kävelytin Riksun matkan jäljiltä ja se pääsi sitten karsinaansa lepäilemään ennen illan viimeistelyratsastusta. Kisa-apulaisena mukana tällä kertaa oli siskoni Nelli. Majoituttiin kätevästi tallin viereisessä aitassa, joten ruokinnat hoitui näppärästi aamuin illoin.
Perjantain ratsastuksella Riksu oli oikein mukavalla tuulella ja liikkui rennosti mutta kuitenkin atiivisesti. Työstin muutamia kohtia kouluradasta, mm. väistöt ja keskilaukkaa kaarella. Meno tuntui helpolta ja lopetettiin hyvillä mielin. Riksu pääsi vielä suihkuun, jotta olisi aamun koulukokeessa puhdas ja kiiltävä ;)
Meidän majoitukseen kuului sekä lauantaina että sunnuntaina herkullinen aamupala jolla jaksoi hyvin pitkälle päivään. Riksu sai myös oman aamupalansa totuttujen rutiinien mukaan kuuden maissa. Letittämässä olin kasin aikaan ja sen perään lähdettiin puunatun ratsun kanssa verkkailemaan. Meille oli arvonnassa osunut lähtövuoro luokan ensimmäisenä, mistä en erityisemmin ilahtunut...
Verryttely oli maneesissa ja rata kentällä. Aamulla ei satanut, mutta edellispäivien sateet oli tehneet kentästä paikoitellen aika märän ja niljakkaan. Ei Riksu maneesissakaan tuntunut niin hyvältä kuin perjantaina, mutta kentällä ei ainakaan loistettu. Yleensä Riksu ei juurikaan välitä erilaisista pohjista, mutta nyt siitä tuli jotenkin entistä enemmän mato. En saanut sitä pohkeen ja ohjan väliin vaan kaula, lavat, maha ja takapää seilailivat kaikki omia reittejään.
Olin tyytyväinen kun muistin radan (FEI:n CCIP* kenttäkilpailuohjelma 2014), mutta muuten jäi kyllä huono fiilis radasta. Kauden tärkein kisa ja niin vain ratsastus oli vain ajelehtimista. Pitkästä aikaa keräiltiin pari 5,5 arvosanaa.
Toisessa pohkeenväistössä heräsin siihen, että pitäisi vissiin vaatia vähän enemmän hevoselta. Ensimmäinen laukannosto onnistui kivasti, mutta sen perään meinasin unohtaa mihin oltiinkaan menossa. Riksu ei mennyt kulmiin, mikä taas hankaloitti tehtävien suorittamista. Varsinkin keskilaukkaan lähtö pitkän sivun ensimmäisessä kirjaimessa oli tuskaa, kun hevonen oli niin vimpula ja takapää roikkui sisällä. Jäätiin siitä omasta tasosta kauas. Videolta kun katsoo, niin ei tiedä onko kyseessä tallikisojen helppo C vai kenttämestaruuksien koulukoe.
Tuomari C: "Hyvä tahti, mutta muoto/tuntuma vaihtelee. Pehmeyttä lisää siirtymisiin." 61,11%
Tuomari M: "Hevosella on kivat perusliikkeet. Saisi olla paremmin ohjan ja pohkeen välissä ja käyttää itseään paremmin. Tsemppiä :)" 62,41%
Tuomareiden kommentit allekirjoitan täysin. Tulokseksi saatiin 61,76 % (-57,4) jolla pidettiin perää sijalla 8/11.
Koulukokeen olikin useampi tunti aikaa ennen iltapäivän estekoetta. Katsottiin loput suokkien koulukokeet ja lepäiltiin. Keskipäivällä käytiin ohjatusti kävelemässä maastorata, joka oli aika mutkikas eikä oltaisi todellakaan löydetty oikeaa reittiä ilman radan suunnittelijaa Kallea. Oltiin ekaa kertaa Keuruulla joten maastot ei olleet tuttuja, lisäksi risteileviä polkuja riitti moneen suuntaan.
Iltapäivällä tuli muutamia sadekuuroja. Kuten jo aamulla oltiin arveltu, rataesteet siirrettiin maneesiin. Verkka sentään pystyttiin pitämään kentällä, ettei ihan päivä venähtänyt iltaan.
Riksu punki esteverkassakin aika vahvasti sisäpohjetta vastaan ja irvisteli pidätteille. Kierros pysyi samana koko meidän verkan ajan, joten työstin oikean laukan vastalaukkana kuntoon. Ekalla lähestymisellä pystylle Riksu ei kuunnellut ja tulikin niin pohjaan että puomi tuli ihan kunnolla mukaan. Sen jälkeen oltiinkin jo skarpimpaa poikaa!
Kuvat vesileimojen mukaan © Janne Antila / Tanja Ukkonen
Maneesissa sai ottaa yhdet hypyt pystylle ja okserille. Käytin ne saatiinkin ihan kivat hypyt. Maneesi tuntui tosi pieneltä kun sinne oli rakennettu yhdeksän esteen rata. Esteet ei olleet onneksi ihan tapissa, mutta tekemistä riitti kuitenkin. Ja se yksi okseri joka oli kai maksimimitoissa, näytti isolta.
Rata lähti isommasta paikasta liikkelle. Sen jälkeen ehkä molemmilla tuli varovaisempi vaihde silmään. Yritin olla nyppimättä, mutta mielummin ratkaisin paikan lähelle kuin kauas. Yritin myös hakea tilaa mahdollisimman paljon reunoilta, mutta parissa kohtaa Riksu pääsi hieman oikaisemaan. Muuten Riksu oli urhea ja varsin terävä sekä pelasti taitavasti ratsastajan virheitä. Sarjalle oli aika tiukka tie ja siinä lavat jäi vähän ulos roikkumaan. Vaikka paikka oli ihan hyvä, tuli puomi mukaan a-osalta. Hyvin kuitenkin skarpattiin b-osalle. Isolle okserille varmistelin vähän turhankin paljon. Riksu oli taitava ja ansaitsi paljon taputuksia radan jälkeen.
Muillakin oli vaikeuksia mahtua pieneen maneesiin. Vain kaksi ratsukkoa selvitti esteet ilman virhepisteitä. Meidän 4 virhepisteen tuloksella noustiin kolme sijaa, ja oltiin ensimmäisen päivän jälkeen 5./11.
Riksu läpäisi eläinlääkärin tarkastuksen helposti. Vaikka taisi yrittää kertoa olevansa nälkäkuoleman partaalla kun yritti ahmia kaikki mahdolliset heinänkorret ja puun oksat varusteiden riisumisen aikana. Ei sentään tarkastuksen aikana, se vielä puuttuisikin!
Illalla käytiin Nellin kanssa vielä kiertämässä maastorata kertaalleen. Samassa tuli napattua kuvatkin maastoesteistä. Itse esteet oli helppoja ja yksinkertaisia, pääsosin yksittäisiä maastoesteitä. Muutama este myös hypättiin molemmista suunnista. Tuttari hyppäsi varmaan puolet meidän radan esteistä. Haasteita tuli kuitenkin mäkisestä maastosta ja kiemuraisen reitin muistamisesta.
Näin yöllä painajaista, että meillä menisi Riksun kanssa maastoradalla 6 minuuttia, kun suokeilla oli ihanneaikana 4 minuuttia ja 4 sekuntia. Vähän jännitti aamullakin, että kuinka paljon mahtaa kurvit, mäet ja kolme vesiestettä (lätäkköä lähinnä) hidastaa meidän matkaa.
Maastoesteverkassa Riksu oli kuitenkin reippaalla päällä, joten ei ainakaan energiasta olisi puutetta. Otin muutamia hyppyjä, jotka Riksu teki hyvin. Ekoilla raviympyröillä oli lievää kiemurtelua havaittavissa, mutta kun päästiin enemmän vauhtiin, niin ratsukin liikkui suorempana.
Lähtö oli loivaan ylämäkeen, mutta saatiin kuitenkin rata kivasti käyntiin. Pidin hyvää vauhtia alusta lähtien. Riksu vastasi hyvin niin jarruun kuin kaasuunkin, oli oikein ilo ratsastaa. Ekalla vedellä vähän himmailtiin vauhtia, mutta sitten taas menoksi. Ei minkään moisia ongelmia esteillä, Riksu suoritti oikein taitavasti. Loppuradan alashypyllä otin varuiksi raviin, Riksu tosin oli sitä mieltä että maastoradalla kuuluu laukata mutta totteli kuitenkin. Maalissa oltiin hyvissä ajoin, helpon ihanneaikakin alittui. Vähempikin kaasuttelu olisi riittänyt mutta tulipa testattua että myös näissä olosuhteissa Riksun vauhti ja kestävyyskunto riittää hyvin.
Sen verran kiltit maastoesteet oli, että 11 ratsukon luokassa vain kaksi ratsukkoa sai estevirheitä. Aikavirheitä tuli näiden lisäksi vain yhdelle ratsukolle. Oliko siis liian helppo rata vai ratsukot niin taitavia? ;)
Knuutilan Veikko ja Lotta-Katariina Lehtonen jyräsivät edelleen ja nappasivat vaatimattomasti viidennen kultamitalinsa. Meidän sijoitus ei parantunut vaan jouduttiin tyytymään viidenteen sijaan. Tyytyväinen sai olla kyllä Riksun maastokokeeseen, uljas musta oli ihan liekeissä :) Puomin päässä oltiin taas mitalista, kuten ekallakin kerralla mestaruuksissa (vuonna 2014).
