Riksu DMTR3-geenitestattu

Geenitestaukset yleistyvät myös hevosilla, ja tutkimustuloksista saadaan irti uutta tietoa niin jalostukseen kuin hevosten valmentamiseenkin. Innoissani lähdin mukaan, kun tarjoutui mahdollisuus ottaa DMTR3-geenitesti Riksulta.

Postaus toteutettu yhteistyössä Aavagenin kanssa

© Henni-Leena Helenius

Riksu on meidän omakasvateista ensimmäinen ja nyt siis kääntynyt 12-vuotiaaksi. Kokemattomien kasvattajien ensimmäiseksi varsaksi se on mitä parhain hevonen. Riksuhan on emänsä Iituskan ensimmäinen varsa ja myös isänsä Kuningas Ässän jälkeläisistä ensimmäistä ikäluokkaa. Siis aivan tuuripeliä, mikä ominaisuuksia, väriä tai ylipäätänsä geenejä vanhemmat jättävät, kun aiempia jälkeläisnäyttöjä ei ollut.

Isän puolelta saatiin musta väri, komea ryhti ja hyvät liikkeet. Sekä isä Kuningas Ässä että isänisä Onnipoika ovat kantakirjattu ratsupuolelle. Emä Iituska taas on ravisukua ja yrittänytkin raviuraa, joka tosin kaatui liikoihin laukkoihin. Emänisä Pette on menestynyt ravuri, mm. voittanut Ravikuninkuuden ja Kylmäveristen PM-mitaleja useamman kerran.

Geeniperimästä Riksulta siis löytyy sekä ratsun laukkaa että ravurin ravivauhteja. Mutta mikä oli Riksun, monipuolisen kenttähevosen, oma tulos DMTR3 testistä?

© Mirella Ruotsalainen

DMRT3 testi kulkee myös nimellä ravivarmuusgeenitesti. Tällä testillä on helppo tapa selvittää miten hevonen pystyy säilyttämään rytmin ja koordinaation eri askellajeissa. Se ei pelkästään kerro ravurien ravivarmuudesta, vaan testituloksista saadaan tietoa myös ratsuille. Tuloksista AA on toivottavampaa ravureille ja CC ratsuille. CA-genotyypin omaavat hevoset ovat enemmän laukkaherkkiä, mutta pitkäjänteisellä valmennuksella niistä voi tulla myös menestyviä ravureita.

DMRT3-geenitesti tutkittiin jouhinäytteestä

Riksun tulos oli CC. Ja se on oikein mieluinen tulos!

CC-hevosilla on ratsuille soveltuvat askellajit. Laukassa on luonnostaan parempi tasapaino ja sitä on helpompi koota.

Allekirjoitan DMRT3-testin tulokset täysin. Riksulla on suokiksi oikein kiva laukka ja tasapaino. Kenttähevosella on tärkeää löytyä kolme hyvää askellajia kouluradalle. Hyvä laukka tekee myös rata- ja maastoesteiden hyppäämisestä helpompaa ja turvallisempaa, kun laukan säätelyn myötä ponnistuspaikat esteille löytyvät sujuvasti.

CC-hevosille nopean ravin koordinointi on haastavaa. Tämän huomaan Riksun kanssa kärrytellessä. Mielummin Riksu hypähtää laukalle kuin pistelisi ravia täysillä menemään. Ratsain myös keski- ja lisätty ravi ovat vaatineet valmennukselta enemmän. Helposti kiireisenä kipittämään lähtevää hevosta täytyy valmistella huolellisesti ja voimaa raviin tehdä useilla toistoilla ja tehtävillä.

Kenttäratsuna Riksu on parhaimmillaaan ja nyt siitä on näyttöä myös geenitestin muodossa :)

Vuoden harmain päivä

Herätelläänpä blogia henkiin kuvapostauksen merkeissä, sillä halusin jakaa heppojen vilittelykuvia harmaan arjen keskelle. Tänään lauantaina sanotaan olevan vuoden harmain päivä, ja harmaa päivä on ollutkin. Plussana kuitenkin, että vettä ei satanut ja kenttäkin oli priimakunnossa.

Mustat pojat pääsi purkamaan energiaa kentälle, ja jokusen tovin he jaksoivatkin villitellä ennen kuin rapsuttelu tai reunojen ruohotupsut veivät voiton.

Työhevoskurssilla

Lauantaina 18.5. toteutin taas mun yhden haaveen ja osallistuin työhevoskurssille. Olen jo kauemmin haikaillut vastaavien kurssien perään, mutta nyt vihdoin osui kurssi sopivaan saumaan ja vielä sopivan lähelle Paimioon.

Kurssihevosena toimi kokenut työhevonen, suokkitamma Inka. Olin jo alkumetreiltä asti ihan haltioissani, kun parkkiin jätetty tamma seisoi yksinään keskellä pihaa kiltisti paikallaan, vaikka houkuttelevaa nurmikkoakin oli vieressä. Voisin kuvitella, että mun hevoset ei seisois paikallaan tossa tilanteessa vaikka pitäisin niistä kiinni...

Päivän ohjelmaan kuului pellon äestys ja auringonkukkien kylvö. Aloitimme valjastusharjoittelun luokkivaljastuksella. Ensin kurssin vetäjä Juha valjasti selostaen ja sitten pääsimme kaikki kurssilaiset harjoittelemaan koko valjastuksen itse. Ja Inka seisoi yhä  kärsivällisesti paikallaan. Ravivaljastukseen verrattuna luokkivaljastus tuntui aika monimutkaiselta ja liikkuvia osia oli huomattavasti enemmän. Kaikki saivat valjastuksen onnistumaan ja päästiin suuntaamaan peltotöihin.

Kuvat © Juha Kujala

Tuleva auringonkukkapelto sijaitsi loivassa rinteessä, joten itsellekin tuli tehokasta tarpomista myös ylämäkeen. Välillä oli vaikeaa saada käännettyä hieman innokasta työhevosta juuri oikealle uralle, mutta loppujen lopuksi koko pelto oli myöhennetty kauttaaltaan kahdella erilaisella vempaimella.

Äestyksen jälkeen pidettiin ruokatauko, niin ihmiset kuin työheppakin sai hengähtää. Ruuan jälkeen jatkettiin tamppivaljastuksen parissa.

Mielestäni tamppivaljastuksessa oli jo taas enemmän yhtäläisyyksiä ravivaljastuksen kanssa, ja se tuntui huomattavasti helpommalta. Tällä valjastuksella suoritttiin auringonkukkien siemenien kylvö ja lopuksi vielä pellon jyräys.

Aamupäivän peltohommissa meno tuntui välillä turhan vauhdikkaalta ja oma keskittyminen ei aina ihan riittänyt huippusuoritukseen. Iltapäivällä sain jo enemmän ideasta kiinni, tekemiseen löytyi rentoutta ja rauhallisuutta. Myös hevosen käsittely pellolla onnistui päivän mittaan paremmin. Työhevoset ovat herkkiä ääniavuille eikä niitä tarvitse pitää ns. tuntumalla kuin ratsuja tai ravureita.

Pelto tuli valmiiksi ja kahvittelun jälkeen saatiin kurssikin päätökseen. Oli oikein opettavaista ja mielenkiintoista päästä vähän työhevosjuttujen pariin. Ehkä seuraavaksi metsään tukkikuorman ääreen!

Synttäriviikonlopun kisakarkelot

Huhtikuun viimeinen viikonloppu vierähti kisoissa, kun Rölli ja Riksu lähtivät kilpailemaan kumpikin omana päivänään. Sunnuntaina oli myös mun synttärit ja ikää tuli mittariin 27 vuotta.



Röllin hyppykuvat © Venla Salonen

Lauantaina kisailtiin vauhdikkaimmissa tunnelmissa esteratsastuksen parissa. Rölli avasi ulkokauden hyppäämällä luokat 90 cm ja 100 cm. Ja kivasti tulikin kausi avattua!  Verkka oli maneesissa, siellä Rölli ei ollut ihan parhaimmillaan vaikka yllättävän hyvin avuilla. Eka verkkahyppy oli epäonnistunut, mutta sen jälkeen saatiin sujuvia lähestymisiä ja hyppyjä.

Radalla Rölli oli oikein kiva :) Se oli harvinaisen hyvin ratsastettavissa, eikä ampunut omiaan esteille. Rytmi säilyi varsin hyvin läpi radan. Luokassa oli arvosteluna 367.1 eli puhtaan perusradan perään suoraan toinen vaihe. Uusinnassa annoin Röllin laukata vähän reippaammin, mutta ei kuitenkaan alettu mitään hulluna kaahailemaan. Isompaa laukkaa ja hieman tiukempia kurveja. Meno tuntui helpolta ja sujuvalta. Selvittiin koko radasta ilman pudotuksia, mikä on jo Röllin kanssa hyvä suoritus. Meidän suoritus olikin niin onnistunut, että sijoituimme luokassa toiselle sijalle!

Katso video Youtubessa

Metrissä oli sama rata, joten ei tarvinnut käydä kävelemässä. Kävin ottamassa pari hyppyä maneesin puolella, Rölli tuntui edelleen ihan toimivalta. Oli tosi lämmin päivä, joten en viitsinyt turhaa hypyttää.

Radalla Rölli sai jonkun energiapiikin ja tuntui olevan enemmän oma itsensä. Tai siis sellainen kuin se yleensä esteradalla on, mitä minä taas korjaan samalla tavalla kuin yleensä. Rölli tulee kiireiseksi ja alkaa kiihdytellä omiaan kohti esteitä. Ja ainut mitä itse osaan tehdä on ottaa kädellä kiinni. Tästä seuraa hyvin usein rytmimuutoksia ja pudotuksia. Rölli kävi nytkin ylikierroksia, mutta ei ollut ihan niin paha kuin joskus. Kuitenkin tuli nypittyä laukkaa pois heti ensimmäiselle esteelle. Siihen Rölli itse skarppasi ja päästiin aloittamaan rata puhtaasti.

Kakkos-kolmos-linja jäi ysikympissä jopa melkein pitkäksi, mutta nyt vauhti päällä ei ollut siitä pelkoa. Esteiden välillä takerruin taas ohjaan ja esteelle lähdin liikaa ylävartalolla. Kolmoselta puomi, vaikka paikka itsessään oli ihan hyvä. Sarjaväli oli aika lyhyt, mihin olevinaan varauduin nyppimällä laukkaa taas pois kohti a-osaa. Rölli yritti parhaansa, mutta b-osalta puomi. Tämä oli ihan täysin kuskin moka. Vitos-kutos-linjalle tultiin vähän vimpulana, mutta se puhtaasti. Seiska vielä perusradan loppuun ihan hyvin ja maaliin. Metristä siis perinteiset 8 virhepistettä.

90 cm rataan olin tyytyväinen, mutta metrissä oma ratsastus ei ollut niin hyvää. Ihan jees fiilis kuitenkin jäi ja Rölli käyttäytyi rataa lukuunottamatta rauhallisesti kisapaikalla.

Katso video Youtubessa

Sunnuntaina suunnattiin samaan kisapaikkaan, mutta eri lajin pariin. Riksulla oli vuorossa kouluratsastusta ja luokkana helppo A:2. Oppilas meni ensin helppo B -luokan ja iltapäivällä oli mun vuoro.

Riksu odotteli väliajan autossa nätisti ja muutenkin käyttäytyi hyvin, mitä nyt pientä houkutusta aiheutti parkkialueen ruohopohja. Meidän vuoro oli luokan ensimmäisenä, joten startille oli tarkka aika. Ehdin laittaa oikein rauhassa ja huolella Riksun kuntoon.

Maneesiverkassa oltiin sopivasti, että ehdittiin hyvin jumpata liikkeet läpi mutta myös pitää kävelytaukoja. Riksu aloitti vähän matalana, mutta nousi kevyemmäksi edestä starttia kohden.

Riksun kuvat © Annika Mäki

Sunnuntaina olinkin yksin liikenteessä enkä tajunnut nakittaa yleisöstä ketään kuvaushommiin, joten Riksun radasta ei ole videota. Rata meni kuitenkin oikein kivasti :) Keskiravit olisi saaneet taas olla lennokkaampia, huolellisemmin esitettyjä ja enemmän ylämäkeen. Yksi varsinainen rike tehtiin käynnin kautta vaihdossa. Siihen tultiin kyllä ajatuksena koota laukkaa ja hengittäen käyntiin, mutta jalan tuki unohtui ja Riksu oikein lötsähti raviin. Aika nopeasti sain käyntiaskeleet kuitenkin haltuun ja päästiin uuteen laukkaan. Loppurata meni taas sujuvammin.

Tuomarin loppukommenttina: "Miellyttävä energinen ratsu, paljon hyvää. Tuntuma vielä tasaisemmaksi, siirtymiset tarkemmin". Tuloksena 64,8%.

Keikuttiin sijoilla pitkään ja jännittikin, että tipahdetaanko viimeisten ratsukoiden kohdalla pois palkinnoilta. Palkintojenjakoa odottelin jännityksellä reilut pari tuntia ja olisikin ollut tympeää odotella turhaan. Sijoitus sieltä kuitenkin napsahti ja ruusuke 4. sijan merkiksi. Siinä vaiheessa en jaksanut enää laittaa Riksua kuntoon vaan kävin jalkaisin palkintojenjaossa.

Vajaa kaksi viikkoa kenttäkisoihin

Yleensä tässä vaiheessa vuotta ollaan saatu jo kenttäkisakausi korkattua, mutta tänä vuonna ekat kisat on vasta myöhemmin. Niinisalon kisat on useasti olleet tässä toukokuun puolessa välissä, mutta nyt kisapaikka on poissa käytöstä armeijan suuren sotaharjoituksen vuoksi.

Meidän kauden ensimmäinen kenttästartti on siis vasta tämän kuukauden lopulla, sunnuntaina 26.5. Ypäjällä. Ainakin Rölli aloittaa kautensa siellä 90 cm luokassa.

Mistä tietää olevansa valmis kenttäkauteen? Siitä, että laukkatreenatut hevoset ovat hyvässä kunnossa, mutta riittävästi tehneitä, jotta liika innostus on jo vähän hälventynyt. Sekä Riksu että Rölli on tehnyt innoissaan laukkavetoja ja kestävyysharjoittelua. Kunto alkaa olla kohdillaan ja palautuminen varsin nopeaa.

Maastoesteitä molemmat hepat on nyt hypänneet kaksi kertaa. Kevään ensimmäisellä kerralla on yleensä aina liikaa kierroksia ja vauhtia, kun pitkästä aikaa pääsee maastoesteille.

Rölli oli ihan mahdoton ekalla kerralla. Se yritti hakeutua kaikille mahdollisille esteille ja mieluusti täyttä vauhtia. Tehtiin pääasiassa yksittäisiä esteitä ja aina välissä yritettiin nollata kierrokset. Toteutus ei ollut ihan onnistunut, vaan enemmän sai keskittyä pidättämiseen kuin muuhun ratsastukseen. Hypyt sujui menoon nähden yllättävän hyvin.

Kevään toinen maastoestetreeni Röllin kanssa oli 5.5. kauniissa kevätsäässä. Rölli oli edelleen vauhdikas ja kovin menossa, mutta jo huomattavasti paremmin avuilla. Päästiin tekemään enemmän jo tehtäviä, kun yhteistyö toimi maltillisemmin. Vesieste meillä on tyhjä, joten sitä ei päästy treenaamaan, mutta se ei ennenkään ole ollut mikään ongelma meille.

Katso video Youtubessa

Jos Rölli oli viime kauden sekä talvella maneesissa tehtyjen DYI-maastoestehyppelyiden jäljiltä innoissaan, niin voitte vaan kuvitella kuinka innoissaan Riksu oli lähes vuoden tauon jälkeen. Ihan ei ehtineet kaikki pidätteet edes perille kun mentiin jo!

Riksu saikin olla ensimmäinen, joka korkkasi kotipihan maastoesteet tälle vuodelle pääsiäisenä. Tarkoitus oli tehdä muutamia maltillisia hyppyjä pienimmille maastoesteille. Malttia ei tosin näkynyt... Ihan super ihanaa, että hevoset olivat niin menossa, mutta jokusen kerran kaipasin myös lisää kontrollia menoon.

Toiseen maastoestetreeniin Riksu pääsi viime sunnuntaina. Tehtiin enemmän ratamaisesti pidempiä linjoja ja tehtäviä. Riksu oli ihan pro ja oikein yllättävän kuuliainen. Lähti eteen pienestä avusta ja tuli takaisin lähes pelkällä istunnalla. Oikein mahtavaa suorittamista!

Eilen pidin muutamalle ratsukolle maastoestevalmennuksia tässä kotona. Kaikilla näilläkin ratsuilla tuntui olevan kevättä rinnassa. Energia saatiin valjastettua suurin piirtein työntekoon ja toistojen kautta löytyi rohkeutta menoon. Toivottavasti ratsastajatkin saivat iloa onnistumisista ja ehkäpä vielä enemmän innostuvat tästä mahtavasta lajista!