Airan opissa istuntaklinikalla

Sunnuntaina aamutuimaan lastattiin Riiviö traileriin ja otettiin suunnaksi Aulangon ratsastuskoulu Hämeenlinnassa. Määränpäänä oli Playssonin kolmas valmennusklinikka, joka tällä kertaa keskittyi istuntaan. Ensimmäistä kertaa pääsin hevosella mukaan, mikä oli kyllä hyvin antoisaa. Valmentajana meillä oli Aira Toivola (AT Ratsastuspilates).

En ole koskaan ennen ollut Airan tunneilla tai edes katsomossa, mutta olen kuullut niistä paljon hyvää. Istunnassa on kuitenkin paljon pieniä juttuja, jotka voivat vaikuttaa hevoseen niin monella tavalla. Ratsastan paljon yksin ja ilman valmentajaa, joten helposti jumiutuu siihen omaan könöttävään asentoon. Lähdettiin siis Airan oppiin fiksailemaan istuntaa parempaan kuosiin!

Valmennuspäivä alkoi Airan demolla, johon osallistuivat Playssonin tiimistä Mira ja Roosa ilman hevosia. Mallien kautta Airan ohjeilla myös yleisö pääsi mukaan korjailemaan omaa asentoaan. Kehonhallintaa harjoiteltiin "pelkän seisomisen" lisäksi myös jumppaamalla kyykkyjä, tarkoituksena tehdä työ takareisillä eikä etureisillä ja pakaroilla. Ei mikään helpoin homma ainakaan mulle!

Päivän ratsastukset aloitti Senni Allilla, minkä jälkeen Sennin järjestämän kilpailun voittanut Tiffani pääsi hetkeksi Airan opastukseen Allin kyytiin.

Oma vuoroni oli ensimmäisellä paritunnilla. Alunperin mun piti klinikalle osallistua Röllillä, mutta se kun nyt vain kävelee, niin otin Riiviön treeniin. Airan valvovien silmien alla ratsastettiin kahden ratsukon ryhmissä ja parina mun tunnilla oli Sanna. Meillä olikin suokkiryhmä, kun Sanna lainasi autopulmien vuoksi ratsastuskoulusta ratsukseen tuntiheppa Joukon.

Taisin esittelyssä sanoa, että Riiviö on 5-vuotias, vaikka sehän on 6v ja kääntyy kohta jo seiskaan. Hups! Omiksi ongelmikseni mainitsin oikealle kippaavan istunnan ja vaeltavat kädet. Aira katseli hetken meidän menoa ympyrällä käynnissä ja kevyessä ravissa, ja lisäsi mun ongelmien listaan vähän liikkeen takana olevan istunnan ja jännittyvät jalat.

Alkukierrosten jälkeen Aira otti meidät vuorotellen maneesin keskelle opastukseen. Mun istunnassa Aira korjasi ottamaan enemmän lantiota alle, rintakehää eteen ja lonkkia auki takareiden kautta. Myös hartioita piti saada rennommaksi. Airan korjaama asento tuntui alkuun siltä, että olisin ollut ihan tosi mutkalla kummallisessa asennossa.

Riiviö ei oikein ymmärtänyt, miksi hänen piti vain kököttää paikallaan opastuksen ajan. Niimpä hän ystävällisesti kehitteli pään heiluttelua ja nyppimistä omaksi huvikseen. Hiukan Riiviö sai mua välillä irtoamaan satulasta, jolloin asennon hakeminen piti aloittaa alusta. Myös Aira pääsi nyppimään ohjasta, kun testattiin mitä lihaksia ensin käytetään ja mitä oikeasti pitäisi. Ensimmäisillä kerroilla, kun Aira veti ohjista, otin liikkeen vastaan käsillä ja hartioilla. Seuraavaksi tehtiin puolipidäte Airalle. Mun käsi oli arvatenkin liian kova ja veto oli liikaa taaksepäin. Aira kärsivällisesti opasti taas  tähän uuteen asentoon ja vatsalihasten käyttöön, minkä jälkeen samat ohjaharjoitukset toistettiin. Nyt pystyin paremmin pitämään vastaan vatsalihaksilla ja puolipidätekin oli vakaampi ja pehmeämpi.

Yksilöopastuksen jälkeen siirryttiin taas ympyrälle. Ensin käynnissä lähdettiin metsästämään samoja lihaksia ja sitä Airan neuvomaa asentoa. Välillä palattiin vanhaan asentoon ihan luvan kanssa ja taas uuteen. Miten voikin pienillä muutoksilla olla niin iso ero?! Vaikka mentiin aika löysällä ohjalla, niin istunnan muutosten kautta Riiviön käyntiin tuli ihan erilainen meno. Vanhassa asennossa se vähän hiihti pää ylhäällä, takajalat takana. Korjauksilla lantio alle, rintakehä eteen. Hevonen kulki pyöreämmässä muodossa tahdikkaammin ja aktiivisemmin takaa.

Kun uusi asento alkoi pikkuhiljaa löytymään, otettiin mukaan pysähdykset. Niinkin yksinkertainen tehtävä kuin käynnistä seis, ja niin paljon ongelmia. Aloin taas vain vetää ohjasta samalla kun istunta palasi vanhaan takanojoon, omat jalatkin jännittyi ja nousi ylöspäin. Ohja vetää ja istunta käskee eteen. Riiviö ei jarruttanut, kas kummaa... Paljon piti keskittyä siihen uuteen asentoon, vatsalihaksia saa vielä hyvän aikaa metsästää ennen kuin ne sieltä vahvistuu.

Vesileimaiset kuvat © Anna Weckman, kiitos paljon.

Könö könö!

Kevyessä ravissa asennon hakeminen oli jotenkin tosi hankalaa alkuun. Kyllä sitä hiljalleen alkoi löytymään. Samoin kun käynnissä, ravissakin hevosen liikkuminen parani istunnan korjaamisen myötä. Aira kyseli välillä miltä asento tuntuu ja huomaanko eroa. Ehkä suurin ero omassa istunnassa oli kädet, jotka korjaantuivat lähes itsellään. Vakaamman keskivartalon kautta myös kädet pysyivät paremmin rauhassa eivätkä vispanneet milloin mihinkin. Aira sanoikin, että olisi turhaa lähteä korjaamaan vain pelkkiä käsiä, kun niin moni asia korjaantuu keskittymällä istuntaan kokonaisuutena ja vatsalihasten tuella.

Harjoitusraviinkin löytyi apua vatsalihaksista. Ihan kaikkeen en pystynyt samaan aikaan keskittymään, ja jalat jäivätkin välillä heilumaan. Lonkkia avaamalla alapohje pääsi paremmin lähelle hevosta ja pysyi paremmin paikallaan.

Ravityöskentelyä tehtiin ensin oikeassa kierroksessa, mikä sopi meille paremmin kuin hyvin. Loppuun vaihdettiin suuntaa vasempaan. Vasen kierros on Riiviölle vaikeampi ja siinä mun täytyy enemmän auttaa sitä tahdin ja taipumisen kanssa. Siksi oli helpompi aloittaa oikeassa kierroksessa, kun pääsi itse keskittymään helpommin siihen istuntaan ja asentoon. Airan vinkeillä saatiin ihan kivaa menoa myös vasempaan kierrokseen. Ei otettu laukkaa tunnilla ollenkaan, mutta ehkä parempi niin. Riiviö alkoi vähän väsähtää jo loppua kohti ravissa.

Paljon tuli uutta mietittävää istuntaan! Nyt kun Riksu ja Rölli vielä kävelee, niin oivallisesti siinä voi istuntaa treenailla ja eri asentojen vaikutuksia kokeilla. Ehkä alkaa pikkuhiljaa ne omat vatsalihaksetkin löytyä ;)

Oman tunnin jälkeen seurasin hetken Sennin ja Roosan tuntia. Kenttäratsastajat tekivät hommia ja istunnan korjauksia kevyessä istunnassa sekä ravissa että laukassa. Aikamoista jumppaa niin reisille kuin aivoillekin! Sitä seuratessani mulla oli kaksijakoisia fiiliksiä: toisaalta olisi tehnyt hyvää itsekin päästä kevyttä istuntaa reenaamaan opastuksessa, mutta toisaalta mun kunto ei olisi varmaan moista kestänyt :D

Pitäydyn käyntitreenissä, terveisin kovakuntoinen kenttäratsastaja