torstai 16. elokuuta 2018

Kisareportaasi: Ypäjän kenttäkisat 28.7.

Ekin kenttähevosen ura lähti käyntiin lauantaina 28.7. Ypäjällä, kun Eki pääsi ekoihin virallisiin kenttäkisoihin. Kenttädebyyttiin valittiin luokaksi harrasteluokka 80 cm.

Oli hämmentävää pakata kisoihin mukaan vain omat kypärät ja saappaat, kun on tottunut siihen tavaravuoreen, mitä omille hevosilleni pakkaan mukaan. Eki tosin sai ottaa mukaan mun vihreät Stylen suojat käyttöönsä maastoradalle.

Ajelin aamulla Ekin tallille, sykeröin Nooran tekemät letit ja pistettiin kamat kyytiin. Kohti Ypäjää lähdettiin ajelemaan kasin jälkeen, mikä oli mukavasti varsin myöhään. Eikä edes tarvinnut itse ajaa pelipaikalle, ihan luksusta!

Vesileimatut kuvat © Mirella Ruotsalainen / Hertjekker


Koska kisapäivä oli lämmin, kuten kesä nyt on ollut, yritettiin säästää Ekin voimia mahdollisimman paljon. Kouluverkka pidettiin lyhyenä, askellajit läpi sekä muutamat siirtymiset ja voltit. Eki oli verryttelyssä varsin kiva ja letkeä. Radan puolella oli jännitystä ilmassa. Koulutuomarin koppi ohitettiin kuitenkin varsin sujuvasti, ennakko-odotuksista poiketen. Ihan kiva rata saatiin esitettyä, vaikka ei oltu täydessä dressagemoodissa.


Ekin huolto- ja kannustusjoukoissa oli mukana Nooran lisäksi viisi apulaista ja maasto-osuudelle saatiin vielä yksi kannustaja lisää. Kenttäkisojen katsojamäärä siis lähes tuplaantui Ekin jengistä ;) Suuresta apulaismäärästä huolimatta koululappu jäi hakematta kansliasta, joten tuomarin kommentit jäi arvailujen varaan. Luultavasti kuitenkin tuomarikin kaipasi rentoutta menoon ja laukkaan lisää voimaa. Arvosanat sentään näkee Equipesta.

Tuloksena kouluradalta tasan 60% (-40). Sijoitus koulun jälkeen 22/30.



Koulun jälkeen suunnattiin varusteiden vaihtoon ja siitä heti rataesteille. Lämpimässä kelissä Eki ehti hikistyä jo kouluradalla, mutta ei tuntunut kuitenkaan väsyneeltä. Esteverkassa muutama hyppy. Ensimmäiset hypyt okserille oli hieman epäonnistuneita ja Eki otti tavoistaan poiketen pudotuksenkin. Onnistuneen loikan jälkeen lähdettiin kuitenkin jo radalle.

Radan puolella kierrettiin kenttä ympäri ja Eki oli oikein rohkea sekä keskittyi hyvin työntekoon. Radankävelyssä en ollut huomannut miettiä Ekille sopivaa reittiä ykkösesteelle, joten toteutus ei ollut ihan parhain. Reitillä oli sen verran vierekkäin useampi este, että en uskaltanut pujotella niiden välistä laukassa. Nolo olisi ollut jos Eki innokkaana hyppääjänä olisi hypännyt väärän esteen... Ravissa esteiden välistä, suunta ykköselle ja laukkaan.

Eki toimi taas jo paremmin radalla ja hyppeli kivasti nollaa. Kaarrereitti neloselta vitoselle onnistui hyvin, mutta Eki ehkä hieman kysyi mikä este ja jäi hitaaksi kohti vitosta. Rohkaisulla helposti yli. Viimeisellä linjalla sarja onnistui hyvin, mutta sen perään suhteutetulla linjalla Eki vähän kiihdytteli. Se tuli kyllä yllättävän hyvin takaisin, jopa niin että sain nypittyä yhden ylimääräisen askeleen. Skarppi ratsu selvitti viimeisen esteen siltikin hyvin ja maalissa oltiin puhtaalla radalla. Kiva hypätä hevosella, joka harvemmin ottaa puomeja :)


Eki pääsi Opistotallin karsinaan odottelemaan iltapäivän koitoksia. Ruoka sekä juoma maittoi hyvin ja kisaratsu tuntui ottavan rennosti. Ehdittiin mekin käymään koko jengin voimin syömässä. Vatsat täynnä käytiin heti perään kiertämässä Ekin maastorata läpi. Kuvat maastoesteistä

Radalla oli tavallista enemmän tehtävää ja piti muistaa ohjatakin. Uusia esteitäkin oli tullut sitten viime kerran harrasteluokassa. Koska Eki olisi ekaa kertaa maastoradalla, oli vaikea arvioida onko lähtö avoimella laitumella hankala. Luulisi ainakin olevan helpompi kuin lähtö suoraan verkkakentältä muiden vierestä, kuten muistan joskus olleen. Ekat kolme estettä oli varsin simppeleitä perusesteitä, mutta ykköselle lähdettiin pieneen ylämäkeen ja kurvattiin lähes 90 astetta kakkoselle. Vitonen oli uusi, kapeampi laavueste jolle piti kurvata kiertäen ensin isompien luokkin coffin. Seiska oli aika lähellä vettä, jolle piti ihan muistaa kääntyä. Vesirajalta ei ollut myöskään kovin pitkä matka kasille, joka tosin oli helpompi leveä tukki. Reitti piti muistaa taas matkalla metsään ja mökkilinjalle 9-10. Niiden perään taas parit kurvit ja viimeiset 11 ja 12 oli sentään suoremmalla linjalla. Ei ihan helpoin rata, mutta tosi kiva ettei ollut ihan pelkkää tukkia tukin perään.


Ratsastin Opistohallilta takaisin raviradan keskelle maastoverkkaan. Eki vähän kyseli matkalla, onko pakko mennä alikulusta mutta rohkaisujen jälkeen voitti pelkonsa ja tallusteli kiltisti tunnelista. Verkkakentällä Eki tuntui sopivan energiseltä ja rohkealta lähtemään maastoon. Verkkaesteinä ei ollut kuin pieniä tukkiesteitä, joku mökkieste olisi ehkä ollut kiva lisä. Tukit Eki hyppeli ihan hyvin, testattiin kertaalleen jopa vähän vinompaakin lähestymistä onnistuneesti.


Laitumella valmistautuessa otin vähän ravia ympyrällä, että Eki saisi tuntumaa nurmipohjaan. Vielä siinäkin meillä molemmilla oli hyvä fiilis ja tekemisen meininki. 10 sekunnin lähtölaskennan alkaessa ykköseltä kaatui oikean puolen lippu. Kävin läpi mielessäni säännöt, että pitääkö lippu nostaa vai miten toimitaan. Päätin kuitenkin olla sanomatta mitään ja lähteä ratsasta-merkistä matkaan. Ekin maailma kuitenkin järkkyi lipun kaatumisesta sen verran, että siitä tuli epäileväinen koko touhua kohtaan. Ykköselle tuli kielto, kun Eki väisti vasemmalle. Eikä ollut kuskin tippuminenkaan lähellä. Keräilin itseni takaisin kyytiin, uusi vauhti päälle ja nyt yli. En usko, että este itsessään oli mitenkään paha Ekille, mutta se ei vaan tiennyt mitä tehdään. Eki jatkoi hieman epäileväisellä fiiliksellä kakkosen ja kolmosen, mutta pysyi reitillä ja hyppäsi kuitenkin hyvin. Kolmosen jälkeen tuli vahingossa vähän oikaistua reittiä, jolloin matkalle osui pikkuruinen oja. Eki näppäränä poikana hyppäsi senkin yli!

Neloselle oli jo taas rohkeampi ja rennompi ratsu, hyvä hyppy punaiselle laavulle. Coffinin kiertämisen jälkeen en päässyt ajoissa takaisin reitille kohti vitosta ja Eki jäi hieman vinoksi valumaan vasemmalle. Koska se ei ollut vielä ihan kartalla tästä lajista, olisi pitänyt itsekin ratsastaa vielä rohkeammin perille asti. Nyt oli liikaa toivomista ja liian vähän ratsastusta, jolloin toinen kielto. Eki väisti samalla tavalla vasemmalta ohi ja kuski roikkui samalla tavalla lähes hevosen kyljellä. Onneksi Eki jarrutti ja odotteli kuskin toimia, sillä vauhdikkaammassa menossa olisin varmasti kierinyt jo maassa. Keräsin taas itseni satulaan, ohjat takaisin käteen ja uusi laukka. Taas huolellisella ohjauksella ja riittävällä laukalla esteessä ei ollut ongelmaa, kunhan Eki tiesi mihin ollaan menossa.


Eki lähti hyvin jalasta eteen ja tuli jopa yllättävän hyvin taas istunnasta takaisin matkan varrella. Kutonen ylittyi melko sujuvasti. Seiskalle olin suunnitellut tulevani lyhyessä laukassa ja lähelle estettä, että veteen meno helpottuisi. Toteutus esteelle onnistui suunnitelman mukaan ja vettä lähestyttiin rauhassa. Veden rajalla Eki pysähtyi pohtimaan tehtävän mielekkyyttä, mikä oli vähän aavistettavissa. Isolla hypyllä ja reippaalla laukalla veteen ratsastuksessa olisi voinut kuski irrota kyydistä ihan polskimaan asti. Nyt sain Ekin veteen pienen komennuksen jälkeen ja vedessä paljon kehuja perään. En muista sainko laukan nousemaan ennen kasia vai hypättiinkö pieni tukki ravissa.

Mökkisarjalle lähestyessä olin varma, että matka metsätietä olisi ollut pidempi. Onneksi maastoehtevahdit viheltävät pilliä ratsukon lähestyessä ja kuulin vihellyksen lähempää. Ihan oikeasta tienhaarasta en ehtinyt kääntyä, mutta heti seuraavan puun takaa päästiin reitille ja sujuvasti mökkien yli. Seuraavan kurvin sentään muistin kääntää ajoissa. Rata alkoi ehkä viimeisellä suoralla jo painaa Ekillä jaloissa, mutta niin vaan päästiin maaliin asti. Ja vielä ihanneajan puitteissa! Ei tule olemaan ainakaan laukan vauhdista kiinni Ekin kenttähevosen ura. Selvästi alkuradalla oli jännitystä ja kokemuksen puutetta, mistä johtuen kiellot tulivat. Laidun oli sittenkin vaikea paikka ja loppurata metsätiellä meni selvästi sujuvammin.

Saatiin sentään hyväksytty tulos ja Ekille uusia kokemuksia. Lopputuloksissa oltiin -80 pisteellä sijalla 23/30.

2 kommenttia:

  1. Alatko kisailemaan enemmän Ekin kanssa kenttää tai alkaako Ekin omistaja? :)
    Esteillä on niin ihanaa kisata sellaisella hevosella, joka ei ota turhia puomeja tai ota puomia aina ratsastajan virheestä tai aavistuksen 'huonommasta' paikasta!

    VastaaPoista
  2. Ehkä toistekin lähdetään Ekin kanssa kenttää kisailemaan, mutta siitä ei ole mitään suunnitelmia sen enempää. Omistaja Noora oli viimeksi ihan riittävän jännittynyt katsojan roolissaan että tuskin ihan heti tähtää radoille ;)
    Jep, Eki on ainakin näillä korkeuksilla juuri tuollainen hyvän mielen estetykki :)

    VastaaPoista