Viikko-ohjelma ja sen toteuttaminen

Päivätyö ja kolmen hevosen treeni vaativat joskus aikamoisia aikataulutustaitoja. Yleensä kirjoittelen mun heppojen kalenteriin treenit ja siitä tarkastelen mitä mikäkin heppa on milloinkin tehnyt. Viikko-ohjelmaa säätelee pitkälti kisojen ja valmennuksien ajankohdat, muuten mennään enemmän fiilispohjalla. Tammi-helmikuun vaihteeseen tein kuitenkin viikko-ohjelman ihan paperille asti ja yritin sitä noudattaa. Toteutus poikkesi suunnitelmasta jonkun verran. Kirjallinen ohjelma oli siitä hyvä, että kiireisinä päivinä ei kulunut aikaa pohdiskeluun ja ylimääräiseen haahuiluun kun suunnitelma oli jo valmiina.

Miten minä suunnittelen hevosilleni viikko-ohjelmaa:
- suosin monipuolista treeniä, eri pohjia ja kestoltaan erilaisia treenejä
- esteitä yleensä kerran viikossa, joko valmennuksessa tai itsenäisesti
- puomeja ja/tai kavaletteja kerran viikossa
- maksimissaan kolme päivää koulua peräkkäin, muuten hajoaa pää
- kisojen / esteiden / hankitreenin / laukkatreenin jälkeen seuraavana päivänä kevyt palauttelu
- vapaapäivä kerran viikossa
- säiden ja pohjan salliessa noin kerran viikossa ratsastus radalla / maastossa
- juoksutus max kerran viikossa, yleensä noin kerran kuukaudessa
- mahdollisuuksien mukaan alku- ja loppukäynnit radalla

Viikko 5

maanantai:

Riksu: koulua / siirtymisiä

Aloitettiin viikko suunnitelman mukaan ja treenailtiin maneesissa siirtymisiä. Riksu oli edellisenä päivänä ollut radalla kevyellä hölkkälenkillä, joten palauteltiin mieleen kouluratsastuksen saloja. Lihaksistoa heräteltiin töihin siirtymisillä ja taivutteluilla.


Rölli: koulutunti / avotaivutus

Röllin kanssa pidin tuntia. Oppilaalla oli ollut kotiläksynä tutustua avotaivutukseen, ja nyt haettiin tieto toteutukseen. Treenailtiin avoa ekaa kertaa ratsain käynnissä. Ravissa ja laukassa tehtiin muutamia kokoamisia ja ympyrän pienentämistä.


Reipas: vuokraaja / kevyt hölkkä

Reipas liikkui kevyesti vuokraajan kanssa lumimyrskyä uhmaten ulkona sekä maneesin suojassa.


omat treenit: venyttely

Suunnitelman mukaan illalla oli oman kropan huoltoa. Tein treenaakotona.comin ohjelmista terve selkä -treenin, jossa parannettiin selän liikkuvuutta kevyillä liikesarjoilla ja venytyksillä.

tiistai:

Kaikilla hevosilla oli vapaapäivä, sillä minulla oli illan ohjelmassa uintia. Tosin olin kavereiden kanssa kylpylässä, joten ihan perinteistä matkaa ei tullut uitua. Enemmän ehkä se oli sellaista pulikointia, mutta tuli siinä jonkin verran polskittua kuitenkin. Saunomista päälle niin lihaksetkin rentoutui.

keskiviikko:

Riksu & Rölli: puomitunti

Molemmat mustat osallistui oppilaiden kanssa mun pitämälle puomitunnille. Harjoiteltiin laukan rytmiä yksittäisillä puomeilla kaarilla ja innaripuomeilla suorilla. Tehtävänä oli myös vaihtaa laukat puomin päällä suunnan vaihtuessa. Niin hevoset kuin ratsasjatkin tuntuivat tykkäävän tehtävästä :)


Reipas: askellajit läpi radalla

Noin 50 minuutin ja 7 kilometrin lenkki radalla. Yleensä teen aika pitkälti askellajit läpi portaittain käynti-ravi-laukka-ravi-käynti, mutta tällä kertaa keskityttiin paljon siirtymisiin.  Alku- ja loppukäynnit toki rennosti pitkin ohjin tallustellen. Muuten tehtiin noin 50 metrin välein siirtymisiä. Reipas oli alkuun vähän malttamaton, mutta tuli oikein kivaksi ja kuuliaiseksi toistojen kautta. Kummatkin laukat nousi yllättävän hyvin myös käynnistä.


omat treenit: vapaa

Ratsastuksen puolesta oli kevyempi päivä, kun menin vain Reippaalla. Kuitenkin tul käveltyä ja kannettua puomeja valmentaessa, joten illalla sai ansaitusti istahtaa Netflixin ääreen hetkeksi.

torstai:

Riksu: juoksutus

Oli ennestään tiedossa, että torstai tulee olemaan kiireinen päivä. Jotenkin en osaa tehdä ratsain mitään nopeaa 30 min treeniä, varsinkaan maneesissa. Joten kiirepäivään yleensä sopii paremmin kevyt juoksutus. Siinä 30 minuuttia on aika perus kesto, joten sen ehtii tekemään vielä iltasellakin ettei veny ihan yömyöhään. Juoksutusta on mun mielestä siitä myös hyvä tehdä välillä, että näkee liikkeen maasta. Joskus esimerkiksi jotkut vinoudet on sellaisia mitä on hyvä seurata välillä maasta, että onko hevonen aina vino vai mahdollisesti vain ratsastajan kanssa. Ja plussana tietenkin että juoksutuspäivänä hevosen selkään ei tule painoa. Tällä kertaa juoksutin Riksun pelkillä suitsilla, ei siis mitään sivuohjia tai juoksutusapua ollut käytössä. Vähän kevyttä hölkkää puomitunnin palautteluksi.


Rölli: koulutunti / siirtymisiä

Koulutunti oppilaalle maneesissa. Tehtiin siirtymisiä käynnissä ja ravissa niin askellajien sisällä kuin välilläkin. Maneesiin tuli aika ruuhka, joten jouduttiin soveltamaan tehtäviä. Aika kevyt päivä tänään Röllille.


Reipas: vapaa

Omat hevoset on mulla aina tärkeysjärjestyksessä ekana, ja jos aikaa riittää, niin Reipas pääsee treeniin. Nyt kiirepäivänä ei ollut aikaa eikä olisi ollut enää jaksamistakaan Reippaan kanssa puuhastelulle, joten herra vietti vapaapäivää.


omat treenit: vapaa

Ei treenejä tänään. Kävin heti omien töiden jälkeen Aurassa ratsastamassa yhden suokin. Koska se ei ollut omien hevosten ratsastusta, sen voisi laskea omaksi treeniksi ;)

perjantai:

Riksu: puomeja ja kavaletteja

Riksu teki ensimmäistä kertaa toukokuisen loukkaantumisen jälkeen kavaletteja. Siitä kirjoitinkin jo aiemmin postauksen Hitaasti kiiruhtaen. Vajaan tunnin ratsastus sisälsi 10 hyppyä kavalettien yli. Puomeja en laittanutkaan esille, vaikka alunperin suunnitelmissa oli. Jumppailtiin ennen hyppyjä kolmikaarisella kiemuralla siirtymisiä ja vastalaukkaa. Riksu tuntui innokkaalta, mutta pysyi avuilla.


Rölli: koulua / väistöjä

Väistöjen parissa treenailuja noin tunti maneesissa. Aloitettiin käynnissä siksak-väistöillä hakemaan ripeää reaktiota jalkaan ja ristiaskeleilla liikkuvuutta kroppaan. Sitten vähän laajempia linjoja ravissa, kun väistettiin uralta keskihalkaisijalle ja takaisin. Laukassa ja ravissa treenattiin ympyrällä takaosan väistöä ulospäin molemmissa suunnissa. Ympyrällä väistöt on mulle jotenkin kaikista hankalimpia, kun oman istunnan kanssa on hieman hukassa. Rölli teki kuitenkin parhaansa kuskin heilumisesta huolimatta. Loppuun vielä muutama loiva väistö sekä parit avotaivutukset uralla.


Reipas: juoksutus

Sen verran illan mittaan alkoi tulla nuhaa ja väsymystä, että oli pakko jättää Reippaan liikutus pois. Se on varsin tuhdissa kunnossa, joten liikutus tulisi kyllä tarpeeseen. Mutta en halunnut väkisin lähteä pakkaseen kävelemään, vaan vaihdoin sen Finrexiniin ja lepoon.


omat treenit: hiit-treeni

Voisin kuvitella, että muillakin hevosihmisillä kiire ja väsymys on yleisimpiä syitä siihen, miksi oma oheisliikunta jää tekemättä. Hiit-treeni olisi ollut tämän päivän olotiloihin aivan liikaa, joten jätettiin sekin välistä tällä kertaa.

lauantai:

Riksu: kevyt läpiratsastus kevyesti radalla

Tänään oli niin kaunis talvipäivä, että läpiratsastus maneesissa vaihtuikin ulkoiluksi. Ei kuitenkaan ihan vailla ajatusta viiletetty radalla, vaan tehtiin paljon siirtymisiä kuten Reippaan treenissä keskiviikkona. Noin 35 minuutin ja 4,5 kilometrin lenkki.


Rölli: pulkkaratsastus

Röllille oli luvassa vaihtelua treeniin, sillä ohjelmassa oli pulkkaratsastusta. Laji oli Röllille uusi ja vähän jännitti kuinka käy. Riksu ja Reipas on molemmat toimineet ensimmäisistä kerroista lähtien hyvin, kuten ne toimivat kärryttelyssäkin. Rölli taas voi joskus jännittää takaa kuuluvia ääniä, enkä sillä ole ajanut moneen vuoteen.

Lisää ensikertalaisia tuli treeniin mukaan, kun kolmesta kaverista kaksi tuli pulkan kyytiin ensimmäistä kertaa. Rölli jännitti liinojen ensimmäistä kosketusta takajalkoihin, mutta tottui nopeasti ja toimi sitten oikein hyvin. Pulkka sen sijaan ei toiminut kovinkaan hyvin korkeassa hangessa, vaan haukkasi lunta ja kippasi vähän väliä. Testattiin sitten myös laskettelusuksia hiihtoratsastuksessa, ja se sujui paljon paremmin. Onnistumisiin oli kiva lopettaa :) Alku- ja loppukäynnit tehtiin auratulla radalla ilman kyytiläisiä.


Reipas: hankitreeni

Nautiskeltiin talven hyödyistä hankitreenissä. Reipaalle hankitreenejä on kertynyt talven aikana aika monta, mutta joka kerta se on ollut entistä raskaampi kun lunta on tullut lisää ja lisää. Tällä kertaa ei menty kauaa, polvien nostelua hangessa tuli noin 20 minuuttia ja siihen päälle 10 minuutin alku- ja loppukävelyt radalla. Edellisellä viikolla mentiin hankitreenissä ilman satulaa (kuva) mutta nyt mulla oli jo sen verran kipeä olo, että varmuuden varalta laitettiin satula.


omat treenit: venyttely

Koko päivän kun menee ja puuhastelee, niin illalla pysähtyessä paikalleen huomaa kuinka nälkäinen ja kipeä on. Olo oli tukkoinen, ja jumppailut jätettiin tänään taas suosiolla väliin.

sunnuntai:

Riksu: hankitreeni

Käveltiin paljon radalla, sillä lämpötila oli kivunnut reippaasti plussalle ja hanki oli tosi raskas. Käytiin kokeilemassa kentällä hangessa menoa muutaman ravikierroksen verran, mutta lumi oli niin märkää että hankitreeni olisi ollut tosi rankkaa. Nytkin Riksu hengästyi vaikka ei menty kuin kumpaankin suuntaan pari kierrosta. Riksu pääsikin vähän kevyemmällä kun kierreltiin radalla ja tiellä.


Rölli: kevyt läpiratsastus koulutunti

Rölli palautteli pulkkaratsastuksesta oppilaan kanssa mun pitämällä koulutunnilla. Röllillä on sen verran kova kunto, että siitä ei yhtään huomannut edellisen päivän treeniä. Pidettiin tunti kuitenkin aika kevyenä ja pysyttiin perusasioiden äärellä. Muutamia pieniä väistöpätkiä sekä ympyrällä taivutteluja ja siirtymisiä.


Reipas: kevyt läpiratsastus

Reippaan vuorolla olin jo kunnolla flunssainen, mutta pakko oli liikuttaa oripoika vielä kevyesti. Käytiin maneesissa pyörähtämässä noin 25 minuutin ajan. Ratsastelu oli lähinnä uralla kulkemista, käyntiä ja hölköttelyravia.


omat treenit: jumppa

Flunssa oli pari päivää vähän jo kolkutellut ovella, mutta nyt se iski kunnolla. Jumppa vaihtui vuodelepoon ja kuumaan juotavaan.

Miten meni noin omasta mielestä viikko-ohjelmassa pysyminen? Arkipäivät pysyttiin hyvin suunnitelmassa ja kaikki hepat liikkuivat monipuolisesti. Omia treenejäkin ehdin tekemään alkuviikkoon kivasti. Harmiksi vaan talven inhottavat taudit vaan sai otteen minusta. Loppuviikkoa kohden kevensin treenejä, alkaen omista oheistreeneistä. Viikonloput on yleensä sellaisia, että mulla on kerrankin aikaa liikuttaa kaikki kolme heppaa. Tämä viikko ei ollut poikkeus, joten ratsailla tuli vietettyä aikaa riittämiin.

Flunssa iski sen verran kovin, että olisi pitänyt vaan malttaa jättää hevosia vapaalle tai enemmän oppilaiden ratsastettaviksi. Pakko oli ratsastella ja se sitten kostautui kunnon räkätautina. Seuraavan viikon olinkin tosi kipeä ja sairaslomalla töistä maanantaista perjantaihin.

Joulun jumpat

Joulu juhlittu ja kinkut syöty! Tapaninpäivänä palattiin pieneltä joululomalta treenien pariin, kun virittelin maneesiin kavalettijumpat hepoille.

Omat treenit ei jääneet siihen, sillä sain joululahjaksi kahvakuulan ja vastuskuminauhan (vihreinä tietty!), jotka pääsivät myös jumppailuun mukaan.

Ensin kuitenkin jumpattiin kavaleteilla hevosten kanssa. Ratsuina Rölli ja Reipas, sillä Riksu ei vielä hyppele esteitä. Rölli teki ensin treenin useampien innarikavalettien kera ja sitten helpotin reippaasti tehtävää Reippaalle.

Rölli oli energinen, mutta alkuun pysyi silti kontrollissa. Treenin edetessä kierrokset kasvoivat ja Rölli jopa villiintyi hieman. Innarivälit oli kaikki noin 3 metriä, mutta viimeiset välit tuntuivat aina vähän lyhyemmiltä kun vauhti kiihtyi ja askel venähti pidemmäksi. Muuten oli ilo hypellä innostuneella hepalla :) Kaaret ristikoilta innareille olivat kaikki 14 metriä, eli pikkuesteillä kivat neljä laukka-askelta. Tehtävään sisään neljä laukkaa tuli aika kivasti, mutta innarien jälkeen edettiin jo reippaammin joten sujuttiin kolmella laukalla perille ristikolle.

Välillä Rölli hyppäsi ristikoita vain hissimäisesti ylös, jolloin hypyn kaari ei ollut hyvä ja oma myötääminen vielä huonompi. Rölli oli anteeksiantavainen eikä ottanut moisesta törppöilystä nokkiinsa vaan jatkoi menoaan.

Hyvä treeni, hyvä mieli jäi :)

Katso video Youtubessa

Reippaan tehtävässä ei ollut innareita, vaan kahden kavaletin muodostama sarja keskellä ja samat kaaritehtävät ristikoille.

Tehtiin vähän pidempi alkuverkka Reippaan kanssa, kun maneesissa oli vielä muita kulkijoita. Siirtymisten myötä Reipas tuli aika kivaksi, mutta myös alkoi jo selvästi väsähtää.

Kavaleteilla se ei ollut enää parhaimmillaan, joten ei menty paljoa. Laukka on parantunut huikeasti alkuvuodesta, mutta siltikin kaipaa tosi paljon lisää voimaa. Voimattomuus ja väsymys näkyy hyvin ponnistuksissa esteillä, kun takajalat eivät jaksa nousta yli puomien, vaikka etupää hyppää ihan hyvin. Reipas on kuitenkin innokas hyppääjä, mikä helpottaa estetreenejä, vaikka taito ja tekniikka onkin vielä heikolla mallilla. Ohjautumisen teho vaihtelee myös paljon, sama reitti voi välillä onnistua pienin avuin ja toisella kertaa ei meinata osua edes tolppien väliin...

Jatkamme ahkerasti treenejä, niin eiköhän meno siitä helpotu jossain kohtaa!

Katso video Youtubessa

Jouluruokia sulateltiin vielä jumppamatolla ihan omin voimin päivän päätteeksi. Vihreä kahvakuula pääsi heti treenikaveriksi mukaan. On masentavaa huomata oma heikkous ja huonokuntoisuus jumppatreenissä, mutta hevosen selässä se vasta masentavaa onkin. Miten voi vaatia hevoselta aina vaan parempaa ja voimakkaampaa menoa, kun itse heiluu kyydissä miten sattuu.

Hevosten kunto on helpompi saada kuosiin, ja yleensä mun ratsut onkin tullut maastosta maaliin virkeinä ja energisinä. Oma kunto on samaa luokkaa vain villeimmissä unelmissa. Hyvä lihaskunto ja kropan hallinta kuitenkin on avainasemassa kaikissa lajeissa, joten treeniin on pakko lisätä myös omat treenit. Varsinaisia laihdutustavoitteita mulla ei ole (toisin kun mun hepoilla...), mutta kropan hallintaa olisi tarkoitus saada paremmin kuriin ja aerobista kuntoa paremmaksi.

Uusi vuosi on kohta täällä ja ne kuuluisat uudenvuodenlupaukset treenistä ;) Jos säkin haluat ryhtiä sun treeniin, kehonhuoltoon ja syömiseen, niin suosittelen treenaakotona.comin palveluja. Koodilla green saat vielä alennustakin. Vuoden treenit 79 eurolla, ei paha!

Yhteistyössä treenaakotona.com

Marraskuun lempparivenytykset

Kaupallinen yhteistyö treenaakotona.com kanssa

Jalustimettoman marraskuun ratsastukset alkaa näin kuukauden lopulla tuntua kropassa jumeina ja kireyksinä. Vaikka itse ratsastuksen aikana jalustimettomuuteen alkoi jo tottua, niin välillä arjen askareissa huomaa reisien kireyden. Alkukuussa jo kyykkääminen suojien pois ottamiseksi oli hivenen takkuista. 

Tällä viikolla lämmin syksy vaihtui ainakin täällä Lounais-Suomessa pakkaskeleihin ja jäätiköihin, joten oli aika ruuvata hepoille hokit kenkiin. Voin kertoa, että pari hevosta ilman jalustimia ratsastaneena kahdeksan jalan hokittaminen tuntui reisien ja vatsalihasten lisäksi myös selässä. 

Marraskuun alussa solmin uuden blogiyhteistyön treenaakotona.comin kanssa. Olen varsin huono harrastamaan ratsastuksen lisäksi muuta oheisliikuntaa, mutta nyt saatiin sillekin puolelle apua. On mulla salikorttikin olemassa, mutta kolmen hevosen kanssa puuhastelussa saa aikaa kulumaan sen verran, että ei ole tullut kovinkaan aktiivisesti salille lähdettyä. 

Varsinkin venyttely on mulla se osio, joka helposti unohtuu. Könöttävä ratsastusasento ja päivätyö koneen äärellä on jo omiaan lyttäämään ryhtiä. Kun sitä ei koskaan jumppaa auki, niin kireydet vaan kasaantuu. Hartiaseutu onkin mulla se lihasryhmä, joka on sellaisessa ainaisessa jumissa. Nyt jalustimettomuus on vetänyt myös alakropan jumiin, joten on pitänyt lähteä etsimään liikkuvuutta koko kroppaan. 

Helppo ja toimiva pakavenytys

Treenaakotona.com on nimensä mukaisesti treeniä, jonka voi helposti suorittaa kotona. Treenit on sopivan lyhyitä (20-35 min) joten kiireisenäkin päivänä on löytynyt aikaa treenille. Palvelussa on monipuolisesti erilaisia treeniä eri aiheista, joten sieltä on näppärä etsiä omaan fiilikseen sopivaa ohjelmaa. 

Parin kolmen hevosen ratsastuksen jälkeen en ole tehnyt rankempia treenejä, vaan keskittynyt juurikin venyttelyyn ja kehonhuoltoon. Mun lempparikategorioita on terve ja vahva selkä, liikkuvuus ja kehonhuolto sekä kehonpainoharjoittelu. Palvelussa on myös joogaa ja pilatesta, mutta en ole ehtinyt niitä vielä kokeilemaan. 

Lonkat ja rintakehä auki

Tällä hetkellä mun lempparivenytyksiä on yllättäenkin kaikki reisivenytykset. Muutamista liikkuvuustreeneistä otinkin venytysliikkeitä testiin myös ratsaille. Riksun kanssa hölköteltiin ensin kevyesti ilman satulaa lihakset lämpimiksi, sitten jumppailtiin. Riksu ei erityisemmin arvostanut kankeaa ratsastajaa temppuilemassa kyydissään, mutta seisoi kiltisti paikallaan. Epätasainen alusta ei ollut ihan omiaan kaikkiin liikkeisiin, mutta tulipahan kokeiltua. Kiva ottaa jumppakuvia kun on notkea kuin näkkileipä, mutta ehkä joku voi jopa samaistua ;)

Ihan lemppariliike on kuvan mukainen liikkuvuustehtävä, jossa sisäreidet ja lonkankoukistajat venyy samalla kun selkärankaan haetaan liikkuvuutta kierroilla. Tykkään paljon treenaakotona.comin videoista, niissä ohjaaja selittää mukavan yksinkertaisesti ja riittävän hitaasti tehtävät, jotta tällainenkin tavallinen pulliainen pysyy mukana.

Venytyksillä ja liikkuvuusharjoitteilla aion jatkaa myös tulevaisuudessa, mutta täytyy koittaa myös reippaampia treenejä. Tavoitteena olla kisakaudella kovemmassa kunnossa kuin koskaan aiemmin! Kotitreeneissä on se hyvä puoli, että treenivideon voi laittaa pauselle ja vetää henkeä eikä kukaan hyväkuntoinen katso paheksuvasti. Pelkkää plussaa!

Yritys oli venyä lapsen lepoasentoon avaamaan rintakehää

Miten olis sullekin monipuoliset treenit vaikka olohuoneessa? 

Nyt saat koodilla green vuoden treenit (12kk) alehintaan 79 euroa (normaalisti 149e). Siis vain 6,60 eurolla kuukaudessa ohjatut treenit niin usein kuin haluat. Rekisteröityneille tarjolla vielä ensimmäinen kuukausi ilmaiseksi! 

Pituutta kroppaan!

Lokakuun lajihaaste: uinti

Lokakuun lajihaasteessa suunnattiin Turun Caribiaan polskimaan. Halusimme Tytin kanssa päästä kuntouinnin lisäksi myös liukumäkiin, ja niitähän Caribiasta löytyy. Tämä hauskuus maksoikin huomattavasti enemmän (18 euroa) kuin perinteisemmässä uimahallissa käynti.

Aloitettiin kevyemmällä pulahduksella ja lyhyellä liukumäellä tämänkertainen lajikokeilu. Caribiassa on kivaa, kun erilaisia altaita on paljon ja niiden kaikkien kiertämämisessä tulee uintimetrejäkin ihan huomaamattomasti. Rappustreeniltä ei vältytty tässäkään lajihaasteessa, sillä pitäähän niihin liukumäkiin kiivetä rappuset ensin ylös. Lemppariksi muodostui rengasliukumäki, jota laskettiin useaan kertaan. Siinä tuli sitä extratreeniä kun rengaskin piti kantaa ylös.

Toinen suosikki oli ulkoallas. Luolaonkalon läpi uidessa tuli vaihtelua maisemaan ja meno tuntui jotenkin kivammalta kuin perinteisessä kuntouinnissa yhtä rataa edestakaisin kulkiessa.

Caribian varsinainen uima-allas kuntouinnille on vain noin 16 metriä pitkä, kun taas perinteisissä uimahalleissa useimmiten pitkät altaat ovat joko 25 tai 50 metriä. Nyt tuntui tulevan reuna aika nopeasti vastaan. Kyllä silti saatiin lihakset töihin ja taidettiin ihan hengästyäkin reippaammalla vauhdilla uiden. Kokeiltiin pitkän sivun verran muutamia eri uintityylejä, mutta perinteinen sammakkouinti vei kyllä voiton. Kroolaus ja perhosuinti jäi tosin vain muistelun asteelle, sillä meillä kummallakaan ei ollut uimalaseja vesiroiskeilta suojaamassa. Oon aina tykännyt sukeltelusta mutta nyt sekin jäi vain pieniin silmät kiinni suoritettuihin vedenalaisiin pulahduksiin.

Ratsastaessa mulla tulee helposti jännitettyä hartioita ja valuttua kyyryyn sen hyvän ryhdin sijaan. Myöskään työskentely tietokoneella ei auta asiaa. Uinnissa hartiat pääsee liikkumaan hyvin erilaisia liikeratoja kuin muissa lajeissa. Mulla ainakin se tuntui auttavan hartiajumeihin. Sauna on myös mahtava apu lihaskireyksiin. Olenkin erittäin ahkera saunoja myös kotosalla. Nyt käytiin kaksi kertaa löylyissä lämmittelemässä uinnin lomassa.

Ekan saunan jälkeen palattiin vielä uiskentelemaan ja laskemaan liukumäkiä. Saunan jälkeen vaan aina uima-altaiden vesi tuntuu paljon kylmemmältä, mikä on suuri miinus tässä lajissa. Toki sitten vaan täytyy polskia reippaammin, että tulee lämmin taas ;) Uinti on siitä kiva laji, että se ei rasita niveliä. Tekniikan hiomisessa puuhaa riittäisi kyllä jos haluaisi saada treenistä vielä enemmän irti.

Aika hyvin saatiin vuoroteltua varsinaista uintia sekä rentoutumispätkiä, ja aikakin kului yllättävän nopeasti. Joskus uimahalleissa voi olla aikaraja kuinka kauan saa allasosastolla viettää aikaa, mutta Caribiassa sellaista ei ollut. Oltiin uimassa noin puolitoista tuntia jonka päälle vielä saunomiset ja pukeutumiset. Uinnin jälkeen tulee yleensä hirveä nälkä mutta kuitenkin mukavan raukea olo.

Jätettiin ne bikinikuvat nyt ottamatta, joten ei treenikuvia tästä lajikokeilusta. Laitetaan sen sijaan Posankan poseeraukset kuvittamaan postausta.

Uinnin plussat ja miinukset:
+ liikettä koko kropalle
+ ei kuluta niveliä
+ hauskuutta treeniin liukumäissä
+ lihakset pääsevät rentoutumaan saunassa
+ ei vaadi paljon varusteita
- kylmä vesi
- kylpyläuinnin hinta

Arviot soveltuvuudesta ratsastuksen oheisliikunnaksi:
Jenni: ****
Tytti: ****


Aikaisemmat lajihaasteet: metsäkävely, rullaluistelu, suppailu, frisbeegolf, ilmajooga, pyöräily, SuperPark, salitreeni ja luistelu

Syyskuun lajihaaste: metsäkävely

Mitä muutakaan syyskuussa voi ottaa lajihaasteeseen kuin ruskaretken? Täällä Lounais-Suomessa tosin ruska ei ole ihan vielä räikeimmillään, vaikka kesän vihreys onkin jo hiipumassa. Tytin kanssa suunnattiin viime viikolla Paimion luontopolulle nautiskelemaan kivasta syyskelistä ja luonnosta.

Koska ollaan kiireisiä ihmisiä, saatiin sovittua molemmille sopiva aika vain kello ysiin aamulla. Sääennuste oli luvannut aurinkoa ja lämpöä lähemmäs +20 astetta. Niihin lukemiin ei ihan päästy, mutta hieno päivä kuitenkin osui reippailulle. Saatiinkin aamupäivän rauhassa kiertää reittiä ihan omaan tahtiin näkemättä muita ihmisiä. Autolle palatessa alkoi väkeä valua luontopolulle enemmänkin viettämään kaunista lauantaipäivää.

Paimion luontopolku on noin neljä kilometriä pitkä reitti, joka sisältää vaihtelevasti polkuja, pitkospuita ja kalliokiipeilyä. Matkan varrella ihasteltiin lampimaisemia ja ihmeteltiin keskellä metsää olevaa pirunpeltoa.

Reilun neljän kilometrin matkaan meillä meni aikaa noin puolitoista tuntia. Ei tosiaan pidetty kiirettä, vaan otettiin enemmän rauhoittumisen ja rentoutumisen puolesta tämä lajihaaste. Ja sitä se olikin. Leveämmillä poluilla mahtui mukavasti kulkemaan vierekkäin ja kertaamaan kuulumisia. Lämmin tuli kuitenkin kävellessä ja mäkiä kiipeillessä, että ei ihan löysäilyä kuitenkaan ollut.

Olin varautunut retkeen kumisaappain ja villasukin, mutta hyvin pärjäsi tossuillakin matkassa. Muutamia märempiä kohtia lukuunottamatta polku oli hyvässä kunnossa. Aamukasteen jäljiltä osa pitkospuista oli hieman niljakkaita ja kalliokin paikoitellen märkä. Liukastumisilta onneksi vältyttiin. Kallioreiteillä oli myös haastavimmissa kohdissa köysikaiteet apuna. 

Mäkien ja kallioiden myötä saatiin kävelylenkkiin myös tehokasta "rappustreeniä". Sama se on hevosillakin, maastoilusta saa monipuolisuutta liikuntaan pepputreeniä unohtamatta. Täytyykin mennä joku kaunis päivä metsäretkelle myös ratsain! 

Yleisesti kenttäratsastajia pidetään hulluina tai hurjapäinä, mutta pakko myöntää etten ole sellainen. Ainakaan ilman hevosta :D Pelkään korkeita paikkoja sekä esimerkiksi suurinta osaa huvipuistojen laitteista. Metsäretkellä kuitenkin uskalsin kiivetä näköalatorniin ja katsella maisemia jopa reunalta.

Luontopolun loppupuolelta löytyy harvinainen kaksirunkoinen mänty. Eikä mikä tahansa puu olekaan, vaan tarun mukaan sen muodostaman portin läpi kulkemalla pienet murheet ja vaivat paranee. Onnistunut loppuhuipennus siis metsäretkelle ;)

Metsäkävelyn plussat ja miinukset:

+ rentouttava irtiotto arjesta

+ monipuolista maastoa ja maisemia

+ leppoisaa urheilua

+ ilmainen

+ mahdollista ympäri vuoden

- hämähäkin seitit

- hirvikärpäset

- märkä kallio

Arviot soveltuvuudesta ratsastuksen oheisliikunnaksi:
Jenni: ***
Tytti: ***


Aikaisemmat lajihaasteet: luistelu, salitreeni, SuperPark, pyöräily, ilmajooga, frisbeegolf, suppailu ja rullaluistelu

Elokuun lajihaaste: rullaluistelu

Elokuun lajihaasteessa viiletimme Tytin kanssa rullaluistimilla. Tammikuussa pyörähdeltiin jäällä, mutta nyt ohjelmassa oli enemmän lenkkeilyä. Rullistelemaan suunnattiin Turun Kupittaalla sijaitsevalle luistelumato-radalle. Näin kesäkaudella radalla pääsee rullaluistelemaan turvallisesti ja talvisin rata jäädytetään luisteluun sopivaksi.

Viimeisimmästä rullaluistelusta oli meillä molemmilla useampi vuosi aikaa. Oma viimeisin kertani oli ehkä niinkin kaukana menneisyydessä kuin ala-asteella. Varsin jännittyneissä fiiliksissä siis suunnattiin luisteluradan vaihtopenkille. Omia rullaluistimia minulla ei todellakaan enää ole, mutta onneksi sain siskon välineet lainaan. Kypärää tosin minulla eikä Tytillä ollut ja se lisäsi jännitystä entisestään. Kyllä nousi ajatus pintaan, että uskaltaako ilman edes mennä. Mentiin kuitenkin vaikka kypärää vähän olikin ikävä. Ranne- ja polvisuojat sentään löytyivät.

Alkujännityksen laannuttua meno alkoi hienosti sujumaan. Meidän lisäksi radalla ei ollut kuin pari muuta, joten ilman ruuhkia saatiin omaan tahtiin pyyhältää. Leveällä radalla mahtui kivasti rullaluistelemaan vierekkäin kaverin kanssa :) Kupittaalla oli samaan aikaa juuri Sirkus Finladia ja yhdessä kurvissa tulikin aina popcornin tuoksu nenään. Yleisöä ei tosin meille asti riittänyt, mitä nyt viimeisillä kierroksilla useampi lapsiperhe tallusteli radan poikki kieltokylteistä huolimatta...

SportTrackerin mukaan 52 minuutin treenin aikana matkaa taittui 10,4 kilometriä. Alkuun meno oli tietenkin hieman hitaampaan, mutta loppua kohti päästiin etenemään jo reippaamminkin. Sovelluksen mittaama huippunopeus oli 15,1 km/h.

Aloitettiin kevyesti, mutta loppujen lopuksi saatiin ihan hikikin pintaan. Voisi sanoa että vedettiin mukava lenkki jutustellen, eikä tarkoituskaan ollut kiitää täyttä vauhtia. Meidän treenipäivä osui mun heppojen vapaapäivään ja siihen se sopi oikein hyvin, ei tullut koko vartalon jumia seuraavaksi päiväksi.

Mielestäni rullaluistimilla oli sujuvampi edetä kuin jäällä kaunoluistimilla. Asennon kanssa oli kas kummaa samoja ongelmia. Taas alkoi vähän nilkoissa ja polvissa tuntua, vaikka rullaluistimet onkin varsin tukevaa tekoa. Pidemmissä liidoissa oli helpompi pysyä tasapainossa rullilla kuin luistinterällä. Asvaltin rakoilutkaan ei häirinneet niin paljon kuin jäällä pienet kuopat ja kulumat. 600 metriä pitkällä matoradalla vierähti kierros kierroksen perään helposti. Plussaa oli myös se, että ei tarvinnut murehtia autojen tai muiden tielläliikkujien väistelystä.

Rullaluistelu on siitä kiva laji, että sitä voi harrastaa missä vain mistä löytyy asvalttia. Ihan kotiovelta en itse pääsisi rullistelemaan, vaan 500 metriä täytyy ensin kulkea hiekkatietä. Kupittaan luisteluradan käyttö on maksutonta ainakin näin kesäkaudella, joten ei mennyt rahaa siihenkään. Rullaluistimet sain tosiaan lainaksi, pelkkää säästöä siis siinäkin. Talviluistimia saa jo muutamalla kympillä, mutta rullaluistimien hinnat tuntuvat lähtevän sadasta eurosta ylöspäin. Ahkeralle rullaluistelijalle tulee kuluja myös jarrupalojen hankinnasta, palat kun kuluvat asvaltin pinnassa viistämisestä.

Rullaluistelun plussat ja miinukset:
+ yllättävän hauskaa pitkästä aikaa
+ kehittää tasapainoa
+ hyvää aerobista liikuntaa
+ vaatii urheilupaikaksi vain asvaltin
- voi tuntua ikävältä nilkoissa ja polvissa
- vaatii kunnon suojautumista kaatumisen / asvaltin varalta

Arviot soveltuvuudesta ratsastuksen oheisliikunnaksi:
Jenni: ***½
Tytti: ****

Aiemmin toteutetut lajihaasteet:
- heinäkuun suppailu
- kesäkuun frisbeegolf
- toukokuun ilmajooga
- huhtikuun pyöräily
- maaliskuun SuperPark
- helmikuun salitreeni
- tammikuun luistelu

Heinäkuun lajihaaste: suppailu

Viime kuussa oltiin Tytin kanssa kesälomalla Prahassa. Samaan reissuun mahdutettiin myös kuukauden lajikokeilu, joka heinäkuussa oli suppailu. Suppailussa yhdistyi urheilu ja kulttuuri, sillä seikkailimme suppailulautojen kanssa pitkin Prahan keskellä kulkevaa Vltava-jokea, jolta näki hienosti molempien rantojen nähtävyyksiä. Käytiin loman aikana toki turisteina kiertelemässä paikkoja myös kävellen, mutta joelta sai kivan erilaista näkökulmaa.

Meille osui kohdalle ihan mahtava keli, oli aivan tyyntä ja aurinko paistoi. Sateella ja tuulella ei varmaan olisikaan niin kiva laji. Suppailuretki aloitettiin kalkkilaivan kapteenina, mutta takaisin tullessa oli rusketustakin tarttunut pintaan ihan huomaamatta.

Meidän suppailuun kuului alkulämmittelynä täytettävien lautojen pumppaus sekä kuivaharjoittelu laiturilla. Meillä oli tosi kiva ohjaaja, joka osasi neuvoa hyvin. Hän myös toimi kuvaajana, jotta saatiin myös kuvamuistoja mukaan :)

En ole mikään suuri veneilyn ystävä ja pelkään kulkea keikkuvilla laitureilla, joten alkuasetelma suppailuun ei välttämättä ollut se paras mahdollinen. Olen aina luullut, että mulla on ratsastuksen myötä kehittynyt hyvä tasapaino, mutta kuinka väärässä olinkaan. Tosin asiaan vaikutti myös asento, joka ei todellakaan ollut rentoutunut.

Ennen pystyyn nousemista harjoiteltiin melontaotteita polvillaan istuen. Siinä oli ihan mukava istuskella aina omaa vuoroa maihinnousuun odotellessakin. Kuten ohjaajamme sanoi, vaikeaa oli seistä sup-laudalla kun oltiin paikallaan. Kun pääsi vauhtiin, pysyi tasapainossakin helpommin.

Jännitin tosi paljon seisomaan nousemista ja se näkyi toteutuksessakin. Polvet ei meinannut kantaa ensimmäisellä yrityksellä, mutta sitten toisella kertaa kovempi tsemppi päälle ja onnistuin. Seisomaan nousuja tulikin matkalla useampi, kun reilun kahden tunnin reissun aikana käytiin pari kertaa evästauolla maankamaralla. Lisäksi ylitettiin Vltava-joen pieni pato/vesiputous turvallisesti ylityskohdan kulkureittiä pitkin kävellen.

Mentiin leppoisaa vauhtia maisemista ja rauhallisesta tunnelmasta nauttien. Kyllä siltikin koko kroppa sai treeniä. Pari kolmen vedon jälkeen melaa vauhdettiin puolelta toiselle, joten työskentely oli aika symmetristä molemmille puolille. Huomasin jännittäväni välillä varpaita kippuraan, mikä teki jaloista varsin tönköt. Yritin rentoutua ja joustaa polvilla, jolloin kropasta sai enemmän voimaa melomiseen. Puupökkelöinä seistessä kädet sai tehdä paljon enemmän hommia, että pääsin edes eteenpäin. Lämpimässä kelissä ihan hiki virtasi siinä suppaillessa.

Vltava-joessa seilasi meidän lisäksi muutama jokiristeilyalus sekä lähempänä turistikeskittymää paljon polkuveneitä. Risteilyalukset ja muut moottoriveneet nostattivat aaltoja, jotka vaikeuttivat hieman tasapainoilua laudalla. Varsinkin loppumatkasta kun jo alkoi väsy tuntumaan lihaksissa, pienetkin aallot tuntuivat häiritsevän menoa.

Hintaa meidän suppailuretkelle tuli noin 45 euroa per henkilö. Se ei ollut mielestäni paha hinta hienosta kokemuksesta. Sup-laudan vuokraushinnat Suomessa taitaa liikkua 20-50 e/tunti. Meidän testilajeista suppailu on tähän mennessä kallein. Halvimmillaan omaksi laudan taitaa saada 400 eurolla. Siihen päälle vielä mela, karkuremmi ja mitä sitten tarvitseekaan. Onneksi suppailuasuun ei tarvitse tuhlata rahojaan, vaan tähän lajiin sopii perus mukavat vaatteet kelin mukaan.

Tytti siellä jo viilettää

Lajiin saa helposti lisää tehoa kiristämällä vauhtia tai suppailemalla vastatuuleen. Ohjaajamme kertoi myös, että suppailussakin järjestetään nopeuskilpailuja. Laji kehittyy ja yhdistyy myös muiden lajien kanssa. Vai miltä kuulostaa suppailujooga? Tokihan taukoa suppailun kesken voi viettää vaikka onkimalla :D

Suppailun plussat ja miinukset:
+ tasapaino kehittyy
+ koko kropan lihaksille treeniä
+ kiva kesälaji
+ monipuolisia mahdollisuuksia keksiä lisähaasteita
- aallot
- keliolosuhteiden armoilla
- hinta

Arviot soveltuvuudesta ratsastuksen oheisliikunnaksi:
Jenni: ***
Tytti: ****

Aiemmin toteutetut lajihaasteet:
- tammikuun luistelu
- helmikuun salitreeni
- maaliskuun SuperPark
- huhtikuun pyöräily
- toukokuun ilmajooga
- kesäkuun frisbeegolf

Kesäkuun lajihaaste: frisbeegolf

Ennen juhannusta ja perinteisiä mölkky-pelejä käytiin testaamassa kesäkuun lajia, frisbeegolfia. 

Minun ja Tytin muodostamaan testitiimiin saatiin lisävahvistusta, kun Tytin vanhemmatkin lähtivät kokeilemaan golfaamista frisbeillä. Tytti oli käynyt pelaamassa kerran aiemmin, ja me muut olimme ensikertalaisia. Frisbeegolfradalla oli melkein jo ruuhkaa ja hetki ehdittiin odotella, että edellinen jengi sai heiteltyä omat vuoronsa. He olivat enemmänkin pelanneilta, sen verran taidokkaasti lähti frisbeet korin suuntaan. Oli ihan jännä nähdä ennen omaa vuoroa, miltä sen heittelyn kuuluisi oikeasti näyttää ;)

Mukana meillä oli kuusi erilaista frisbeetä. Frisbeet oli saatu lainaksi testailua varten, omia kun ei ihan yhtä kertaa varten raaskinut ostaa. Lyhyille puttausheitoille oli oma lötkö frisbeensä, mutta muuten sen enempää frisbeen ominaisuuksista tietämättä testailtiin kukin erilaisia välillä vaihdellen. 

Täällä Varsinais-Suomessa frisbeegolfratoja on paljon, joten valinnanvaraa ja vaihtelua on tarjolla. Liedossakin on kaksi rataa. Nyt meidän ratavalinta osui Paimioon. Paimion radalla on 9 väylää. Väylät oli sopivan lähekkäin toisiaan niin, että seuraavaan oli aina helppo löytää ilman suurempia suunnistustaitojakin. Yhdeksän tuntui hyvältä määrältä, niiden suorittamiseen meni noin tunti. 

Ekalla radalla olin niin hukassa ja frisbeillä tuntui olevan ihan oma tahto. Pelin edetessä opin vähän parempaa tekniikkaa ja kiekot lähtivät enemmän oikeaan suuntaan. Pitäydyin kuitenkin heittämään mielummin vähän lyhyempiä heittoja. Yrityksillä heittää kovaa frisbee lähti useimmiten jonnekkin muualle kuin oli tarkoitus.

Kurkkasin frisbeegolfradat.fi-sivustolta, että Joroisissa Kotkaharjun radalla väyliä on 39. En tiedä pelaako joku ne kaikki peräkkäin, mutta se varmaan alkaisi jo tuntua lihaksissa. Nytkin yhdeksän väylän jälkeen ja seuraavana päivänäkin heittokäsi tuntui aika väsyneeltä.

Suurimpana yhtäläisyytenä ratsastuksen ja frisbeegolfin välillä oli mun mielestä se, että tekniikalla on väliä. Kuka vaan voi ratsastella ja heitellä frisbeetä, mutta niin vaan ne hevoset ja frisbeetkin tuntuu tottelevan paremmin kun vähän tietää mitä tekee ;)

Kuitenkaan frisbeegolf ei ole mun mielestä kovinkaan ihmeellinen laji ratsastuksen oheisliikunnaksi. Laji on varsin toispuoleinen, koska heitot lähtee aina samalla kädellä. Toki enemmän pelanneet varmaan käyttävät keskivartalon lihaksia enemmän kuin tämmöinen ekakertalainen. Neljästään pelatessa peli eteni aika leppoisasti, ei tarvinnut kiirehtiä heittelemään heti uudestaan. Kävelyä tuli aika paljon ja sai nauttia ulkoilmasta. Olisi ollut mielenkiintoista seurata askelmittarilla tai SportTrackerillä, paljonko sitä matkaa tulikaan talsittua.

Lainafrisbeillä laji on ilmainen, sillä radoille ei ole pääsymaksua. Yhdelle frisbeellä hintaa on nopean tutkimuksen mukaan 15-35 euroa. Muilla radalla liikkuvilla pelaajilla näytti niitä olevan useampi kymmenen laukussa. Eli kyllä rahaa saa palamaan tässäkin lajissa.

Lempparilajiksi frisbeegolf ei tällä kokeilulla noussut, vaikka ihan mukavaa ajanvietettä olikin. Hieman ärsytti, kun tuuli nappasi toisinaan kiinni kiekkoon. Ja tietenkin juuri sillä heitolla kun olisi muuten ihan varmaan heittänyt täydellisesti... :D

Frisbeegolfin plussat ja miinukset:
+ edullinen
+ kivaa puuhastelua yhdessä
+ erilaisilla väylillä ja radoilla helposti vaihtelua
- vaihtelevat olosuhteet vaikeuttaa, mm. tuuli, sade
- toispuoleinen lihasten käyttö

Arviot soveltuvuudesta ratsastuksen oheisliikunnaksi:
Jenni: *
Tytti: *


Aiemmin toteutetut lajihaasteet:
- tammikuun luistelu
- helmikuun salitreeni
- maaliskuun SuperPark
- huhtikuun pyöräily
- toukokuun ilmajooga

Toukokuun lajihaaste: ilmajooga

Vuoden viidennessä lajihaasteessa testattiin Tytin kanssa jännittävää ilmajoogaa. Ajatus ilmajoogan kokeilemisesta on kutkutellut mielessä jo pidemmän aikaa ja nyt päästiin sitä vihdoin kokeilemaan.

Turussa ilmajoogaa on tarjolla muutamassakin paikassa, mutta meidän kohteeksi valikoitui keskustan Yoga Nordic ja Air Joogan Take Off tunti. Hintaa tunnin kestävälle ilmajoogalle oli 15 euroa, plus joogamaton vuokra 2,5 euroa.

Alku- ja loppurentoutus toteutettiin silkkiliinan sisällä suorana pötkötellen. Tuntui kuin olisin ollut perhosen toukka kotelossaan :D

Meitä joogaajia oli tunnilla joku kymmenen, joten oli hyvin tilaa työskennellä liinan sisällä ilman pelkoa naapuriin törmäämisestä keinuessa. Oman liinan sisällä oli kuin omassa maailmassaan. Silmät vielä kiinni niin sai keskittyä ihan pelkästään omaan hengitykseen ja nollata kaikki ajatukset.

Kun sitten lähdettiin tekemään erilaisia roikkumisia liinan varassa pää alaspäin, niin piti keskittyä tekemiseen enemmän. Alkuun oli tosi jännittävää ja jopa pelottavaa uskaltautua liinan varaan. Roikkumisten välillä tehtiin erilaisia liikkeitä myös joogamatolla joko kokonaan tai jalat liinan sisällä ja kädet maassa. Tykkäsin paljon monipuolisesta "temppuilusta", esim. lankutuksesta jalat liinan sisällä. Tunnelma tunnilla oli mukavan rento ja vaikka monet tehtävät vaativat hyvää kropan hallintaa, ei ilmajooga tuntunut rankalta urheilulta. Seuraavana päivänä tuntui kyllä vatsalihaksissa että oli muutakin tehty kuin köllötelty.

"Anna kehosi, mielesi ja sielusi lentää" - Yoga Nordic

Lopputunnista tehtiin jo mun mielestä haastavampaa riipuntaa, pää alaspäin ja jalat nostettiin ylöspäin. Jo asentoon meneminen jännitti paljon, pelkäsin että tipun tai liina ei kestä. Kuitenkin asentoon pääseminen oli varsin voimaannuttavaa :) Ylösalaisin roikkuminen teki hyvää varsinkin yläkropalle: selkä suoristui ja useissa liikkeissä avattiin rintakehää. Ratsastajillekin tärkeät keskivartalon lihakset pääsivät kuin huomaamatta treeniin. Huonoryhtisenä ja pitkänä ihmisenä se tuli todellakin tarpeeseen. Suosittelen varsinkin istumatyötä tekeviä kokeilemaan!

Ekakertalaisena ilmajoogailijana jännitys oli välillä turhaan jarruna liikkeille ja rentoutumiselle. Varmaan useammilla toistoilla alkaisi luottaa enemmän siihen, että liina oikeasti kestää ja uskaltaisi rentoutua enemmän liikkeissä. Oma allergianuha hieman hankaloitti nenän kautta hengittämistä pää alaspäin ollessa, mutta siitäkin selvittiin.

Tunnin jälkeen oli oikein hyvä fiilis :) Viime syksynä kävin parin viikon välein Yin-joogassa, ja siihen verrattuna ilmajooga oli mielestäni hauskempi kokemus.

Ilmajoogan plussat ja miinukset:
+ irtautuminen arjesta ja ajatuksista
+ hyvää mielenhallintaa
+ monipuolisesti koko kropalle tekemistä
+ ei tuntunut urheilulta
+ vapauttava tunne kun uskalsi luottaa liinaan ja omaan tekemiseen
+ selkä suoristui kuin huomaamatta
- alkuun jopa pelottavaa
- tottumattomana liinan paine tuntui välillä ikävältä

Arviot soveltuvuudesta ratsastuksen oheisliikunnaksi:
Jenni: ****
Tytti: ***½

Aiemmin toteutetut lajihaasteet:
- tammikuun luistelu
- helmikuun salitreeni
- maaliskuun SuperPark
- huhtikuun pyöräily

Huhtikuun lajihaaste: pyöräily

Maaliskuisen sisäliikunnan jälkeen nyt huhtikuussa suunnattiin taas ulkoilemaan. Huhtikuun lajiksi valikoitui pyöräily, jota me lähdimme Tytin kanssa toteuttamaan retken muodossa Nautelankoskelle.

Mun pyöräilyreitti alkoi kotoa Liedosta, Tytti taas ahkeroi pyörällä alkuun ja loppuun vielä reilut 10 kilsaa Lieto-Turku väliä. Olin jo heti alkuun ihan hengästynyt, kun fillaroin kotoa kohtaamispaikalle. En muista koska viimeksi olen pyöräillyt muualla kuin kenttäkisoissa traikun ja kanslian väliä. Kyllä syke nousi, mutta ylämäet oli myös henkisesti rankkoja.

Pyöräretken ajankohta oli kaunis lauantai, tosin lämpötila keikkui lähellä nollaa ja kylmä tuuli puhalsi. Pyöräillessä tuli kyllä lämmin, mutta varpaat ja sormet alkoivat jäätyä matkan edetessä.

Liedon keskustan tuntumassa ylitettiin Aurajoki riippusillan kautta ja jatkettiin metsähiekkatiellä matkaa. Suurimmaksi osaksi meidän reitti kulki kuitenkin asvaltin päällystämiä pyöräteitä pitkin. Lauantaina aamupäivällä ei pahemmin ollut muuta liikennettä, niin oli kiva pyöräillä vierekkäin ja jutustella kaikennäköistä.

Pari kolme kilsaa ennen määränpäätä oli jatkuvaa loivaa ylämäkeä (tai ainakin siltä se tuntui) ja reisistä alkoi voima loppua. Monesti kävi mielessä, etten jaksa enää ja kohta on pakko taluttaa, mutta jostain ihmeen kaupalla sain lisäbuustia ja poljin edellä kulkevan Tytin kiinni. Sitten onneksi alkoi se odotettu alamäki!

Matkanjohtajana mun olisi pitänyt tsekata reitti Nautelankoskelle paremmin, sillä nyt käännyttiin liian aikaisin, nimittäin Nautelan kartanon tienhaarasta. Ja päädyimme mutaisen pellon reunaan... Sen jälkeen tarkistettiinkin kännykän kartasta, missä oikein seikkailtiin ja minne pitikään mennä. Pari kilsaa tuli lisälenkkiä tästä harhailusta.

Päästiin sen jälkeen sitten jo perille kohteeseen. Koskessa virtasi vesi varsin reippaasti. Olihan siitä pari kuvaa pakko ottaa turistina ;) Tytille tämä oli eka kerta Nautelankoskella, minä olen joskus nuorempana käynyt ihastelemassa koskea ja piipahtanut museossakin.

Pyöräretken kohokohta oli tietenkin evästauko vanhan aitan kuistilla. Lämmiteltiin hetki teen äärellä ja sitten lähdettiin taas polkemaan takaisinpäin. Tulomatkalla pyöräiltiin hieman eri reittiä kuin mennessä, ja kierrettiin Liedon keskustan kautta. Kotia kohti matka tuntui paljon kevyemmältä, ja keskustelukin kulki sujuvammin kun ei tarvinnut niin paljon puuskuttaa.

Yhteensä pyöräretkellä matkaa taittui noin 28 kilometriä ja aikaa kului evästauon kera noin kaksi ja puoli tuntia.

Kotona otin pienen huilitauon sohvalla pötkötellen, minkä jälkeen jalat oli varsin pökkelöt. Illan ratsastuksissa tai seuraavana päivänäkään ei onneksi ollut pahemmin lihakset jumissä.

Kaiken kaikkiaan pyöräilystä jäi hyvä mieli :) Omassa kunnossa on vielä paljon parantamista, niin kestävyyden kuin lihaksien suhteeen. Lämpimämpänä päivänä olisi tietty ollut vielä mukavampaa reissailla, mutta kiva retki saatiin nytkin tehtyä. Yksin pyöräillessä musiikki voisi olla tarpeen!

Oman pyörän puuttuessa lainasin tälle retkelle siskoni Nellin pyörää. Tarkoituksena olisi kuitenkin lähiaikoina hankkia myös oma polkupyörä ja polkaista työmatkat sillä. Ainakin aurinkoisella kelillä ;)

Pyöräilyn plussat ja miinukset:
+ hyvää reisitreeniä
+ aerobista liikuntaa = kunto kasvaa
+ tehokkuutta pystyy säätelemään oman jaksamisen mukaan
+ ei vaadi paljon varusteita
+ maisemareitit
- ylämäet
- tällä reissulla jäätyi sormet ja varpaat

Arviot soveltuvuudesta ratsastuksen oheisliikunnaksi:
Jenni: ****
Tytti: ****


Aiemmin julkaistut lajihaasteet: tammikuun luistelu, helmikuun salitreeni ja maaliskuun SuperPark.