Huhtikuun lajihaaste: pyöräily

Maaliskuisen sisäliikunnan jälkeen nyt huhtikuussa suunnattiin taas ulkoilemaan. Huhtikuun lajiksi valikoitui pyöräily, jota me lähdimme Tytin kanssa toteuttamaan retken muodossa Nautelankoskelle.

Mun pyöräilyreitti alkoi kotoa Liedosta, Tytti taas ahkeroi pyörällä alkuun ja loppuun vielä reilut 10 kilsaa Lieto-Turku väliä. Olin jo heti alkuun ihan hengästynyt, kun fillaroin kotoa kohtaamispaikalle. En muista koska viimeksi olen pyöräillyt muualla kuin kenttäkisoissa traikun ja kanslian väliä. Kyllä syke nousi, mutta ylämäet oli myös henkisesti rankkoja.

Pyöräretken ajankohta oli kaunis lauantai, tosin lämpötila keikkui lähellä nollaa ja kylmä tuuli puhalsi. Pyöräillessä tuli kyllä lämmin, mutta varpaat ja sormet alkoivat jäätyä matkan edetessä.

Liedon keskustan tuntumassa ylitettiin Aurajoki riippusillan kautta ja jatkettiin metsähiekkatiellä matkaa. Suurimmaksi osaksi meidän reitti kulki kuitenkin asvaltin päällystämiä pyöräteitä pitkin. Lauantaina aamupäivällä ei pahemmin ollut muuta liikennettä, niin oli kiva pyöräillä vierekkäin ja jutustella kaikennäköistä.

Pari kolme kilsaa ennen määränpäätä oli jatkuvaa loivaa ylämäkeä (tai ainakin siltä se tuntui) ja reisistä alkoi voima loppua. Monesti kävi mielessä, etten jaksa enää ja kohta on pakko taluttaa, mutta jostain ihmeen kaupalla sain lisäbuustia ja poljin edellä kulkevan Tytin kiinni. Sitten onneksi alkoi se odotettu alamäki!

Matkanjohtajana mun olisi pitänyt tsekata reitti Nautelankoskelle paremmin, sillä nyt käännyttiin liian aikaisin, nimittäin Nautelan kartanon tienhaarasta. Ja päädyimme mutaisen pellon reunaan... Sen jälkeen tarkistettiinkin kännykän kartasta, missä oikein seikkailtiin ja minne pitikään mennä. Pari kilsaa tuli lisälenkkiä tästä harhailusta.

Päästiin sen jälkeen sitten jo perille kohteeseen. Koskessa virtasi vesi varsin reippaasti. Olihan siitä pari kuvaa pakko ottaa turistina ;) Tytille tämä oli eka kerta Nautelankoskella, minä olen joskus nuorempana käynyt ihastelemassa koskea ja piipahtanut museossakin.

Pyöräretken kohokohta oli tietenkin evästauko vanhan aitan kuistilla. Lämmiteltiin hetki teen äärellä ja sitten lähdettiin taas polkemaan takaisinpäin. Tulomatkalla pyöräiltiin hieman eri reittiä kuin mennessä, ja kierrettiin Liedon keskustan kautta. Kotia kohti matka tuntui paljon kevyemmältä, ja keskustelukin kulki sujuvammin kun ei tarvinnut niin paljon puuskuttaa.

Yhteensä pyöräretkellä matkaa taittui noin 28 kilometriä ja aikaa kului evästauon kera noin kaksi ja puoli tuntia.

Kotona otin pienen huilitauon sohvalla pötkötellen, minkä jälkeen jalat oli varsin pökkelöt. Illan ratsastuksissa tai seuraavana päivänäkään ei onneksi ollut pahemmin lihakset jumissä.

Kaiken kaikkiaan pyöräilystä jäi hyvä mieli :) Omassa kunnossa on vielä paljon parantamista, niin kestävyyden kuin lihaksien suhteeen. Lämpimämpänä päivänä olisi tietty ollut vielä mukavampaa reissailla, mutta kiva retki saatiin nytkin tehtyä. Yksin pyöräillessä musiikki voisi olla tarpeen!

Oman pyörän puuttuessa lainasin tälle retkelle siskoni Nellin pyörää. Tarkoituksena olisi kuitenkin lähiaikoina hankkia myös oma polkupyörä ja polkaista työmatkat sillä. Ainakin aurinkoisella kelillä ;)

Pyöräilyn plussat ja miinukset:
+ hyvää reisitreeniä
+ aerobista liikuntaa = kunto kasvaa
+ tehokkuutta pystyy säätelemään oman jaksamisen mukaan
+ ei vaadi paljon varusteita
+ maisemareitit
- ylämäet
- tällä reissulla jäätyi sormet ja varpaat

Arviot soveltuvuudesta ratsastuksen oheisliikunnaksi:
Jenni: ****
Tytti: ****


Aiemmin julkaistut lajihaasteet: tammikuun luistelu, helmikuun salitreeni ja maaliskuun SuperPark.