Tiistaina reissussa olivat Riksu ja Riiviö. Kuten edellisessä postauksessa kerroin, Riksu kävi klinikalla. Forssan klinikkareissu oli sovittu samalle päivälle kuin Ypäjällä järjestetyt tiistaikisat, jottei tarvitsisi samaa matkaa ajella kahtena päivänä.
Riksun vuoro klinikalla oli sovittu olevan hyvissä ajoin päivällä, jotta ehdittäisiin rauhassa siirtyä Forssasta Ypäjälle Hevosopiston alueelle. Klinikalla oli aikataulu vähän myöhässä, minkä lisäksi Riksu piti rauhoittaa kaksi kertaa, että saatiin tutkimukset ja hoidot suoritettua. Ihan unenpöpperöistä Riksua ei tietenkään voitu iskeä koppiin, vaan piti odotella jonkin aikaa virkoamista.
Tiistaikisat olivat maastoestekisat, Riiviön ensimmäiset sellaiset. Tietenkin meidän tuurilla Riiviön vuoro oli 60 lähtijän joukossa heti viidentenä eli lähtövuoro maastoon oli jo kello 16.08. Klinikalla vierähtäneen ajan takia oltiin myöhässä kisapaikalla, nimittäin vasta puoli neljän aikaan. Ensimmäiseksi laitoin Riiviölle suitset päähän, jotta iskä pääsi sen kanssa jo kävelemään sillä aikaa kun itse lähdin kansliaa ja maastorataa kohti.
Kansliassa oli ihan törkeä jono ja mulla oli kauhea kiire, joten yritin bongailla tuttuja avuksi. Jonosta löytyikin Alex ja Penina, jolle iskin setelit kouraan ja pyysin maksamaan mun lähtömaksun. Penina osasi myös vinkata, mistä maastorata alkoi. Radan kävelyyn kipittelinkin seuraavaksi. Onneksi oli helppo ja yksinkertainen rata, joka jäi hyvin mieleen nopeallakin tutustumiskierroksella.
Radalle pitäis lähtee ja Riiviö vaan chillailee auringossa :D
Radankävelyn jälkeen laitoin omat kamppeet päälle ja Riiviölle satula selkään. Verkassa olin noin kymmentä vaille neljä. Tiistaina oli tosi kesäinen ilma, varmaan hellerajat paikkui. Nopea verkka sopi sekä keliin että Riiviön fiilikseen hyvin. Se liikkui ihan kivasti omalla moottorilla, mutta ei varsinaisesti innostunut maastareista. Hypyt Keskikentän verkkatukeille onnistui hyvin, joten lähdettiin Derby-kentän vierelle valmistautumaan.
Rata koostui 11 pienestä tukista helpoilla reiteillä. Kisakutsussa mainittiin, että esteet ovat noin 70 cm, mutta todellisuudessa ne olivat jotain 50 cm. Kutonen oli sama kuin vappukisoissa harrasteen ykkönen, se oli ehkä sen 70 cm. Helppo nakki siis Riiviölle, joka kotona on hypellyt tuttarin ja helponkin tehtäviä!
Riksu ja Rölli ovat jo oppineet, että lähtölaskennasta lähdetään reippaasti menemään. Riiviö meinasi melkein nukahtaa paikalleen :D Lähdettiin laukassa liikkeelle, vaikkakin varsin hitaasti. Riiviö oli aika laiska, mutta ylitti kaikki esteet helposti. Pidemmillä pätkillä polkaisin menopeliin vähän lisää vauhtia, että päästäisiin joskus maaliinkin. Vesi ei ollut pakollinen, mutta harjoituksen vuoksi otettiin se mukaan reitille. Riiviö hiukan himmaili kohti vettä, mutta meni kuitenkin ihan nätisti. Hitaasti hölkkäillen selvitettiin vesi, jonka jälkeen uusi laukka kehiin ja vielä viimeisen tukin yli ja maaliin. Jee, puhdas rata!
Olin laittanut kellon piippaamaan 10 sekuntia ennen ihanneaikaa, kuten aina kenttäkisoissa. Ennen viimeistä estettä kello alkoikin huutamaan. Vaikka nyt tiesinkin, että tässä ihannaaikaluokassa tarkoitus olisi päästä mahdollisimman lähelle annettua aikaa, tuli kellon piippailusta pieni paniikki pyyhältää maaliin. Maaliviiva ylitettiinkin noin 5 sekuntia ennen ihanneaikaa.
Maastoradalla esteiden korkeus oli reilusti alle harrasteen (80 cm), samoin 952 metrin matka oli vajaamittainen harrasteeksi (1000-1500 m). Vauhti oli sentään sama, 400 m/min. Kilpailuharjoituksena mentiin, joten hevoset pääsivät hieman helpommalla kuin varsinaisissa kenttäkisoissa. Estevahdit olivat "siviilivaatteissa" eli ilman heijastinliivejä, eivätkä he myöskään viheltäneet pilliin ennen ratsukon tuloa, kuten kenttäkisoissa on tapana. Osa estevahdeista kuitenkin joutui istuskelemaan metsän uumenissa esteiden sijainnista johtuen. Riiviö eteni suoraviivaisesti koko radan eikä jännittänyt estevahteja tai muitakaan ihmisiä yhtään :)
Oman vuoron ja loppuverkan jälkeen olikin pitkä tauko ennen tulosten selviämistä. Oltiin Riiviön kanssa kuitenkin suht lähellä ihanneaikaa, joten jäätiin kisapaikalle jännittämään, irtoaako sijoitusta.
Kisassa oli mukana todella paljon ensikertalaisia ja nuoria hevosia, mutta kuitenkin mua yllätti virheiden paljous näin helpolla radalla. Noin puolet lähtijöistä sai ainakin yhden kiellon radalla.
Luokan loppumisen jälkeen kiersin radan uudelleen ja nappasin kuvat esteistä. Kävelymatkalla autolle päin tulikin jo kuulutukset palkintojenjaosta, johon kutsuttiin kymmenen parasta. Meitä ei ollut mukana listassa, joten suunnattiin siitä sitten kotia kohti.
Tuloslistasta selvisi myöhemmin, että oltiin jaetulla 12. sijalla, kun 16 sijoittui. Wuup wuup! Täytyy nyt vissiin maksaa Riiviön vuosimaksu ja ottaa se johonkin oikeisiin kenttäkisoihin mukaan ;)
Kun Niinisalon kenttäkisoissa Riksu tuntui huonolta, päätettiin se käyttää tutkimuksissa klinikalla. Eilen sitten klinikkapäivä koitti. Jännittynein fiiliksin oltiin taas matkassa. Viime vuonnahan suurin piirtein samoihin aikoihin Riksulla todettiin oikeassa etujalassa hankosidevamma, jota paranneltiinkin koko kausi.
Ongelma oli jo paikallistettu vasempaan takajalkaan ja mun mielestä säären alueelle. Eläinlääkärin tekemässä tunnustelussa vuohinen todettiin täyttyneeksi ja kintereen alapuolelta löytyi jänispatti. Juoksutin Riksua vielä muutaman kierroksen liinan päässä pihalla. Lähes suoraan traikusta repäisty (ja tunnin siellä matkustanut) Riksu ontui selvästi vasenta takasta sisäjalkana.
Sisällä otettiin röntgenkuvat kintereestä ja vuohisesta. Jänispatti ja hankoside ultrattiin. Ja mitä löydettiin? Kintereessä oli alkavaa kinnerpattia ja vuohisen kuvassa näkyi vähän "sumua". Jänispatti oli, mutta mulle ei ihan selvinnyt, että mikä ja missä se oli. Todennäköisesti se oli tullut maaliskuun lopun riekkumisen seurauksena ja nyt äitynyt kipuilemaan. Hankoside ei ollut ihan priima, muttei varsinaisesti "rikki".
Hoitona kinner ja vuohinen piikitettiin. Riksu ei tästä hommasta ilahtunut yhtään, vaan heittäytyi varsin hankalaksi. Vuohinen taisi olla erityisen kipeä, sillä sen piikitys oli kovan työn takana. Kun piikki saatiin vihdoin oikeaan osoitteeseen, vuohisesta valui oikein nestettä ulos neulan läpi. Jänispattiin pistettiin Riksun omasta verestä valmistettu PRP-hoito. Lisäksi Riksu sai vielä kipulääkettä.
Yllättävän vähällä päästiin saikkuilun suhteen, sillä ohjeeksi tuli ottaa pari viikkoa rauhallisesti (lähinnä siis käyntiä) ja siitä sitten palata kohti normaalia treeniä. Tottakai mennään hevosta kuunnellen ja ilman kiirettä.
Ihan ilman ongelmia ei selvitty, sillä tänään aamulla vasemman takasen vuohinen oli aivan turvonnut, eikä Riksu halunnut varata sille jalalle kunnolla painoa. Konsultoitiin tietysti eläinlääkäriä, jolta saatiinkin tulehduskipulääketuubi. Riksulla ei ollut kuumetta, joten ei tarvinnut lähteä klinikalle uudelleen tutkittavaksi. Kipulääke auttoi hyvin ja Riksu piristyi silmissä. Myös kävely näytti normaalilta ja vuohisen turvotuskin lähti vähitellen laskemaan.
Riksu saa tarhailla ainakin muutaman päivän, ettei se taas riehu laitumella. Rauhallinen käppäily tarhassa on kuitenkin suotavaa, joten kehittelin Riksulle wannabe laitumen. Ruohoruokinnat toteutettiin pieninä kasoina ympäri tarhaa, jotta Riksu voi kuvitella olevansa laitumella ja samalla tulee hyötyliikuntaa ;)
Nyt ei auta muu kuin taas odotella ja toivoa parasta, jotta heppa tulee kuntoon eikä ongelmat jää vaivaamaan. Pienet kävelylenkit ja kylmäykset pitkin päivää pitävät henkilökunnan kiireisenä, mutta mitä sitä ei kaverin eteen tekisi. Vaikka tietenkään ei ole kivaa, että Riksu taas saikkuilee, tuli ongelmien hoidoista hetkellistä mielenrauhaa. Stressaavinta on se, kun ei tiedä onko ongelmia vai mikä vaivaa...
Fair Play Cupin 3. osakilpailu käytiin meidän kotitallilla lauantaina. Ja koska tosiaan oltiin kotosalla, pääsivät mun kaikki hepat kisailemaan. Ratsastin itse Riiviöllä sekä Röllillä ja Riksu pääsi oppilaan ratsuksi.
Äänentoiston takia kouluradat ratsastettiin maneesissa ja verkka oli kentällä. Ekana mulla oli vuorossa Riiviön kanssa helppo B debyytti, jossa ratana oli K.N. Special. Riiviö tuntui verkassa varsin kivalta ja kuuliaiselta vaikka ei ihan koko aikaa pysynytkään tasaisessa peräänannossa. Laukkaa en tehnyt paljoa pihalla, kun se toimi ihan ok.
Riksun ja oppilaan vuoro oli luokan ekana, minkä jälkeen me pääsimme Riiviön kanssa esittämään taitomme tuomarille. Sain kaveriltani Annalta onneksi yhden satulan lainaan, jotta Riksun ja Riiviön startit onnistuivat sujuvasti samassa luokassa. Muutenhan herrat käyttävät samaa Batesin penkkiä.
Radalla Riiviö oli paikoin vähän epätasainen edestä, mutta välillä oikein hyvän tuntuinen. Ravissa Riiviö pompottaa askeliaan niin, ettei siellä pysty istumaan kovin hyvin. Niimpä jään helposti vain puristamaan polvella, jolloin kantäpäät nousee ja pohje irtoaa kyljestä. Käynnissä Riiviö oli vähän kiireinen, samaten laukassa. Varsinkin diagonaalit on vaikeita, sillä Riiviö mielellään vaihtaisi laukkaa. Vasemman laukan nostossa valmistelu jäi ajatuksen asteelle, eikä Riiviö nostanut heti. Näyttävä ajolähtö laukkaan, kun lähdin työntämään ylävartalolla.
Muuten Riiviö oli ihan jees. Jopa laukasta käyntiin onnistui suht kevyesti, vaikkakin vähän töksähtäen. Näin kotioloissa Riiviö pysyi paremmin rentona kuin viimeksi vieraassa paikassa :)
Tuomarin kommentit: "Hevosella olemassa hyvät askellajit, varsinkin ravi on kivaa. Tänään hieman kiireinen kaikessa. Pyri ratsastamaan hevonen parempaan tasapainoon. Lisää kantovoimaa, niin hyvä tulee :)"
Tuloksena 61,6 %, joka oikeutti kolmanteen sijaan. Harmiksi jäätiin taas juuri ekaksi ei-sijoittuneeksi, kun kahdeksan ratsukon ryhmässä palkittiin vain kaksi.
Riksulla ei ollut yksilönä mitään debyyttiä, sillä tuttu ja turvallinen KN Special on tahkottu kisoissa moneen kertaan. Ratsukkona oppilaan kanssa takana on vain kaksi helppo C -luokkaa ja nyt debyytti helppo B:ssä. Riksulla oli radalla juoksenteluvaihde päällä ja kuskilta pääsi ratakin unohtumaan kertaalleen. Kuitenkin lopputuloksena 57,8 % eli ihan kivat prosentit ekaksi kerraksi.
Riksu olisi voinut hyvinkin kisailla myös a-merkin, mutta koska se on kisannut viime viikkoina niin paljon, niin päätin tämän yhden luokan riittävän.
Ehdittiin hyvin laittamaan Riksu ja Riiviö pois ennen Röllin vuoroa. Rölliä odotti helppo A:n debyytti. Ohjelmana oli A-merkin kouluohjelma.
Ulkona verkassa Rölli oli alkuun ihan karmea. Tuntui kuin olisi betoniporsaalla ratsastanut. Varsinkin oikea kylki oli ihan kova ja ohjakin oli kuin seinässä kiinni. Käännöksissä Rölli heitti takapään taas ulos eikä taipumisesta ollut tietoakaan. Lisäksi Rölli juoksenteli vaan jännittyneenä ja vältteli tuntumaa aukomalla suuta. Laukassa ei ollut minkään sortin rytmiä tai työntöä, vaan se oli lähinnä epämääräistä kipitystä selättömästi. Tein paljon väistöjä, jotta Rölli ottaisi pohkeen läpi. Otin raipankin käyttöön, mutta siitäpä Rölli jännittyi ensin entisestään.
Meitä oli helppo A:ssa vain neljä ratsukkoa ja muut lähtivät jo ajoissa maneesiin valmistautumaan. Me jäimme Röllin kanssa tilavammille vesille kentälle. Hermo meinasi monta kertaa, kun työskentelystä huolimatta meininki ei muuttunut miksikään. Ajattelin siinä jo, että ei saada edes hyväksyttyä suoritusta tällä menolla.
Helppo A alkoi vähän myöhässä, mutta se sopi meille paremmin kuin hyvin. Useiden välikäyntien aikana saatiin kumpikin Röllin kanssa hengähtää ja laskea kierroksia. Maneesissa valmistauduttiin kahden ratsukon ajan. Tein lyhyitä pätkiä väistöjä sekä käynnissä että ravissa suoralla hevosella. Käynnissä väistätin takapäätä myös ympyrällä ulospäin. Pari vastalaukan nostoa käynnistä vielä ennen omaa vuoroa. Hieman rentouttakin alkoi löytymään, vaikka pyöreys ja aktiivisuus oli vielä vain haaveena.
Radalla Rölli ei ollutkaan hullumpi. Se kääntyi volteille ja ravin tahtikin säilyi suht samana läpi tehtävien. Eihän se koko aikaa pysynyt tasaisena edestä, mutta ihan kivasti kuitenkin. Laukat oli vähän jännittyneitä edelleen, vaikka jo parempia kuin verkassa. Käynnissä Rölli oli hyvin kiireinen ja kulki lyhyillä askelilla.
Pari kertaa suorituksen aikana unohdin mihin oltiin matkalla, mutta raviosuudella tehtävät muistuivat onneksi nopeasti mieleen. Toisen keskiravin jälkeen ensimmäinen varsinainen unohdus tapahtui. Valmistelin ravista jo laukannostoa kunnes havahduin siihen, että vastalaukkahan nostetaan käynnistä. Paniikki! Käyntisiirtymän piti olla lyhyen sivun keskellä C:ssä, mutta mulla se oli juuri ja juuri ennen H-kirjainta. Tuomari ei viheltänyt, joten jatkettiin matkaa. Pari käyntiaskeleen perään nostettiinkin jo laukka. Nopeasta ja valmistelemattomasta siirtymisestä johtuen laukka jäi jännittyneeksi. Pysähdys ja peruutus I:ssä onnistui ihan kivasti, toisin kuin alku- ja lopputervehdys, joissa Rölli ei olisi malttanut seistä.
"Reipas suoritus :) Ajoittain malttamaton hevonen. Rentoutta ja rutiinia lisää", kommentoi tuomari.
Tuloksena 65,1 %, iloinen yllätys. Ihan kelpo rata ekaksi helppo A:n radaksi ja huippurata verkkaan nähden. Päivän kruunasi se, että meidän tulos riitti luokan voittoon!
Viime viikonloppuna kisailtiin taas kenttäratsastuksen parissa, tällä kertaa Niinisalossa. Rölli kisasi tutustumisluokassa ja Riksun koitokset oli avoimessa helpossa. Kävi vielä semmoinen mäihä, että Riksu oli luokkansa eka lähtijä ja starttivuoro oli heti yhdeksältä. Vaikka eka koulustartti olikin aikaisin, lähdimme reissuun kuitenkin vasta lauantaina. Alkuviikon lämpöaallon ja auringon jälkeen palattiin Suomen todelliseen säähän eli vesisateeseen, jota olikin luvassa koko viikonlopun ajan.
Aamuvarhaisella Riksu sai pikasykeröt harjaansa, mutta Rölliä en jaksanut alkaa letittää, sillä siinä olisi mennyt koko yö. Ennen Röllin koulustarttia ehtisin kuitenkin näpertämään jonkinmoisen ranskanletin koko kaulan matkalle.
Joku autonkuljettaja oli jättänyt pitkän ajoneuvonsa verkan keskelle, unohtanut sen siihen ja kuuleman mukaan lähtenyt Puolaan seikkailemaan viikonlopuksi. Riksu oli ihan ihmeissään, että tuo vempele ei kyllä tuohon kuulu ja vähän kyttäili autoa sitä ohittaessa. Radan puolella asia onneksi unohtui.
Riksu ei taaskaan tuntunut verkassa ihan parhaimmalta, kun se välillä vaan juoksenteli vimpulana eikä kuunnellut apuja. Jumppailin muutamia väistöjä ja avoja, jotta takapää lähtisi käyntiin. Keskiravi kipitti ja keskilaukassa Riksu oli kuin jossain ralliradalla kurvailemassa.
Tällä kertaa jopa muistin radan, mutta muuten rata ei tuntunut kovin onnistuneelta. Tuntui, että Riksu vaan meni omia menojaan enkä saanut siihen mitään otetta. Se ei antanut rehellisesti periksi niskastaan ja takapää laahusti vain mukana. Keskilaukassa jalat kävi vikkelään ja Riksu kanttasi taas heti pienemmästäkin kääntävästä ohjasotteesta. Odotin jotain 57-58% tulosta radalta. Tuomarit olivat kylläkin toista mieltä...
Tuomari C: "Siisti, pääosin tasapainoinen suoritus. Ajoittain liike saisi tulla vielä paremmin selän läpi." 66,9 %
Tuomari M: "Aktiivisemmin takaa. Rennommalle niskalle. Varo, ettei mene kiireiseksi. Tasainen suoritus." 64,3 %
Yhteistulokseksi tuli siis 65,6 % ja sillä tuloksella oltiin kolmantena koulun jälkeen. Mitä ihmettä!?
Noin tunnin huilaamisen jälkeen suunnattiin rataesteille, jotka helpossa hypättiin 105 cm korkeudella. Koko aamupäivän sateli vettä, mutta radankävelyssä estekentän nurmi tuntui vielä ihan napakalta eikä kovinkaan märältä. Riksu sai kenkiinsä nurmihokit kannoille.
Verryttelyyn lähtiessä Riksu tuntui jotenkin kovin jäykältä takaa. Varmaan pelkät kantahokit vähän väänsivät jalkaa kovemmalla tiellä kulkiessa. Hiekkapolulla ja verkassa liike oli kuitenkin ihan normaali ja Riksu liikkui mielellään, joten aloitettiin hyppääminen ja hetken kuluttua oltiinkin jo radalla.
Verkassa Riksu hyppäsi puhtaasti vaikkakin vähän juoksi kohti esteille. Radalla sen sijaan ei. Otettiin neljä puomia, vaikka mielestäni paikat oli ihan hyviä. Kakkosella Riksu lähti niin laakaan hyppyn, että nappasi tasaokserin etupuomin etujaloilla. Sarjan jälkeen loivassa alamäessä okserista mukaan takapuomi. Seiskalle tuli vähän kummallinen loikka, jonka perään pitikin kääntyä melko jyrkästi ohi tuomarikopin. Otin turhaan laukkaa pois kurvissa ja jäin samaan vauhtiin himmailemaan kasille. Linjalle olisi pitänyt tulla vähän aktiivisemmin. Nyt napattiin kasilta puomi. 22 metrin välissä jäin taas matkustelemaan ensimmäiset kolme askelta, vaikka olisi pitänyt tehdä päätös toteutettavasta askelmäärästä hyvissä ajoin. Nyt toteutus oli epätasainen, 5 menevää laukkaa ja kuudes lähelle, minkä takia vielä yksi puomi matkaan. Nurmi tuntui matkan varrella ihan hyvältä, mutta ponnistuksissa se antoi ehkä vähän liikaa periksi. Ei Riksu mitään liukastellut, mutta ehkä hokkeja olisi voinut olla enemmän.
Ensin kuulutettiin, että saatiin 12 virhepistettä. Se korjattiin 16 virhepisteeksi kuitenkin jo ennen kuin olin päässyt nurmelta pois. Metsän puolella ravaillessani tuli vielä yksi kuulutus koskien meidän tulosta. Yliajasta 4 virhepistettä. Olin ihmeissäni, sillä kyllä me nyt laukattiin ihan perus vauhtia (helpossa tempovaatimus on 350 m/min). Myöhemmin tuloslistaa tutkiessani huomasin, että radan vaatimusaikaa oli muutettu, joten pistepotti jäi 16 virhepisteeseen.
Esteiden jälkeen oltiinkin tuloslistalla jo toisessa päässä, nimittäin sijalla 12./15.
Eläinlääkärin tarkastuksessa Riksu pisti leikiksi, tökki ja punki päin eikä osannut käyttäytyä. Kun oli ravin vuoro, Riksu oli aivan kujalla ja kiemurteli kuin mato. Jouduttiin ottamaan uusi kierros ravia, jotta siis saatiin sitä ravia esitettyä kunnolla. Päästiin läpi tarkastuksesta pelleilystä huolimatta.
Kaksipäiväisissä kisoissa onneksi on vähän väljempi aikataulu, joten ei tarvinnut kiireessä panikoida. Varsinkin kun hepat oli eri luokissa, oli aikaa varsin sopivasti vaihtaa ratsua. Riksun osuuksien jälkeen ehdin hetken taas hengailla autossa ja kuivatella kastuneita varusteita.
Matkalla kouluverkkaan Rölli oli yllättävän rento metsäpoluilla, mutta verkassa muiden hevosten keskellä se jännittyi ja vetäytyi kuoreensa. Käynti oli jotain ihme tanssahtelua ja puhinaa. Ravissa hain vain rauhallista tahtia ja sitä, että Rölli malttaisi odottaa. Helpommin sanottu kuin tehty. Rölli aloitti suun kanssa lonksuttamisen eikä halunnut ottaa pidätteitä läpi. Alkuun se ei meinannut edes kääntyä pienemmälle ympyrälle. Laukkaan en saanut mitään otetta. Jalat kävi ja kävi, mutta työntö puuttui. Kääntyminen oli erityisen vaikeaa ja pari kertaa Rölli heittikin ristilaukalle kurvissa. Tähän olotilaan kun lisätään vielä muut ympärillä pörräävät ratsukot, ei lopputulos ole kovinkaan onnistunut.
Röllin kouluohjelmana tuttarissa oli Helppo B:3. Ei mikään lemppariohjelma muutenkaan, mutta tähän hevosen virkeysasteeseen vielä huonompi. Tuttarissa onneksi saa vielä keventää joten todellakin hyödynsin tämän mahdollisuuden.
Mun mielestä radalla ravi näyttää aika kivalta, mutta vaatisi paljon paljon enemmän rentoutta ja rauhaa. Nyt kun yritän Rölliä jarrutella, se lyhentää kaulan ja alkaa huitomaan entistä enemmän etujaloilla. Se ei anna kunnolla käyttää jalkaa, vaan singahtelee jokaisesta pohjeavusta. Kurveissa jään helposti ottamaan vain sisäohjasta, jolloin takapää lennähtää samantien ulospäin. Laukka jäi taas jännityksissään kovin lyhyeksi ja kulmikkaaksi. Sekä alku- että lopputervehdys valui pitkäksi eikä Rölli oikein malttanut seistä. Ravista käyntiin siirtymisestä ansaittiin radan paras numero 6,5. Muuten paperissa oli tasaista kutosta ja muutama 5,5.
Ehtisin jo hukkaamaan Röllin koululapun, mutta tuomarikommenttina luki suurinpiirtein näin: tänään jännittynyt, käännöksissä takaosa valuu ulos, muista ulkoavut.
Tuloksena 59,3 % (-61) ja sijoitus hännillä, 21./30.
Tuttarin eka estevuoro oli juuri alkanut, kun olin kouluradalla. Päätettiin kuitenkin mennä vasta seuraavaan vuoroon, ettei tulisi kiire ja paniikki verkassa. Se kun tunnetusti ei Röllille sovi. Ehdittiin odotellessa käydä kävelemässä tuttarin maastorata.
Sade jatkui edelleen ja nurmi oli tallautunut edellisten luokkien ratsukoista, joten Röllille laitettiin neljä hokkia joka jalkaan. Se tuntui sopivalta ratkaisulta radallakin, vaikkei pohja edelleenkään ollut mitään liejua.
Verkassa Rölli oli taas sen tuntuinen, ettei olisi viikkoon ratsastetttu. Vauhtia piisasi, malttia ei. Hyppäsin tavallista enemmän, jotta löytyi jotain tolkkua siihen kiitämiseen. Kerran Rölli hyppäsi aivan päin okseria, mutta siitä heräsi itsekin vähän skarppaamaan. Pitkää ja laakaa hyppyä vauhdilla tuntui olevan Röllin taktiikka edelleen.
Radalla tuli muutamia rytmin muutoksia, mutta suht samoilla suunnitelmilla oltiin Röllin kanssa liikenteessä. Sarjaväli oli varsin lyhyt kahden laukan väli, joten koitin vähän himmata lähestymisessä. Se ei oikein onnistunut, vauhti hiipui kyllä, mutta niin myös laukka. A-osalta puomi, väli jäi lyhyeksi, roikkuhyppy B-osalle ja puomi myös siitä. Loppurata selvittiin puhtaasti, vaikka taas seiskalle tuli ihme jättiloikka. Riksun radasta oppineena ratsastin selkeämmällä suunnitelmalla ja tultiin välin sujuvasti viidellä laukalla. (Kamera katkaisi kuvauksen ennen vikaa linjaa.) 8 virhepistettä siis esteiltä.
Puomit tiputti meitä muutaman pykälän tuloksissa ja päädyttiin tilalle 27./30. Tässä vaiheessa virhepistesaalis -69.
Rölli esitti semmoista liitoravia eläinlääkärin tarkastuksessa, että hyvä kun pysyin mukana menossa. Muutenkin se oli taas kovin pörheänä muiden hevosten keskellä, mutta pysyi hyvin käsissä.
Käytiin kiertämässä vielä helpon maastorata ennen kuin hepat pääsi talliin. Sinne jäivät hepat rouskuttelemaan heiniä, kun me iskän kanssa ajeltiin vielä kotiin tekemään iltatallia. Aamulla saatiin taas lähteä varsin aikaisin liikenteeseen, vaikka nyt eka startti olikin vasta kello 11.40.
Riksun vuoro oli sunnuntainakin ensimmäisenä. Alkuverkassa se tuntui jäykältä takaa, mutta vertyi normaaliksi. Verkkahypyt ei onnistuneet ihan nappiin, tultiin joko liian lähelle tai liian kauas. Riksu suoritti kaikki kuitenkin kyselemättä.
Maastoon startattiin hyvillä mielin. Kello käyntiin ja menoksi! Kolme ekaa meni vaivattomasti, mutta Pläjäyksen banketilla Riksu alkoi himmailemaan. Ravissa selvittiin tehtävästä, mutta siitä johtuen paikka renkaille jäi viidellä laukalla kauas. Riksu oli ihan pro ja teki jättiloikan renkaiden yli alamäkeen. Vähän laukkaa auki ennen kutosta. Sille tulikin niin laaka hyppy ettei tosikaan... Kurvin jälkeen haudalle Riksu lähti valumaan ihan tosi paljon oikealle (sama ongelma ollut tässä ennenkin). Jarrutin käyntiin että pysytään reitillä. Käynnissä haudan yli. Etupää hyppäsi hyvin, mutta takapää roikkui. En tiedä kävikö jompikumpi takajaloista jopa haudassa, sillä haudan takareunan maalinja lähti mukaan. Riksu ei ollut oikein kuulolla eikä reitillä, joten ei päästy lähestymään sarjan b-osaa eli taloa. Voltilla hevonen kuulolla ja sitten talo jo ylittyikin. Tästä kuitenkin Riksu jotenkin lannistui tms. sillä loppurata oli kovin takkuista menoa. Urut, tukkiokseri, risueste. Kaikki perusesteitä, mutta Riksu kysyi jokaisella, että mennäänkö. Se himmasi kohti esteitä, halusi ponnistaa läheltä ja haki oikealle. Fyysistä kuntoa tuntui olevan, mutta henkinen kunto jarrutti menoa.
Kuusipystylle ja kulmalle taas pohjaan, mutta yli. Intoa ei ollut, mutta rehellisenä kaverina Riksu meni, mistä ohjattiin. Kulman jälkeen kello alkoi näyttää kovaa kiirettä, mistä vähän ite otin turhaa stressiä. Nuolenpäälle oli kiemurteleva reitti, jonka ratsastin vähän turhan rennosti. Olisi pitänyt ottaa hevonen paremmin avuille. Nyt kurvit meni kantaten ja sisäohjalla vetäen, mikä kostautui ohimenona nuolenpäälle. Valui oikealle, taas. Tein voltin oikean kautta ja sain Riksun yli esteestä, joskin tosissani sain ratsastaa sitä eteenpäin.
Nuolenpään jälkeen teki melkein mieli keskeyttää, kun meno tuntui niin vaivalloiselta. Hitaasti puksutettiin kuitenkin rata maaliin asti. Riksu piti melkein työntää yli tukeista mäen päällä ja veden rajassa. Vedessä se meinasi lähteä ulapalle, kun valui taas oikeaan. Ravissa kiivettiin suht isosta ylöshypystä takaisin hiekalle. Kaksi viimeistä estettä meni sentään vähän sujuvammin. Molemmat oltiin ihan loppu kun maaliin päästiin. En ole varmaan koskaan hengästynyt maastoradalla noin paljon! Piti ihan tosissaan ratsastaa, yleensä kun vain istun kyydissä ja ohjaan.
Vaikka päästiin maaliin ja saatiin tulos avoimesta helposta, oli fiilis tosi huono. Ypäjän kisoissa Riksu oli ihan into piukkana menossa ja lukitsi hyvin esteille (mitä nyt ei sinne mutaan mennyt, mutta muuten). Nyt se ei oikein halunnut laukata esteille perille asti ja olisi halunnut valua oikealta ohi. Loppuraveissa se liikkui puhtaasti ja normaalisti, mutta pelkään itse sillä olevan häikkää vasemmassa takajalassa.
Kahden kiellon lisäksi paukutimme yliaikaa maastosta 43 sekuntia yliaikaa. Maastosta siis -57,2. Yhteispotti näin ollen -124,7. Lopputuloksissa oltiin 10./15.
Rauhassa hevosen vaihto ja taas verkkaan. Rölli oli taas ylikierroksilla, eikä asiaa auttanut ohi laukkaavat ratsukot. Olin varannut Röllille verkkaan noin 40 minuuttia normaalin 30 minuutin sijaan, ja se toimi hyvin. Saatiin vähän laskettua kierroksia ja verkkailtua lihakset lämpimiksi ilman kiirettä.
Verkkahypyt Rölli teki ihan hyvin, vaikka onnistuikin aina vääntäytymään niin, että lasketumisen jälkeen puun oksat hakkasi mua naamaan. Mutta mitä pienistä ;)
Rata lähti ihan hyvin käyntiin. Kolmoselle tosin tuli paikka niin pohjaan, että mun tasapaino heilahti kunnolla ja samassa ohjatkin venahti liian pitkiksi. Pitkin ohjin kuitenkin osuttiin banketille ja vielä sen jälkeiselle urku-esteellekin. Taputukset Röllille ja sitten ohjia keräilemään. Haudalle ratsastin lyhyessä laukassa ja vahvalla paineella. Rölli vähän jarrutteli, mutta meni yli. Alamäki mentiin ravissa, samoin eka mökki. Välissä päästiin taas laukkaan ja jatkettiin sujuvasti matkaa.
Laukkasuoran jälkeen ajoissa taas kontrollia peliin ennen nuolenpäätä. Vähän lähelle tultiin sekä nuolenpäälle että kulmalle. Tukki näppärästi veteen ja laukassa veden läpi. Rantaravintolan pöydälle en nähnyt oikein paikkaa, joten valuttiin pohjaan. Trippeli ja viimeisenä ollut sianselkä ylittyivät ihan ok. Ajassa oltiin maalissa ja fiilis oli oikein kiva. Maastossa saatiin purkaa paineita, joten loppuverkassa hevonen oli jo varsin rento ja rauhallinen. Ekaa kertaa viikonlopun aikana!
Röllin puhtaan radan ansiosta noustiin tuloksissa vähän ylemmäs, mutta sijoituksiin ei ollut enää asiaa. Lopputuloksissa irtosi 13. sija 30 lähtijän luokassa (8 sijoittui).
Tuntuu, että blogi (jos ei jopa koko elämä) pyörii tällä hetkellä kisojen ympärillä. Kisoja tulee kisojen perään, niiden jälkeen pari päivää aina hengähdetään ja mennään kevyemmin, ja sitten taas aloitetaan valmistelu kohti seuraavia koitoksia.
Huomenna suunnataan Niinisaloon kenttäkisoihin. Riksu starttaa avoimessa helpossa, ja vielä luokan ekana lähtijänä heti ysiltä. Röllin kanssa osallistun tuttariin.
Riksulle tulee vähän pidempi peräkkäisten kisojen putki tässä, kun kisaputki jatkuu vielä ensi viikon lauantaina. Silloin tosin kisaillaan kotosalla, kun Playsson.netin koulukisacup rantautuu meille. Fair Play Cup koostuu neljästä osakilpailusta, joista meillä on osakilpailu numero 3.
Kun kerran kotosalla kisaillaan, osallistuu kaikki hepat mukaan. Riiviö ja Rölli osallistuvat mun ratsuina kisaan ja Riksun kanssa kisailee oppilas. KN Special kutsuu Riiviötä ja Riksua. Rölliä odottaa debyytti helppo a -luokassa.
Tulkaa tsekkaa kuinka meillä sujuu tai jopa haastamaan kisaan ;) Reilu meininki ja kaikilla hyvä mieli!
