Vaikka jalustimia pidetään vain päkiän alla, vaikuttavat ne hyvin paljon myös ratsastajan keskivartalon hallintaan. Ainakin omalla kohdallani olen huomannut keskivartalon hallinnan paljon heikommaksi nyt kun niistä jalustimista ei saa tukea. Toivottavasti asiaan ehditään saada muutosta jalustimettoman marraskuun aikana.
Tiistaina, marraskuun ensimmäisenä päivänä, treenailin Röllin kanssa avoja. Työskentelyn edetessä saatiin tosi hienoja pätkiä, Rölli toimi pehmeästi ja liikkui aktiivisesti. Pysähdyin hehkuttamaan asiaa Nellille (joka ratsasti Riksulla), kun se muistui salaman lailla mieleen. On marraskuun eka päivä eli jalustimet kaulalle! Eipä siinä sitten mitään, jatkettiin ravityöskentelyä avojen ja sulkujen parissa ilman jalustimia. Eikä ollut mitään ongelmaa, Rölli pysyi tasaisena, joten kyydissä oli helppo olla. Suluissa vaan jäin jotenkin aina roikkumaan painon kanssa väärään suuntaan, mikä tekee tehtävästä Röllille hankalan. Käynnissä sujui, ravissa takkuili. Laukassa tehtiin vielä pienet pätkät avoa ja hetken verran työskentelyä ympyrällä. Reisissä tuntui aika lailla ratsastuksen jälkeen ja varsinkin seuraavana aamuna...
Keskiviikkona tulikin heti vahingossa huilipäivä jalustimettomuudesta, sillä Riksun kanssa pidin tuntia ja Röllillä oli vapaapäivä.
Torstaina reidet pääsi kunnon rääkkiin, kun ratsastin molemmilla hevosilla ilman jalustimia 15-20 minuuttia. Aloitin Riksun kanssa työskennellen perusasioiden parissa: paljon siirtymiä ja taivuttelua kolmikaarisen kiemurauran reitillä. Riksun kanssa tykkään työskennellä ravissa enemmän, sillä askeleet ovat varsin pieniä ja pehmeitä. Laukassa pitäisi saada vielä Riksu liikkumaan pyöreämmin ja läpi selän, jotta askellus olisi mielyttävämpää omallekin selälle.
Röllin kanssa taas laukka on kivampi askellaji ilman jalustimia ratsastukseen. Ravissa tulee helpommin jännittyneitä pätkiä, joissa on vaikeampi istua kyydissä. Treenattiin väistöjä kaikissa askellajeissa. Ilman jalustimia kun ratsastaa, huomaa selvemmin mihin suuntaan sitä milloinkin könöttää tai valuu. Ainakin viimeistään silloin kun meinaa liukua alas satulasta ;) Omassa ratsastuksessani huomaan, että jään helposti puristamaan vasemmalla reidellä, varsinkin kun se on ulkojalkana. Vasen jalka yleensä kipeytyykin treenissä huomattavasti oikeaa enemmän.
Kipeytyneiden lihasten huoltoon osui sopivasti torstai-illalle jooga, jossa olen nyt syksyn aikana käynyt kahden viikon välein. Venyteltiin reidet ja nilkat sekä yläkroppa varsin kokonaisvaltaisesti. Tuli tarpeeseen!
Perjantaina oli varsin kiireinen päivä, joten ihmeempiä ei ehditty treenaamaan. Riksun kanssa kävin käyntipainotteisella maastolenkillä, sillä ei olisi ollut aikaa odotella karvaturrin kuivumista kunnon treenin jälkeen. Reitin loppumatkalla Riksun rentouduttua annoin jalkojeni roikkua pitkinä ilman jalustimia. Tallipihalla laskeuduin satulasta jotenkin hassusti, sillä vasen polvi kiertyi outoon asentoon ja alkoi kipuilla. Kävely oli jokseenkin tuskallista, mutta päätin kuitenkin käydä Röllin kanssa vielä kevyesti ratsastamassa.
Polvi ei oikein tykännyt ilman jalustimen tukea roikkumisesta, joten mun piti jännittää koko vasenta jalkaa vähiten kivuliaassa asennossa. Se taas vaikutti selvästi kaikkeen tehden koko ratsukosta toispuoleisen. Pysyttiin kuitenkin tavoitteessa mennä 10 minuuttia ilman jalustimia.
Lauantaina polvi oli ottanut kevyestä treenistä itseensä niin, että siihen sattui todella. Portaat oli täyttä tuskaa ja kävelykin vaivalloista. Polvivamma vaikutti liikkeeseen niin, että samaa vauhtia oikean jalan nilkkakin rasittui ja alkoi vaivaamaan. Hevoset saivat ylimääräisen vapaapäivän, kun en uskaltanut rasittaa polvea enempää.
Sunnuntaina polvi tuntui taas toimivalta, joten Röllin kanssa lähdettiin aamupäivällä kouluratsastuksen pariin touhuilemaan. Vaparin jälkeiset energiat painoivat päälle, eikä alaspäin siirtymissä löytynyt oikein jarruja. Ravi-käynti-siirtymät onnistuivat vielä ihan kivasti, mutta laukasta käyntiin ei ottanut sujuakseen. Puristauduin vain satulaan ja keskivartalo pääsi valumaan lyttyyn. Pakko oli ottaa lopuksi jalustimet takaisin jalkaan, jotta voitiin lopettaa onnistuneisiin siirtymisiin. Polvikin kiitti.
Illalla ratsastin vielä Riksun kanssa. Alun pikkuisista vastusteluista huolimatta saatiin onnistunut treeni tehtyä. Reilu tunti vierähti hujauksessa ja ilman jalustimiakin viihdyttiin lähemmäs 30 minuuttia. Raviin löytyi kivaa swungia ja tarmokasta työntöä takaa. Laukassa tehtiin vastalaukkaa, pari vaihtoa ja muisteltiin vähän laukka-avoakin. Riksu ja Rölli on onneksi eri suuntiin vähän vinoja, joten päivän päätteeksi on melkein itsekin suoristunut takaisin keskivaiheille :)
Eilen maanantaina pidin tuntia Riksun kanssa. Pitihän oppilaankin päästä nauttimaan ilman jalustimia menosta ;) Röllin kanssa jatkettiin perusratsastuksen parissa ja siirtymiset onnistuivat tällä kertaa sekä ylös että alaspäin.
Toivottavasti kaikki raajat niin itsellä kuin hevosilla nyt pysyvät kunnossa, sillä jalustimetonta marraskuuta on vielä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti