Koko talvi treenaten tasaisuutta

Kauden tulostaso kouluratsastuksen parissa on vaihdellut välillä 60-70%. Tuomareiden loppukommenteissa on monesti kehuttu mun hevosia, mutta toivottu tasaisuutta taivutuksiin sekä tuntumaan. Olihan se tiedossa jo ennestäänkin, mutta nyt se on otettu toden teolla työn alle.

Tasaiseen tuntumaan tarvitaan yllättävän paljon pohjetta. Eikä se auta vaikka miten sitä pohjetta tai kannusta käyttäisi, jos ei tule reaktiota. Kun hevonen reagoi jalkaan ja etenee omalla moottorilla, on tasaisen käden pitäminen sata kertaa helpompaa. Jos ratsu pääsee pohkeen taakse, tulee hankalamman paikan tullen ratsastettua kädellä.

Tasaisuuden harjoittelun lisäksi parempaan tarkasteluun on otettu toispuoleisuus, niin hevosten kuin kuskinkin. Oikeakätisenä oikea käteni on huomattavasti vahvempi, nopeampi ja paremmin hallinnassa. Vasen käsi tuntuu välillä elävän omaa elämäänsä. Olen tainnut aikaisemminkin mainita myös vasemman nilkan ongelmasta, se kun välillä ihan huomaamatta lukittuu ja sen myötä rajoittaa ratsunkin liikettä. 

Maijan tunnilla eilen mun piti hellittää vasemmalla kädellä ja ratsastaa reaktio sen sijaan vasemmalla jalalla. Välillä ihan hävettää myöntää, että en edes huomaa jääväni vasemmalla kädellä vetämään. Kun hevonen ei taivu, niin pitääkö ohjasta vain vetää kovempaa? No ei tosiaan! Millaista ravia Riksu alkoikin esitellä, kun annoin ohjaa ja käytin jalkaa. Sain vasemmalla jalalla taivutettua ja sen myötä Riksun irroitettua kuolaimesta. Ravista löytyi swungia, meno tuntui helpolta ja Riksu tyytyväiseltä. Siinäpä taas ajatustyötä ja kotiläksyjä, että tuo tunne olisi se normaali eikä vain kertaluonteista herkkua...

Jossain määrin huvittavaa ja toisaalta taas erittäin masentavaa on se, että vaikka Riksu ja Rölli ovatkin varsin erilaisia ratsastaa, olen omalla ratsastuksellani luonut niille samanlaisia heikkouksia ja tapoja. Oma vasemman puolen heikous on saanut aikaan sen, että molemmat hepat mielellään jättävät vasemman lavan ulos ja valuvat oikeassa kierroksessa herkemmin seinän vierelle. Onni onnettomuudessa on se, että ainakin Röllin vuokraaja on omalta osaltaan heikompi oikealta, joten keskimäärin tulee kuitenkin vahvistettua molempia puolia ;)

Puomeilla ja kavaleteilla olen työskennellyt myös suoruuden parissa. Puomien tai kavalettien avulla saa helposti konkreettisesti mittarin askelpituuden säätelyyn. Pitkälle sivulle mahtuu kivasti kolme kavalettia 21 metrin väleillä. Esteillä vastaava metrimäärä tarkoittaisi normaalisti viisi laukka-askelta. Nyt jumppailun merkeissä ratsastin väleihin 6-9 askelta, yleensä molempiin saman lukeman. Ensimmäinen väli tulee yleensä helposti, mutta toinen väli tuntuukin lyhyemmältä kun vauhti kiihtyy tai askel venahtaa.

Tässäkin se tasaisuus on valttia. Ajoissa valmiiksi, istunnalla vastaan ja vähemmän vetoa kädellä. Riksu tarjosi kaikenlaista mutkittelua ja matoilua ensin, mutta kun sen sai apujen väliin, niin tuli mallikkaita linjoja. Onnistuttiin myös kivasti tekemään jälkimmäiseen väliin enemmän askeleita kuin ensimmäiseen, mikä vaati jo aika lailla töitä. Yksinkertainen, mutta hyvin tehokas treeni!

Karvapallero Riksu oli ihan hikinen treenin päätteeksi, sitä kun ei vielä ole klipattu. Ehkäpä se pohjekin alkaa mennä kevyemmin läpi, kun välistä parturoi paksun talviturkin pois. Se jää nähtäväksi! Perusratsastuksen parissa jatketaan koko talvi ja toivottavasti ensi kaudella saavutetaan tasainen tulostaso sinne vähintään kärjen tuntumaan.

Mustat suomenhevoset tekevät hyvää

Suomenhevosten 110-vuotiaan kantakirjan ja 100-vuotiaan Suomen kunniaksi mustat suomenhevoset tekevät hyvää. Hyväntekeväisyyskohde on Lapsisyöpäpotilasperheiden kerho Sykerö. Sykerö järjestää syöpää sairastaville lapsille ja heidän perheilleen retkiä, virkitystä ja vertaistukea.

Hyväntekeväisyysprojektiin kuuluu kalenteri, jossa esiintyvät mustat suomenhevoset. Kalenterissa päätähtinä ovat kenttäratsut ja jalostusoriit Knuutilan Veikko sekä Lavilan Viljo. Kavereiksi kalenteriin on saatu eri-ikäisiä ja -kokoisia mustia suokkeja, muun muassa aivan valloittava musta kaksosvarsa Kalla Pessi sekä tietysti molemmat mun mustat hurmurit. Kalenterin kuvaajana toimi Esa Manninen.

Projektiin on kuulunut vuoden mittaan myös erilaisia tapahtumia, mm. syöpälasten elämyspäivä Merjan tallilla, nimikkoluokkia Suomenhevosten kuninkaallisissa ja muissa Lounais-Suomen alueen kisoissa.Tammikuussa sykeröläisille on luvassa vielä toinen elämyspäivä, johon mekin Riksun ja Röllin kanssa osallistumme. Tammikuun tapahtumassa Sykerö-kerholle myös luovutetaan projektista saatu tuotto.

Ole sinäkin mukana tekemässä hyvää! Oman hyväntekeväisyyskalenterisi voit ostaa osoitteesta http://mustatsuomenhevosetth.mycashflow.fi. Kalenterin lisäksi myynnissä on kuvakortit kaksosvarsoista.

Kalenterilla hintaa on 15 euroa ja kuuden kappaleen korttisarjalla 10 euroa.

Bongaa nämä isopäiset kaverit kalenterista: Rölli syyskuun kohdalta ja Riksu lokakuun kuvasta

Helppoa vai helppo A?

Vuoden viimeisiin kisoihin lähdetttiin lauantaina. Suuntana oli 1-tason koulukisat Koskella ja ohjelmana helppo A:10 Röllillä. Olinkin ihan unohtunut, että syyskisoissa on aina kylmä! Onneksi olin varustautunut riittävällä vaatemäärällä, kahdet housut ja kahdet housut ei ollut yhtään liikaa. Röllillekin kaivettiin kaapista villaviltti mukaan reissuun.

Hallikauden kisoissa on ikävää, kun verkka-aika on niin lyhyt ja sen jälkeen joutuu pihalle käppäilemään niin pitkäksi ajaksi. Varsinkin jos ei satu olemaan ryhmän ekana vuorossa. Ennen maneesiverkkaa ehdin ottaa käyntiä ja ravia vetisellä kentällä. Rölli tuntui yllättävän kivalta.

Maneesiverkka oli ruuhkainen, mutta Rölli malttoi hyvin kuunnella ohjeita eikä panikoinut vaikka muita ratsukoita sujahteli ympärillä milloin mistäkin suunnasta. Mitään ihmeellisyyksiä ei mahduttu tekemään, vaan pääasiassa ympyrällä taivuteltiin ja treenattiin siirtymisiä. Parit väistöt käynnissä ja ravissa mahduttiin puikkelehtimaan muiden ratsukoiden välissä.

Meidän vuoro oli ryhmässä neljäntenä joten noin vartin verran jouduttiin odottelemaan omaa vuoroa pihalla. Siinä ajassa Rölli ehti jo laiskistua ja käynti muuttui löntystelyksi. Valmistautumisvuorolla otettiin viltti pois ja käyntiin vähän eloa. Maneesin puolella Rölli tuntui taas energisemmältä ja liikkui kivasti.

Aika kivan tasainen rata saatiin esitettyä :) Ensimmäisen keskiravin puolessa välissä aloin hölskymään eikä jalustimetkaan oikein pysyneet kunnolla jaloissa. Rölli meni siitä huolimatta varsin näppärästi. Jälkimmäinen väistö meni vähän hidastellessa, mutta päästiin perille asti kirjaimeen.

Käynti ei koskaan ole ollut Röllille se vahvuus ja siinä jännittyneisyys näkyy selvästi. Tämän ohjelman lisätty käynti kakkosen kertoimella ei siis ole ihanteellinen meille, nytkin saatiin vain 5,5 pistettä siitä. Keskikäynnistä ollaan sentään yleensä selvitty paremmin, mutta nyt takaosakäännösten välillä Rölli hiippaili raville asti. Siitä tulikin radan huonoin numero, 5. Laukassa Rölli oli pääosin hieno. Ensimmäisessä vastalaukassa se tosin jäi pahasti pohkeen taakse eikä oikein edennyt. Jälkimmäiseen suuntaan muistin ratsastaa paremmin eteen ja loppuun saatiinkin kiva kolmen seiskan rivi.

"Kiva energinen sh-ratsu. Ratsastat hyvin eteen, ja sujuvaa esittämistä. Laukassa vielä paremmin taipumaan kyljistä. Käynti rennommaksi. Askel venymään" kommentoi tuomari.

Katso video Youtubessa

Lopputuloksena 63,0%. Loppuverkkailin sen aikaa, että tulokset selvisivät. Ja niinhän siinä kävi, että sijoituttiin toiseksi tässä kuuden ratsukon luokassa. Pitkästä aikaa päästiin palkintojenjakoon ratsain ja karauttelemaan kunniakierrokselle.

Palkintojenjaossa tuomari kyseli vielä Röllin sukua. Hän myös kertoi muistavansa Röllin parin vuoden takaa kisoista (taisi olla nämä marraskuun 2015 kisat) ja niistä ajoista hänen mukaansa Rölli on hienosti kehittynyt. Ja tottahan se on!

Luokan voitti uljas friisiläinen ja sen rinnalla Rölli näytti ihan laamalta... Rölli ei oikein jaksanut enää edustaa :D

Katso video Youtubessa

Puomitreenejä jalustimilla ja ilman

Molemmat on päässyt pariin kertaan jumppailemaan puomien ja kavalettien ääreen viimeisen kahden viikon aikana. Puomitreenit on mennyt saman tehtävän parissa, joskin toisella kertaa tuplasin puomien määrän.

Monesti katselen blogeja ja Youtube-videoita uusien ja erilaisten tehtävien toivossa. Tämän puomi- ja kavaletettitehtävän bongasin alunperin Essin blogista. Se vaikutti monipuoliselta, sillä ravipuomien lisäksi puuhaa riitti silmukoiden kääntämisessä ja kavaletin päällä tuli vielä laukanvaihtokin.

Tehtävä meni niin, että suoralla linjalla päädystä ravipuomit (väli 5 jalkaa), suoralla laukannosto, laukassa silmukka, kavaletin yli, vaihto ja toinen silmukka, suoralla linjalla siirtyminen raviin ja ravissa taas puomit.

Tosiaan molemmat hevoset pääsi testaamaan treeniä, ja Röllin suoritukset lokakuun lopulla pääsi videolle asti. Tällä ensimmäisellä treenikerralla olin laittanut puomit tarkoituksella riittävän kauas kavaletista, jotta ei tulisi kiire silmukan kääntämisessä tai siirtymisten kanssa.

Rölli suoritti ravipuomit varsin hyvin, mutta laukassa oli paikoitellen haasteita. Kerran suoralla nousi väärä laukkakin, kun en saanut Rölliä ihan suoraksi linjalla. Silmukalla laukka jäi turhan hitaaksi, ja Rölli jäi pohkeen taakse. Tämä näkyi epämääräisinä loikkina kavaletilla. Itse lähdin liikaa ylävartalolla työntämään ja paino seilaili minne sattui. Pari kertaa Rölli seurasi painoa eikä vaihtoapuja ja jäi väärään laukkaan kavaletin jälkeen. Helposti lähdin sitten liioittelemaan vaihtoapuja, minkä seurauksena linja lähti jo kavaletin päällä uuteen suuntaan vinoon, jolloin silmukan reitti kärsi.

Loppuun pidenettiin puomien välit noin kolmeen metriin (10 jalkaa) ja tultiin koko homma laukassa. Toisella silmukalla laukka taas jäi junnailemaan ja tein niitä kiellettyjä viime hetkien päätöksiä puomeille lähestyessä. Parhain vaihtoehto olisi toki säilyttää aktiivisuus ja rytmi silmukalla, jolloin paikka puomeille löytyisi kuin itsestään. Nyt tuli niitä turhia ryntäyksiä ja nyppimisiä. Röllikin vähän hermostui kun ei ymmärtänyt sitä sähläystä...

Katso video Youtubessa

Essin tehtävä oli muuten kiva, mutta siinä tuli aina vasemman laukan nosto ja vaihto oikeaan laukkaan, tuli sitten kummasta päästä tahansa. Siksipä toisella kertaa tuplasin puomit, jotta päästiin työskentelemään myös toisin päin. Korotin myös puomit, jotta saataisiin heppojen jalkoja vähän nousemaan. Keltaisilla puomeilla laitoin kavalettipalat lappeelleen joka toiseen päähän. Vihreillä puomeilla hyötykäyttöön pääsi Ikean potat, joita tosin oli vain kaksi. Toiset puomit virittelin puomi-ristikko-jumpaksi. Korkeus pidettiin edelleen kuitenkin matalana.

Kannoin tällä kertaa puomit sekä lähemmäs kavalettia että lähemmäs keskihalkaisijaa, jolloin silmukoista tuli enemmän volttimaisia. Kääntää sai nopeammin ekojen puomien jälkeen ja jatkaa pulleammalla reitillä uralle asti hakien tilaa.

Seuraava treenikerta olikin marraskuun puolella, mikä tarkoitti työskentelyä ilman jalustimia! Tällä kertaa kuvaaja oli mukana Riksun treenissä. Riksulla oli paikoitellen vähän turhan paljon intoa ja vauhtia, mutta muuten saatiin aika hyviä silmukoita ja puomijumppailuja suoritettua.

Kertaalleen unohdin toisen laukkasilmukan jälkeen ottaa raviin, jolloin Riksu pääsi vilistämään puomeille miten sattui. Yllättävän hyvin kyllä pystyin keskittymään muuhunkin kuin kyydissä pysymiseen, vaikka toki jokunen puolipidäte olisi useampaankin kohtaan vielä kaivattu.

Riksu teki loppuun pari kertaa suoralla linjalla ensin ravipuomit ja laukassa ristikkojumpan. Riksun vuoron jälkeen Rölli jatkoi saman tehtävän parissa ja välillä suoran linjan keskelle tein voltin menoa tasoittamaan. Kaksi hevosta ja kavalettitreenit ilman jalustimia tuntui jo reisissä! Mutta hyvällä tavalla, jos sellaista edes on ;)

Katso video Youtubessa

Jalustimeton marraskuu on taas täällä!

Kaikkien suosikki, jalustimeton marraskuu on taas täällä! No stirrup november -haasteen hengessä jalustimista luovutaan jokaisella ratsastuskerralla vähintään 10 minuutiksi tai kerran viikossa koko ratsastuksen ajaksi. Viime vuonna otettiin osaa haasteeseen ja alkukankeuden jälkeen siitä oli selvästi hyötyä. Kehonhallinta ja tasapaino paranee, samaten on pakko vaikuttaa enemmän istunnalla (halusi tai ei) kun ei saa jalustimista tukea. 

Ahkerimmat irrottaa jalustimet kokonaan irti satulasta, toiset taas heittää ristiin kaulalle. Tavat vaihtelee, mutta tarkoitus on sama. 

Olen innoissani tästä haasteesta! Kuka on messissä?