torstai 14. elokuuta 2014

Viime viikon hyppelöt

Viime viikolla suokkipojat treenaili kentällä ratesteitä. Röllin hyppypäivä oli torstaina ja Riksun perjantaina. Torstaina keskipäivän helteessä rakensin rataa ja keräilin esteisiin kaikkia vähänkin erikoisia juttuja pelokkeiksi varmaan lähemmäs kahden tunnin ajan. Rakensin radan lähes samanlaiseksi kuin Kaarinan Kenttäratsastajien seurakisoissa 2.8. oli 80 cm luokassa. Ratamestarina siellä oli Tomas Kiviranta, eli kiitos hänelle rataideasta. Radan valmistumisen jälkeen alkoikin aikamoinen ukkoskuuro ja vettä satoi todella reippaasti. Onneksi sade loppui illaksi ja päästiin suunnitellusti esteille, vaikka keli ei vieläkään ollut parhain valokuvia ajatellen.

Röllin vuoron aikaan kentällä oli myös poneja hyppäämässä. Rölli otti niistä vähän ylimääräisiä kierroksia, ja pitkästä aikaa oli hermostunut selkäännousussa. Tein aika pitkän ja rauhallisen verryttelyn, jonka aikana Röllikin pikkuhiljaa rentoutui. Tultiin muutaman kerran ravipuomeja ennen kuin aloitettiin hypyt yksittäisillä esteillä.




Alkuun Rölli oli lähestymissä varsin hyvin kuulolla ja malttoi odottaa kohti esteitä. Kun se pääsee vauhtiin, alkaa kiihdyttely kohti esteitä ja väleissä siitä tulee tosi etupainoinen. Hypeltiin ensin kaikki esteet yksittäin ja sitten pari radan pätkää.

Vaikein este Röllille oli pinkki-ruskea lankku, jota se pudotteli tai ajautui liian lähelle sitä. Jotenkin tuntui, ettei Rölli oikein sitä hahmottanut tai sitä hämäsi esteen edessä ollut varjo. Muuten putkilot, portit ja vesimatot ylittyivät rohkeasti. Sarjan b-osan alle olin laittanut pari olkipaalia, ne ylittyivät jättiloikalla ekalla kerralla, mutta seuraavalla kerralla hyppy oli normaalimpi.



Videolta huomasin, että nypin vähän turhaan laukkaa pois välillä, jolloin laukka menee varsin selättömäksi. Ja sitten kun Rölli ampuu esteille niin  mulla paino valuu vasemmalle ja yritän jarruttaa sitä korkealla kädellä, varsinkin oikea käsi nousee turhankin herkästi ylös. Yritin keskittyä istumaan hypyissä pystyssä, mutta se ei aina ihan onnistunut. Lisäksi keskittymistä olisi vaatinut vielä Röllin suoruus ja reitit esteeltä seuraavalle sekä oikeat laukan väleissä. Rölli vähän väsähti lopussa, jolloin kääntämisestä tuli entistä hankalampaa ja Rölli alkoi roikkumaan kädellä...

Röllin tehtävissä ja radalla esteet olivat noin 60-70 cm, mustavalkoinen okseri putkien kera taisi olla lähemmäs 80 cm. 


Riksu pääsi seuraavana päivänä hyppelemään hieman mukavammassa säässä, kun ilta-aurinko vielä paistoi. Verryttelin laukassa kahdeksikolla yksinäisen puomin yli aina vaihtaen laukkaa uuteen suuntaan. Riksu vaihtoi hyvin, mutta alkoi toistoilla jo ennakoimaan uutta suuntaa, jolloin sain itse olla tarkkana suoruuden ja reitin kanssa.

Riksunkin kanssa hypättiin ensin vähän yksittäisiä esteitä ja linjoja ennen rataa. Keltainen okseri oli mulle se vaikein. Kaarteessa laukka vähän hyytyi ja itse jäin vain matkustelemaan pari ekaa kertaa, jolloin paikka tuli pohjaan. Kun vihdoin muistin ja uskalsin vain laukata perille asti niin hypyt oli oikein hyviä.




Alkuun esteet oli jotain 80-90 cm, lukuunottamatta keltaista okseria, joka oli alusta asti 105 cm. Radalle nostettiin esteitä niin, että ne olivat metrin kieppeillä.

Riksu tuntui radoilla ihan kivalta ratsastaa, yritin pitää sitä vaan aktiivisena ja riittävän lyhyenä sekä miettiä sitä omaa asentoa esteillä ja väleissä. Lankku-putkiokseri linjalla ajauduttiin pari kertaa vähän turhaan pohjaan, kun polkaisin vähän liikaa vauhtia ilman tuntumaa jolloin askel piteni. 21 metrin välissä oli pitänyt malttaa vain odottaa eikä hurjastella. Välillä radalla laskeuduttiin esteeltä väärään laukkaan, mutta aina en sitä jaksanut alkaa vaihtamaan lyhyemmissä väleissä kun laukka vaan pyöri ihan ok.

Vesimattopystylle kävi vähän samoin kuin alussa keltaiselle okserille. Kaarteessa ei tarpeeksi laukkaa ja paikka liian lähelle, josta seurauksena puomi mukaan. Siitä sarjalle en oikein päässyt kertaakaan sujumaan täydellisesti, kun Riksu tuli vähän etupainoiseksi. Yksittäin kun tultiin sarjaa niin ei ongelmaa lähestymisessä. Muutama ihan turha puomi tuli tehtävissä takajaloilla, vaikka paikat oli hyvät.




Ennen loppuverryttelyä käytiin vielä radalla hyppäämässä pari maastariloikkaa, palkintona rataesteiltä selviämisestä, heh. Hypättiin ensin yksittäin pieni rengaseste, jonka jälkeen tultiin kapea nuolenpää este, johon olin muutama päivä aiemmin vaihtanut uudet risut. Ekalla kerralla Riksu lähti vähän kaukaa, mutta rohkeasti yli. Toisella kerralla paikka oli parempi ja siihen oli hyvä lopettaa.

Tän nuolenpään korkeus ilman risuja on jotain metrin luokkaa ja risujen kera lähemmäs 120 cm. Silti lähestyn sitä paljon mielummin ja varmemmin mielin kuin noille rataesteille :D


7 kommenttia:

  1. Heh toi on niin tuttu tunne että maastareille kyllä uskaltaa ratsastaa rennosti mut samankokoisille rataesteille ei sit uskallakkaa :D hienosti meette kuitenki!

    Mun pitäis tänää tulla hyppäämää, saas nähä uskallanko treenata sitä 105cm :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No uskallat uskallat :D Silmät kii ja harjast tukea ;)

      Poista
  2. En oo koskaan oikein perustanu suokeista, mut Riksussa on sitä jotain! Se on ihan superhienon näköinen :-)

    VastaaPoista
  3. Hienosti näyttää menevän, hyvin kyllä ratsastat.:)

    VastaaPoista
  4. Hienosti menee, tykkään sun ratsastustyylistä :)

    Olis kiva lukea Tumpista! Mitä sillä kuuluu, mitä suunnitelmia sen varalle on jne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Tumppi palailee pikkuhiljaa töihin, mutta täytyykin kirjoittaa sen kuulumisista oma postaus

      Poista