Pitkästä aikaa Ekillä

Pitkästä aikaa pääsin muun kuin omien heppojen kyytiin, nimittäin eilen kävin treffaamassa vanhaa tuttua, Ekiä. Ehkä joku muistaakin Ekin kenttäkisaharkoista viime vuodelta. Eki on kaverini Nooran 12-vuotias harrasteratsu.

Eki jäi ihastelemaan peilikuvaansa :D

Alkuun oli taas kulttuurishokki, miten voikin hevosella olla kaulaa. Ainakin metrin verran oli pituutta enemmän kuin mun hevosilla. Ikuisuusongelmani kädet korostuivat Ekin kanssa. Jos omilla hepoilla en saa pidettyä tasaista tuntumaa, niin ei se vieraalla ainakaan helpompaa ole.

Eki oli kyllä ihan hauska tapaus, vaikka sujuvan yhteistyön hakemisessa meni tovi jos toinenkin. Jumppailtiin paljon isoilla ympyröillä ja kahdeksikolla. Eki oli varsin herkkä ennakoimaan mun toiveita, jo pienestä ajatuksesta ja istunnan muutoksesta se arvuutteli mitä seuraavaksi oltiin tekemässä.

Noora rakensi meille pienen pystyn pitkälle sivulle, ja siitäkös Eki ilahtui. Askellajeihin tuli kiireellisyyttä ja herra oli vähän malttamaton. Ensin meillä oli minikaveletti innarivälillä ennen pystyä, mutta Eki ei siitä oikein välittänyt, niin siirrettiin se parempaan paikkaan esteen alle.

Kyllä oli muuten kuski hukassa tämän isolaukkaisen kaverin kanssa. Onneksi Eki ei moisista häiriköinneistäni ottanut nokkiinsa, vaan innoissaan hyppeli pystyä molemmista suunnista. Vasen kierros oli mulle vaikeampi, sillä jäin kurvissa helposti painon kanssa ulos, jolloin kääntäminen valui pitkäksi. Jalustimet olivat sileän työskentelyn jäljiltä aavistuksen pitkät, mutta selvittiin näinkin.

Hyvä mieli jäi Ekistä :) Hauskaa vaihtelua omiin hevosiin käydä muillakin hepoilla välillä ratsastamassa.