Inspiraationa Instagram: Skinny bootcamp

Seuraan blogin Instagramilla (greeneventer) lähes pelkästään kenttäratsastajia. Tammi-helmikuussa silmiini sieltä osuikin muutamakin innokas kapeiden esteiden treenaaja.  Siitä lähti pieni idean kipinä, jonka nyt vihdoin viime viikonloppuna sain toteutukseen.

Inspiraatiota sain mm. käyttäjiltä paul_caff, joe_mckinley_ ja vanguardeventing. Tein vanhoista romupuomeista 140 cm pituisia minipuomeja, jotka maalasin uudelleen kivamman värisiksi. Punaisista puomeista tein pystyn ja sini-vihreä-harmaista sain okserin. Lisäksi virittelin kentälle tynnyrin, esteen autonrenkaista ja pienen kaapelirullan sinkkisten kauraämpäreiden kera. Iskä teki mulle myös toivomani nuolenpää-esteen, kuva esteestä blogin facebookissa.

Rölli hyppäsi perjantaina pari kertaa pientä punaista pystyä ja rengasestettä sekä normaaleista puomeista tehtyä okseria. Tarkoitus oli vaan testata säätöjä ulkona hyppien, sillä en viitsinyt suoraan maneesitreeneistä lähteä ekoihin ulkokisoihin (ks. edellinen postaus). Rölli teki pienet kapeat oikein rohkeasti ja sujuvasti :)

Varsinaiselle Skinny Bootcampille eli kapeiden esteiden treeniin otin ratsuksi Riksun. Verkkaesteiksi olin viritellyt kavaletin ja pienen maastoesteen. Niillä sekä ihan sileällä työskentelin Riksun molemmat kyljet taipuisiksi sekä heppasen molemmille ohjille tasapuolisesti. Verkkaesteet Riksu teki oikein kivasti :)

Hypeltiin kaikki esteet parisen kertaa yksittäin ennen kuin siirryttiin pieniin radanpätkiin. Hiukan välillä jäin ratsastamaan liikaa käsijarru päällä kapeille esteille, vaikka Riksu ylitti niitä yllättävänkin helposti. Nuolenpäälle ja renkaille sainkin toistoilla paremman laukan. Tynnyriä Riksu jännitti alkuun vähäsen, mutta apupuomit ohjasivat hyvin keskeltä ylitse. Rengasesteen ja tynnyrin linjalla tynnyri olikin vaikeampi. Renkaalle tuli aina jotenkin liian lähelle tai liian löysästi, jolloin normaalisti helppo 21 metrin väli olikin hankala. Siitä johtuen myös hypyt tynnyrillä oli välillä vähintäänkin mielenkiintoisia. Kun tynnyri sujui, laskettiin apupuomit maahan, edelleen ne pysyivät kuitenkin V:n mallissa ohjaamassa esteelle. Yksittäin sujui paremmin, linjalla ei niinkään.

Hypättiin sitten pieniä radanpätkiä. Ensimmäinen muodostui pikkuisesta maastarista, okserista, kaapelirullasta ja nuolenpäästä. Ne meni ihan reippaasti ja sujuvasti, vaikka kääntymisissä jäinkin liikaa vetämään sisäohjasta. Toinen rata kulki nuolenpään, kaapelirullan, renkaan ja tynnyrin ylitse. Tai piti mennä ylitse... Alku meni hyvin, mutta sitten Riksu taas alkoi roikkumaan ja mutkittelemaan kuin mato. Hiukan isoon paikkaan päädyttiin tynnyrille, ja Riksu näppäränä poikana hyppäsi sivusta ohi. Tultiin loppuun vielä linja uudelleen oikean puolimmasella apupuomilla. Edelleen pienesti sisään, jolloin vähän matoa hallintaan ja väli lyhyellä kuudella.

Tynnyri ei ollut mikään Riksun lemppari, mutta muuten skinnyt oli helppoja ja kivoja! :)

Katso video Youtubessa