Marraskuun lempparivenytykset

Kaupallinen yhteistyö treenaakotona.com kanssa

Jalustimettoman marraskuun ratsastukset alkaa näin kuukauden lopulla tuntua kropassa jumeina ja kireyksinä. Vaikka itse ratsastuksen aikana jalustimettomuuteen alkoi jo tottua, niin välillä arjen askareissa huomaa reisien kireyden. Alkukuussa jo kyykkääminen suojien pois ottamiseksi oli hivenen takkuista. 

Tällä viikolla lämmin syksy vaihtui ainakin täällä Lounais-Suomessa pakkaskeleihin ja jäätiköihin, joten oli aika ruuvata hepoille hokit kenkiin. Voin kertoa, että pari hevosta ilman jalustimia ratsastaneena kahdeksan jalan hokittaminen tuntui reisien ja vatsalihasten lisäksi myös selässä. 

Marraskuun alussa solmin uuden blogiyhteistyön treenaakotona.comin kanssa. Olen varsin huono harrastamaan ratsastuksen lisäksi muuta oheisliikuntaa, mutta nyt saatiin sillekin puolelle apua. On mulla salikorttikin olemassa, mutta kolmen hevosen kanssa puuhastelussa saa aikaa kulumaan sen verran, että ei ole tullut kovinkaan aktiivisesti salille lähdettyä. 

Varsinkin venyttely on mulla se osio, joka helposti unohtuu. Könöttävä ratsastusasento ja päivätyö koneen äärellä on jo omiaan lyttäämään ryhtiä. Kun sitä ei koskaan jumppaa auki, niin kireydet vaan kasaantuu. Hartiaseutu onkin mulla se lihasryhmä, joka on sellaisessa ainaisessa jumissa. Nyt jalustimettomuus on vetänyt myös alakropan jumiin, joten on pitänyt lähteä etsimään liikkuvuutta koko kroppaan. 

Helppo ja toimiva pakavenytys

Treenaakotona.com on nimensä mukaisesti treeniä, jonka voi helposti suorittaa kotona. Treenit on sopivan lyhyitä (20-35 min) joten kiireisenäkin päivänä on löytynyt aikaa treenille. Palvelussa on monipuolisesti erilaisia treeniä eri aiheista, joten sieltä on näppärä etsiä omaan fiilikseen sopivaa ohjelmaa. 

Parin kolmen hevosen ratsastuksen jälkeen en ole tehnyt rankempia treenejä, vaan keskittynyt juurikin venyttelyyn ja kehonhuoltoon. Mun lempparikategorioita on terve ja vahva selkä, liikkuvuus ja kehonhuolto sekä kehonpainoharjoittelu. Palvelussa on myös joogaa ja pilatesta, mutta en ole ehtinyt niitä vielä kokeilemaan. 

Lonkat ja rintakehä auki

Tällä hetkellä mun lempparivenytyksiä on yllättäenkin kaikki reisivenytykset. Muutamista liikkuvuustreeneistä otinkin venytysliikkeitä testiin myös ratsaille. Riksun kanssa hölköteltiin ensin kevyesti ilman satulaa lihakset lämpimiksi, sitten jumppailtiin. Riksu ei erityisemmin arvostanut kankeaa ratsastajaa temppuilemassa kyydissään, mutta seisoi kiltisti paikallaan. Epätasainen alusta ei ollut ihan omiaan kaikkiin liikkeisiin, mutta tulipahan kokeiltua. Kiva ottaa jumppakuvia kun on notkea kuin näkkileipä, mutta ehkä joku voi jopa samaistua ;)

Ihan lemppariliike on kuvan mukainen liikkuvuustehtävä, jossa sisäreidet ja lonkankoukistajat venyy samalla kun selkärankaan haetaan liikkuvuutta kierroilla. Tykkään paljon treenaakotona.comin videoista, niissä ohjaaja selittää mukavan yksinkertaisesti ja riittävän hitaasti tehtävät, jotta tällainenkin tavallinen pulliainen pysyy mukana.

Venytyksillä ja liikkuvuusharjoitteilla aion jatkaa myös tulevaisuudessa, mutta täytyy koittaa myös reippaampia treenejä. Tavoitteena olla kisakaudella kovemmassa kunnossa kuin koskaan aiemmin! Kotitreeneissä on se hyvä puoli, että treenivideon voi laittaa pauselle ja vetää henkeä eikä kukaan hyväkuntoinen katso paheksuvasti. Pelkkää plussaa!

Yritys oli venyä lapsen lepoasentoon avaamaan rintakehää

Miten olis sullekin monipuoliset treenit vaikka olohuoneessa? 

Nyt saat koodilla green vuoden treenit (12kk) alehintaan 79 euroa (normaalisti 149e). Siis vain 6,60 eurolla kuukaudessa ohjatut treenit niin usein kuin haluat. Rekisteröityneille tarjolla vielä ensimmäinen kuukausi ilmaiseksi! 

Pituutta kroppaan!

Varaslähtö jalustimettomuuteen

Torstaina alkaa kaikkien lempparikuukausi, nimittäin jalustimeton marraskuu. No stirrup novemberista on näkynyt jo erilaisia meemejä ja kauhukuvia ainakin instagramin puolella. Selkeästi kaikki jo innolla odottavat tulevaa!

Me ei myöskään maltettu odotella marraskuun alkua, vaan otettiin varaslähtö jalustimettomuuteen eilen Annan estetunnilla. Olin taas ratsastanut Tähkäpäälle treeniin, mikä aina tuo vähän sellaista lisävirtaa Rölliin, vaikka se hyvin maastovarma ratsu onkin. Yleensä vaan sitä kouluhevosen kuuliaisuutta täytyy hetki kaivaa maastoilun jäljiltä. Aloitettiin maltillisesti ravi-käynti-siirtymisillä volttien aikana keskittyen tasaiseen taivutukseen ja rentouteen. Rölli tuli kivan pehmeäksi ja ilman jalustimia meno tuntui varsin mukavalta jopa.

Jatkettiin voltilla vielä laukka-ravi-siirtymisillä ennen kuin lähdettiin hyppäämään. Estekorkeus ei ollut ehkä kuin korkeintaan 70 cm, mutta kylläpä tuntui taas haastavalta pysyi hypyssä mukana. Joko lähdin ylävartalolla liikaa eteen tai sitten puristin polvella. Siitäpä heti kotiläksyä marraskuulle!

Kuvaajaa ei ollut mukana tällä kertaa, joten ei tullut heilumisesta ja huojumisesta materiaalia. Sen sijaan laitetaan kuva vuoden 2016 marraskuulta, silloin kun kysyin oikein vapaaehtoisesti Annalta luvan hypätä estetunnin verkkatehtävät ilman jalustimia no stirrup novemberin hengessä.

Saatiin me sentään eilen verkkahyppyjen jälkeen ottaa jalustimet takaisin jalkaan isommille esteille. Mulla tulee välillä estejalustimilla nilkat tosi kipeiksi, mihin jalustimettomuus on hyvää lääkettä. Yllättävän vähän jalustimettomuus tuntui reisissä tänään! Nyt pari päivää jalustimet jalassa ja torstaina sitten alkaa kuukauden kuuri jalustimettomuutta.

Kuka on messissä tänä vuonna?

Puomitreenejä jalustimilla ja ilman

Molemmat on päässyt pariin kertaan jumppailemaan puomien ja kavalettien ääreen viimeisen kahden viikon aikana. Puomitreenit on mennyt saman tehtävän parissa, joskin toisella kertaa tuplasin puomien määrän.

Monesti katselen blogeja ja Youtube-videoita uusien ja erilaisten tehtävien toivossa. Tämän puomi- ja kavaletettitehtävän bongasin alunperin Essin blogista. Se vaikutti monipuoliselta, sillä ravipuomien lisäksi puuhaa riitti silmukoiden kääntämisessä ja kavaletin päällä tuli vielä laukanvaihtokin.

Tehtävä meni niin, että suoralla linjalla päädystä ravipuomit (väli 5 jalkaa), suoralla laukannosto, laukassa silmukka, kavaletin yli, vaihto ja toinen silmukka, suoralla linjalla siirtyminen raviin ja ravissa taas puomit.

Tosiaan molemmat hevoset pääsi testaamaan treeniä, ja Röllin suoritukset lokakuun lopulla pääsi videolle asti. Tällä ensimmäisellä treenikerralla olin laittanut puomit tarkoituksella riittävän kauas kavaletista, jotta ei tulisi kiire silmukan kääntämisessä tai siirtymisten kanssa.

Rölli suoritti ravipuomit varsin hyvin, mutta laukassa oli paikoitellen haasteita. Kerran suoralla nousi väärä laukkakin, kun en saanut Rölliä ihan suoraksi linjalla. Silmukalla laukka jäi turhan hitaaksi, ja Rölli jäi pohkeen taakse. Tämä näkyi epämääräisinä loikkina kavaletilla. Itse lähdin liikaa ylävartalolla työntämään ja paino seilaili minne sattui. Pari kertaa Rölli seurasi painoa eikä vaihtoapuja ja jäi väärään laukkaan kavaletin jälkeen. Helposti lähdin sitten liioittelemaan vaihtoapuja, minkä seurauksena linja lähti jo kavaletin päällä uuteen suuntaan vinoon, jolloin silmukan reitti kärsi.

Loppuun pidenettiin puomien välit noin kolmeen metriin (10 jalkaa) ja tultiin koko homma laukassa. Toisella silmukalla laukka taas jäi junnailemaan ja tein niitä kiellettyjä viime hetkien päätöksiä puomeille lähestyessä. Parhain vaihtoehto olisi toki säilyttää aktiivisuus ja rytmi silmukalla, jolloin paikka puomeille löytyisi kuin itsestään. Nyt tuli niitä turhia ryntäyksiä ja nyppimisiä. Röllikin vähän hermostui kun ei ymmärtänyt sitä sähläystä...

Katso video Youtubessa

Essin tehtävä oli muuten kiva, mutta siinä tuli aina vasemman laukan nosto ja vaihto oikeaan laukkaan, tuli sitten kummasta päästä tahansa. Siksipä toisella kertaa tuplasin puomit, jotta päästiin työskentelemään myös toisin päin. Korotin myös puomit, jotta saataisiin heppojen jalkoja vähän nousemaan. Keltaisilla puomeilla laitoin kavalettipalat lappeelleen joka toiseen päähän. Vihreillä puomeilla hyötykäyttöön pääsi Ikean potat, joita tosin oli vain kaksi. Toiset puomit virittelin puomi-ristikko-jumpaksi. Korkeus pidettiin edelleen kuitenkin matalana.

Kannoin tällä kertaa puomit sekä lähemmäs kavalettia että lähemmäs keskihalkaisijaa, jolloin silmukoista tuli enemmän volttimaisia. Kääntää sai nopeammin ekojen puomien jälkeen ja jatkaa pulleammalla reitillä uralle asti hakien tilaa.

Seuraava treenikerta olikin marraskuun puolella, mikä tarkoitti työskentelyä ilman jalustimia! Tällä kertaa kuvaaja oli mukana Riksun treenissä. Riksulla oli paikoitellen vähän turhan paljon intoa ja vauhtia, mutta muuten saatiin aika hyviä silmukoita ja puomijumppailuja suoritettua.

Kertaalleen unohdin toisen laukkasilmukan jälkeen ottaa raviin, jolloin Riksu pääsi vilistämään puomeille miten sattui. Yllättävän hyvin kyllä pystyin keskittymään muuhunkin kuin kyydissä pysymiseen, vaikka toki jokunen puolipidäte olisi useampaankin kohtaan vielä kaivattu.

Riksu teki loppuun pari kertaa suoralla linjalla ensin ravipuomit ja laukassa ristikkojumpan. Riksun vuoron jälkeen Rölli jatkoi saman tehtävän parissa ja välillä suoran linjan keskelle tein voltin menoa tasoittamaan. Kaksi hevosta ja kavalettitreenit ilman jalustimia tuntui jo reisissä! Mutta hyvällä tavalla, jos sellaista edes on ;)

Katso video Youtubessa

Jalustimeton marraskuu on taas täällä!

Kaikkien suosikki, jalustimeton marraskuu on taas täällä! No stirrup november -haasteen hengessä jalustimista luovutaan jokaisella ratsastuskerralla vähintään 10 minuutiksi tai kerran viikossa koko ratsastuksen ajaksi. Viime vuonna otettiin osaa haasteeseen ja alkukankeuden jälkeen siitä oli selvästi hyötyä. Kehonhallinta ja tasapaino paranee, samaten on pakko vaikuttaa enemmän istunnalla (halusi tai ei) kun ei saa jalustimista tukea. 

Ahkerimmat irrottaa jalustimet kokonaan irti satulasta, toiset taas heittää ristiin kaulalle. Tavat vaihtelee, mutta tarkoitus on sama. 

Olen innoissani tästä haasteesta! Kuka on messissä?

Jalustimettomuudesta selvitty!

Marraskuu vaihtui joulukuuhun viime viikon torstaina, mikä tarkoitti myös no stirrup novemberin eli jalustimettoman marraskuun loppumista. Kuukausi on ollut antoisa, vaikkakin vaatinut viitseliäisyyttä ja pitkää pinnaa.

Ilman jalustimia menossa on ollut paljon hyvää, vaikka tokikaan se ei ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista. Alkuun varsinkin reidet kipeytyivät toden teolla ja hartiat vetivät jumiin. Sittemmin treenien vain jatkuessa ratsastus helpottui eikä niin suuria lihasjumeja tullut.

Liikaa kädellä, selkä mutkalla, hartit lytyssä ja katse alhaalla

Omassa istunnassa olen huomannut selkeämmin virheitä jalustimetta ratsastuksessa. Helposti jään lantiolla ja alaselällä takanojoon, jota korjaan tuomalla hartioita eteen. Tällöin selkä menee kaarelle ja ryhdistä ei ole tietoakaan. Varsinainen istunnalla vaikuttaminen vaikeutuu. Vatsalihakset luistavat töistä ja alaselkä kipeytyy herkemmin. Tässä asennossa tulee helposti könötettyä myös jalustimet jalassa, joten kyse ei ole vain jalustimettomuudesta. Koska olen onnistunut välttelemään koulutunteja, olen yrittänyt itsenäisessä ratsastuksessa keskittyä omaan asentoon enemmän. Ajatus pystymmästä lantiosta on auttanut asennosta ryhdikkäämmän. Vaikeammissa tehtävissä, esimerkiksi keskiravissa, asento valuu kuitenkin vanhaan tuttuun kilpikonnakönötykseen liian helposti.

Marraskuun alussa ilman jalustimia ravi oli Riksun kanssa helpompaa ja Röllin kanssa laukka. Kuukauden treenien myötä ravista on tullut helpompaa molemmilla hevosilla. Kun pystyy keskittymään myös työntekoon eikä vain kyydissä pysymiseen, ollaan päästy jumppailemaan paljon väistöjä, avoja ja sulkuja sujuvammiksi.

Röllin kanssa etenkin laukassa olen huomannut oman istuntani vaikeuttavan ratsastusta. Kun jotenkin on vaan niin tönkkö olo, että liikkeen mukana istuminen on vaikeaa. Sitten vielä ne kädet heiluu ja vispaa ja vetää milloin mihinkin suuntaan. Vain oikea istuinluu tuntuu satulassa ja kyljet valuu lyttyyn. Arvatkaapas miten se hevonen sitten tottelee? Yrittää ymmärtää ristiriitaisista avuista sen oikean, mutta vaikeaahan se on. Eteenpäinpyrkimys helpottaa asiaa huomattavasti, kun taas tahmatassun kyydissä satulaan puristautuminen ja liikettä vastaan istuminen tekee ongelmista entistä suurempia.

Jalustimettoman marraskuun viimeisellä viikolla tuli kipeästi tunne, että koulutunnille on päästävä. Onneksi se järjestyi nopeasti ja eilen sunnuntaina päästiinkin valmennukseen. Valmentajana toimi tällä kertaa Maija Väinölä. Maijan tunneilla olen ollut joskus aikoinaan useita vuosia sitten Tumpin kanssa.

Alunperin suunnitelmana oli osallistua tunnille Röllillä, mutta irtokengän vuoksi ratsuksi valikoitui Riksu. Eikä ollut huono vaihtoehto sekään. Jo alkutunnista saatiin sukeltaa syvemmälle kouluratsastuksen maailmaan metsästämällä lantioon oikeaa rytmiä. Istuinluutkin piti löytää taas työntekoon. Riksu ei ollut alussa kovin innoissaan, kun joutui oikeasti suoristumaan ja työskentelemään myös takajaloilla. Vasen kierros oli edelleen hankalampi, mutta sekin puoli saatiin lopuksi todella hyvän tuntuiseksi työstettyä :)

Jalustimet pysyvät jalassa mitä todennäköisemmin suurimman osan treeneistä, vaikka olisihan se hyödyllistä edelleen jatkaa ilman jalustimia ratsastusta vaikka viikoittain. Ensi vuodelle luvassa kuitenkin samainen jalustimeton marraskuu! 

Toka ja kolmas viikko ilman jalustimia

Jo kolme viikkoa selviydytty jalustimettomasta marraskuusta!

Ensimmäinen viikko no stirrup novemberiä meni aika lailla kouluratsastuksen parissa maneesissa pyörien. Nyt toisella ja kolmannella viikolla tarkoitus oli tehdä monipuolisemmin hommia molemmilla hepoilla. Aika kivasti siihen päästiinkin. Toki näihinkin viikkoihin kuului kouluratsastusta, mutta myös puomeja ja esteitä, kevyttä hankitreeniä pellolla ja reippaampaa menoa laukkaradalla.

Jalustimista on luovuttu joka ratsastuskerta vähintään 10 minuutiksi, yleensä ollaan menty lähemmäs 20 minuuttia jalustimitta (poislukien koulukisat). Ilman jalustimia ratsastuksen ajankohta on vaihdellut aina alkuverkasta työskentelyvaiheeseen tai loppukäynteihin, sen mukaan mitä ollaan puuhattu. Estetunnilla hypättiin alkutunnin kavalettitehtävät ilman jalustimia ja radalla laukkailun jälkeen jalustimista maltoin luopua vasta loppukäynteihin. Suurimmaksi osaksi kuitenkin ilman jalustimia ollaan työskennelty varsinaiset tehtävät.

Ilman jalustimia ratsastus on helpottunu huomattavasti ekasta viikosta. Pystyn paremmin korjaamaan istunnan ongelmia eikä koko ajan tarvitse keskittyä pelkästään kyydissä pysymiseen. Saman huomaa myös lihaksista: kun pystyy ratsastamaan rennompana, eivät lihaksetkaan kipeydy yhtään niin paljon. Toki asiaan varmasti myös vaikuttaa tottuminen ilman jalustimia ratsastukseen.

Kuitenkin esimerkiksi laukkaväistöjä treenatessa helposti lähtee puristautumaan satulaan, jolloin käy niin että hevonen ei astu ristiin ja oma kroppa lyyhistyy huonoon ryhtiin. Avuksi tähän ongelmaan otin suunnan kohti peiliä. Kun yläkroppa pysyi pystyssä ja jalat omilla kohdillaan, alkoi Röllikin ymmärtää mitä halusin.

En tiedä muista, mutta mulle jotenkin rankin osuus on se jalustimien nostaminen kaulalle. Jos ne heittää ristiin kaulalle ihan tosta vaan, niin silloin soljet jää ikävästi painamaan eikä remmit taitu satulan mukaisesti. Niinpä mä aina vedän soljet vähän alaspäin ja sitten vasta laitan jalustimet kaulalle. Tällä tavoin remmit taittuvat pehmeämmin eivätkä paina reiteen. Riksun satulassa käytössä on vähän paksumpaa nahkaa olevat jalustinremmit, jotka ovat varsin jäykät. Joskus otan ne kokonaan irti satulasta, jotta eivät häiritse menoa. Silloin myöskään ohjanperät ei jää mihinkään jumiin tai kietoudu jalustimiin.

Kuvituksena lumikuvia perjantailta 11.11. Hyvä kun yhdet kuvaukset ehdittiin suorittaa tässä viikon mittaisessa talvessa. Toivottavasti lumi tulisi pian takaisin!

Eka viikko ilman jalustimia

Ensimmäinen viikko takana No stirrup novemberiä ja vielä ollaan hengissä! Alku oli varsin tuskallista, mutta nyt kroppa on jo vähän tottunut ilman jalustimia menoon. Vaikka työskentely ilman jalustimia ei ehkä ihan vastaakaan maailmanloppua, on aina kuitenkin mahtava tunne, kun saa jalustimet takaisin jalkaan.

Vaikka jalustimia pidetään vain päkiän alla, vaikuttavat ne hyvin paljon myös ratsastajan keskivartalon hallintaan. Ainakin omalla kohdallani olen huomannut keskivartalon hallinnan paljon heikommaksi nyt kun niistä jalustimista ei saa tukea. Toivottavasti asiaan ehditään saada muutosta jalustimettoman marraskuun aikana.

Tiistaina, marraskuun ensimmäisenä päivänä, treenailin Röllin kanssa avoja. Työskentelyn edetessä saatiin tosi hienoja pätkiä, Rölli toimi pehmeästi ja liikkui aktiivisesti. Pysähdyin hehkuttamaan asiaa Nellille (joka ratsasti Riksulla), kun se muistui salaman lailla mieleen. On marraskuun eka päivä eli jalustimet kaulalle! Eipä siinä sitten mitään, jatkettiin ravityöskentelyä avojen ja sulkujen parissa ilman jalustimia. Eikä ollut mitään ongelmaa, Rölli pysyi tasaisena, joten kyydissä oli helppo olla. Suluissa vaan jäin jotenkin aina roikkumaan painon kanssa väärään suuntaan, mikä tekee tehtävästä Röllille hankalan. Käynnissä sujui, ravissa takkuili. Laukassa tehtiin vielä pienet pätkät avoa ja hetken verran työskentelyä ympyrällä. Reisissä tuntui aika lailla ratsastuksen jälkeen ja varsinkin seuraavana aamuna...

Keskiviikkona tulikin heti vahingossa huilipäivä jalustimettomuudesta, sillä Riksun kanssa pidin tuntia ja Röllillä oli vapaapäivä.

Torstaina reidet pääsi kunnon rääkkiin, kun ratsastin molemmilla hevosilla ilman jalustimia 15-20 minuuttia. Aloitin Riksun kanssa työskennellen perusasioiden parissa: paljon siirtymiä ja taivuttelua kolmikaarisen kiemurauran reitillä. Riksun kanssa tykkään työskennellä ravissa enemmän, sillä askeleet ovat varsin pieniä ja pehmeitä. Laukassa pitäisi saada vielä Riksu liikkumaan pyöreämmin ja läpi selän, jotta askellus olisi mielyttävämpää omallekin selälle.

Röllin kanssa taas laukka on kivampi askellaji ilman jalustimia ratsastukseen. Ravissa tulee helpommin jännittyneitä pätkiä, joissa on vaikeampi istua kyydissä. Treenattiin väistöjä kaikissa askellajeissa. Ilman jalustimia kun ratsastaa, huomaa selvemmin mihin suuntaan sitä milloinkin könöttää tai valuu. Ainakin viimeistään silloin kun meinaa liukua alas satulasta ;) Omassa ratsastuksessani huomaan, että jään helposti puristamaan vasemmalla reidellä, varsinkin kun se on ulkojalkana. Vasen jalka yleensä kipeytyykin treenissä huomattavasti oikeaa enemmän.

Kipeytyneiden lihasten huoltoon osui sopivasti torstai-illalle jooga, jossa olen nyt syksyn aikana käynyt kahden viikon välein. Venyteltiin reidet ja nilkat sekä yläkroppa varsin kokonaisvaltaisesti. Tuli tarpeeseen!

Perjantaina oli varsin kiireinen päivä, joten ihmeempiä ei ehditty treenaamaan. Riksun kanssa kävin käyntipainotteisella maastolenkillä, sillä ei olisi ollut aikaa odotella karvaturrin kuivumista kunnon treenin jälkeen. Reitin loppumatkalla Riksun rentouduttua annoin jalkojeni roikkua pitkinä ilman jalustimia. Tallipihalla laskeuduin satulasta jotenkin hassusti, sillä vasen polvi kiertyi outoon asentoon ja alkoi kipuilla. Kävely oli jokseenkin tuskallista, mutta päätin kuitenkin käydä Röllin kanssa vielä kevyesti ratsastamassa.

Polvi ei oikein tykännyt ilman jalustimen tukea roikkumisesta, joten mun piti jännittää koko vasenta jalkaa vähiten kivuliaassa asennossa. Se taas vaikutti selvästi kaikkeen tehden koko ratsukosta toispuoleisen. Pysyttiin kuitenkin tavoitteessa mennä 10 minuuttia ilman jalustimia.

Lauantaina polvi oli ottanut kevyestä treenistä itseensä niin, että siihen sattui todella. Portaat oli täyttä tuskaa ja kävelykin vaivalloista. Polvivamma vaikutti liikkeeseen niin, että samaa vauhtia oikean jalan nilkkakin rasittui ja alkoi vaivaamaan. Hevoset saivat ylimääräisen vapaapäivän, kun en uskaltanut rasittaa polvea enempää.

Sunnuntaina polvi tuntui taas toimivalta, joten Röllin kanssa lähdettiin aamupäivällä kouluratsastuksen pariin touhuilemaan. Vaparin jälkeiset energiat painoivat päälle, eikä alaspäin siirtymissä löytynyt oikein jarruja. Ravi-käynti-siirtymät onnistuivat vielä ihan kivasti, mutta laukasta käyntiin ei ottanut sujuakseen. Puristauduin vain satulaan ja keskivartalo pääsi valumaan lyttyyn. Pakko oli ottaa lopuksi jalustimet takaisin jalkaan, jotta voitiin lopettaa onnistuneisiin siirtymisiin. Polvikin kiitti.

Illalla ratsastin vielä Riksun kanssa. Alun pikkuisista vastusteluista huolimatta saatiin onnistunut treeni tehtyä. Reilu tunti vierähti hujauksessa ja ilman jalustimiakin viihdyttiin lähemmäs 30 minuuttia. Raviin löytyi kivaa swungia ja tarmokasta työntöä takaa. Laukassa tehtiin vastalaukkaa, pari vaihtoa ja muisteltiin vähän laukka-avoakin. Riksu ja Rölli on onneksi eri suuntiin vähän vinoja, joten päivän päätteeksi on melkein itsekin suoristunut takaisin keskivaiheille :)

Eilen maanantaina pidin tuntia Riksun kanssa. Pitihän oppilaankin päästä nauttimaan ilman jalustimia menosta ;) Röllin kanssa jatkettiin perusratsastuksen parissa ja siirtymiset onnistuivat tällä kertaa sekä ylös että alaspäin.

Toivottavasti kaikki raajat niin itsellä kuin hevosilla nyt pysyvät kunnossa, sillä jalustimetonta marraskuuta on vielä ihanat kolme viikkoa jäljellä. Vielä jaksaa!