Matkaratsastuskisoissa

Vihdoin teimme sen! Oon jo Tumpin ostamisesta lähtien suunnitellut osallistuvani matkaratsastuskisoihin. Kävin silloin jo starttikurssin ja kaikkea, mutta kun Tumpilta heti alkuun pamahti jänne, niin idea jäi vain muhimaan. Nyt reilu seitsemän vuotta myöhemmin saatiin vihdoin suunnitelma toteutettua, kun osallistuttiin matkaratsastuskisoihin!

Kisat järjestettiin kivasti noin kuudentoista kilsan päässä kotitallilta, joten ei ollut paha matka kisapaikalle. Kisoissa oli viisi luokkaa: 79km, 62km, 55km, 31km ja 24km. Osallistuin Röllin kanssa luokista lyhimpään eli 24km, joka järjestettiin 1-tason kilpailuna. Kaverini Noora tuli seuraksi samaan luokkaan Riksun kanssa.

Kisoja ennen lueskeltiin huolella sääntöjä sekä vinkkejä ensikertalaisille. Huolehdin myös hevosten juomisesta normaalia tarkemmin, sillä kuivuminen tunnetusti hidastaa palautumista.

Kisapaikalla purettiin hevoset ulos traikusta, sillä traikkujen parkki ei ollut kisa-alueella. Iskä lähti viemään traikkua parkkiin ja sillä aikaa Nooran kanssa käytiin esittämässä hevoset alkutarkastuksessa eläinlääkärille. Tarkastuksessa mitattiin syke ja hengitys sekä tutkittiin muun muassa limakalvot, kapillaarien täyttyminen ja suolistoäänet. Rölli oli vähän hermostunut kisapaikan vilinästä, mutta käyttäytyi kuitenkin tarkastuksessa ihan kelvollisesti ja saatiin kaikista kohdista A eli paras arvosana. Tutkimuksen jälkeen eläinlääkäri katsoi vielä, että hevosten liikkeet olivat puhtaat. Ravattiin kentällä pätkä edestakaisin. Rölli tosin kiilasi mut ja vilisti takaisin päin juostessa ulos linjalta Riksun suuntaan. Heh, ei noloa onneksi...

Riksun vuoro oli Röllin jälkeen ja meidät ohjattiinkin kauemmas kentältä. Rölli tosin ei siellä ilman Riksun henkistä tukea selvinnyt ollenkaan, vaan alkoi pomppia ja riehua. Ensin sain sen pidettyä ympyrällä, mutta kun Rölli lähtikin vetämään takaisin kentälle Riksun luo, ja tarhan aitatolppa osui tielle, oli mun pakko päästää irti ohjista. Tätä voisi kutsua jo noloksi! Rytäkässä tietenkin katkesi gägin remmi! Sitä ei todellakaan saanut korjattua, mutta onneksi olin kerrankin varautunut ja ottanut toiset suitset mukaan! Toiset suitset oli mukana varoiksi, sillä en ollut varma onko kuolaimissa rajoituksia tässä lajissa, vaikka en säännöistä sitä kohtaa löytänyt. Tuli sitten ne kuitenkin tarpeeseen.

Rölli oli niin lentoon lähdössä ja kierroksilla, että pyysin päästä karsinaan vaihtamaan suitset toisiin. Kisapaikan henkilökunta ja tallinomistaja olivat oikein ystävällisiä ja karsinapaikka järjestyi operaatiota varten. Tallissakin tosin Rölli oli ihan ihmeellinen eikä suitsien vaihtaminen ollut mikään helppo tehtävä. Mietin vain, että selkäännoususta tulee varmaan kivaa ja helppoa tässä vireystilassa.. Hiukan jännitti myös, että miten saan Rölliä pidettyä kun jouduin vaihtamaan gägin kolmipalaan. Kotonahan teen kolmipalalla ihan laukkatreeniäkin ja hyvin toimii, mutta kisatilanne on aina vähän eri.

Riksu sentään osasi käyttäytyä vähän asiallisemmin :) Noora sai kenttäkellon ranteeseensa ajankulun vahtimisen helpottamiseksi ja Röllille virittelin mun joululahjaksi hankkiman sykemittarin. Selkäännousukin onnistui hetken pyörimisen jälkeen.

Ehdittiin kävellä hetken aikaa ennen kuin saatiin lähtölupa. Ei lähdetty ihan ekoina liikkeelle, mutta kuitenkin parin minuutin sisällä lähtömerkistä. Lähdettiin rauhassa liikkeelle ja päästettiinkin aika piakkoin jo reippaampi kolmen ratsukon porukka meistä ohi. Alkuun vaan ravailtiin ja käveltiin pätkiä. Rölli johti joukkoa, sillä Riksu on yleensä ekana niin hidas mato ettei päästäisi ikinä maaliin :D Käveltiin aina kun autot lähestyivät ja ohittivat meidät. Rölli joskus niitä vielä pikkaisen jännittää, mutta nyt se käyttäytyi oikein mallikkaasti eikä edes säpsynyt. Hetken ravailujen jälkeen meno oli varsin rentoa ja letkeää eikä kisapaikan hermoilusta ollut enää merkkejä.

Reitti oli merkitty nauhoin ja aina risteyksissä oli kääntymisen merkiksi nuolikyltti. Hyvin siis pysyttiin reitillä :) Eka huoltotauko oli noin 10 kilsan kohdilla. Hepoille tarjottiin juotavaa, mutta toiminta muistutti enemmän kuolainten pesua kuin juomista. Jo tämän pienen hetken seisoskelun myötä Röllin syke tippui alle 80. Jatkettiin matkaa ja otettiin myös enemmän laukkaa mukaan etenemiseen.

Reitti kulki pääosin hiekkateitä pitkin, mutta oli mukana myös pätkä pehmeämmällä metsätiellä sekä noin kahden kilsan pätkä asvalttitietä pitkin. Asvalttipätkä tuntui aika puuduttavalta, kun hevoset vain löntystelivät. Pätkä kuitenkin tarjosi kevyemmän huilipätkän hevosille ja laski sykkeitä taas mukavasti. Toinen lyhyt huolto oli hieman ennen kuin 20 kilsaa oli täynnä.

Tässä luokassa oli ihanneaikaarvostelu, ja sallittu nopeus 8-12 km/h. Meillä oli tavoitteena mennä enemmänkin maksimivauhtia kuin minimiä. Pidettiinkin aika hyvää ja tasaista vauhtia yllä, vaikka askellajien välillä vaihdeltiinkin. Vikan huollon jälkeen otettiin vielä pätkä laukkaa. Loppuun rauhallista ravia ja käyntiä. Maaliviiva ylitettiin kello 14.02,40, kun aikaisintaan kahdelta sai tulla maaliin. Hyvin siis päästiin tavoitteeseen! Nopeudeksi lenkiltä siis 11,74 km/h.

Maalissa otettiin satula ja suojat pois. Mittasin Röllin sykkeeksi 59, ja lähdettiin eläinlääkärin tarkastuksen suuntaan. Siellä oli aikamoinen ruuhka, eikä ilmoittauduttukaan sinne ihan heti. Rölli hermostui taas kisapaikalla, joten ei viititty mennä ruuhkaiselle odottelualueelle turhaan pyörimään ja häiriköimään muita. Molemmat hepat sai odottelun ajaksi heti loimea päälle. Hepat sai lenkillä hien pintaan, mutta yllättävänkin nopeasti se kuivui pois. Nooralta kysyttiinkin, että oliko Riksu lenkillä ollenkaan kun se oli niin hyvin kuivunut ja hengitys tasaantunut :D

Lopputarkastuksessa saatiin olla jo lähempänä Riksua ettei Rölli villiintyisi ;) Röllin syke oli tarkastuksessa 60, kun ylärajana on 64. Riksulla syke oli 56. Saatiin kaikista muista kohdista A, paitsi kapillaarien täyttyminen oli lopputarkissa B. Hyväksytty suoritus siis, jee!

Tarkastuksen jälkeen iskä haki traikun ja hepat lähtikin siitä kotimatkalle. Nooran kanssa jäätiin vielä odottelemaan tuloksia. Mun piti kuitenkin lähteä ennen palkintojenjakoa, joten Noora keräsi palkinnot yksinään. Hyväksytystä tuloksesta palkinnoksi saatiin kunniakirja sekä tuotepalkintoja.

Matkaratsastus oli kivaa vaihtelua, mutta ei lajinvaihtoa ainakaan ihan heti olla tekemässä ;) Paimiossa olis tässä lähellä kisat taas kesäkuussa, mutta silloin on myös "omia" kisoja jo aika paljon, joten katsellaan osallistutaanko silloin taas vai ei.