Työhevoskurssilla

Lauantaina 18.5. toteutin taas mun yhden haaveen ja osallistuin työhevoskurssille. Olen jo kauemmin haikaillut vastaavien kurssien perään, mutta nyt vihdoin osui kurssi sopivaan saumaan ja vielä sopivan lähelle Paimioon.

Kurssihevosena toimi kokenut työhevonen, suokkitamma Inka. Olin jo alkumetreiltä asti ihan haltioissani, kun parkkiin jätetty tamma seisoi yksinään keskellä pihaa kiltisti paikallaan, vaikka houkuttelevaa nurmikkoakin oli vieressä. Voisin kuvitella, että mun hevoset ei seisois paikallaan tossa tilanteessa vaikka pitäisin niistä kiinni...

Päivän ohjelmaan kuului pellon äestys ja auringonkukkien kylvö. Aloitimme valjastusharjoittelun luokkivaljastuksella. Ensin kurssin vetäjä Juha valjasti selostaen ja sitten pääsimme kaikki kurssilaiset harjoittelemaan koko valjastuksen itse. Ja Inka seisoi yhä  kärsivällisesti paikallaan. Ravivaljastukseen verrattuna luokkivaljastus tuntui aika monimutkaiselta ja liikkuvia osia oli huomattavasti enemmän. Kaikki saivat valjastuksen onnistumaan ja päästiin suuntaamaan peltotöihin.

Kuvat © Juha Kujala

Tuleva auringonkukkapelto sijaitsi loivassa rinteessä, joten itsellekin tuli tehokasta tarpomista myös ylämäkeen. Välillä oli vaikeaa saada käännettyä hieman innokasta työhevosta juuri oikealle uralle, mutta loppujen lopuksi koko pelto oli myöhennetty kauttaaltaan kahdella erilaisella vempaimella.

Äestyksen jälkeen pidettiin ruokatauko, niin ihmiset kuin työheppakin sai hengähtää. Ruuan jälkeen jatkettiin tamppivaljastuksen parissa.

Mielestäni tamppivaljastuksessa oli jo taas enemmän yhtäläisyyksiä ravivaljastuksen kanssa, ja se tuntui huomattavasti helpommalta. Tällä valjastuksella suoritttiin auringonkukkien siemenien kylvö ja lopuksi vielä pellon jyräys.

Aamupäivän peltohommissa meno tuntui välillä turhan vauhdikkaalta ja oma keskittyminen ei aina ihan riittänyt huippusuoritukseen. Iltapäivällä sain jo enemmän ideasta kiinni, tekemiseen löytyi rentoutta ja rauhallisuutta. Myös hevosen käsittely pellolla onnistui päivän mittaan paremmin. Työhevoset ovat herkkiä ääniavuille eikä niitä tarvitse pitää ns. tuntumalla kuin ratsuja tai ravureita.

Pelto tuli valmiiksi ja kahvittelun jälkeen saatiin kurssikin päätökseen. Oli oikein opettavaista ja mielenkiintoista päästä vähän työhevosjuttujen pariin. Ehkä seuraavaksi metsään tukkikuorman ääreen!