Lokakuun lajihaaste: uinti

Lokakuun lajihaasteessa suunnattiin Turun Caribiaan polskimaan. Halusimme Tytin kanssa päästä kuntouinnin lisäksi myös liukumäkiin, ja niitähän Caribiasta löytyy. Tämä hauskuus maksoikin huomattavasti enemmän (18 euroa) kuin perinteisemmässä uimahallissa käynti.

Aloitettiin kevyemmällä pulahduksella ja lyhyellä liukumäellä tämänkertainen lajikokeilu. Caribiassa on kivaa, kun erilaisia altaita on paljon ja niiden kaikkien kiertämämisessä tulee uintimetrejäkin ihan huomaamattomasti. Rappustreeniltä ei vältytty tässäkään lajihaasteessa, sillä pitäähän niihin liukumäkiin kiivetä rappuset ensin ylös. Lemppariksi muodostui rengasliukumäki, jota laskettiin useaan kertaan. Siinä tuli sitä extratreeniä kun rengaskin piti kantaa ylös.

Toinen suosikki oli ulkoallas. Luolaonkalon läpi uidessa tuli vaihtelua maisemaan ja meno tuntui jotenkin kivammalta kuin perinteisessä kuntouinnissa yhtä rataa edestakaisin kulkiessa.

Caribian varsinainen uima-allas kuntouinnille on vain noin 16 metriä pitkä, kun taas perinteisissä uimahalleissa useimmiten pitkät altaat ovat joko 25 tai 50 metriä. Nyt tuntui tulevan reuna aika nopeasti vastaan. Kyllä silti saatiin lihakset töihin ja taidettiin ihan hengästyäkin reippaammalla vauhdilla uiden. Kokeiltiin pitkän sivun verran muutamia eri uintityylejä, mutta perinteinen sammakkouinti vei kyllä voiton. Kroolaus ja perhosuinti jäi tosin vain muistelun asteelle, sillä meillä kummallakaan ei ollut uimalaseja vesiroiskeilta suojaamassa. Oon aina tykännyt sukeltelusta mutta nyt sekin jäi vain pieniin silmät kiinni suoritettuihin vedenalaisiin pulahduksiin.

Ratsastaessa mulla tulee helposti jännitettyä hartioita ja valuttua kyyryyn sen hyvän ryhdin sijaan. Myöskään työskentely tietokoneella ei auta asiaa. Uinnissa hartiat pääsee liikkumaan hyvin erilaisia liikeratoja kuin muissa lajeissa. Mulla ainakin se tuntui auttavan hartiajumeihin. Sauna on myös mahtava apu lihaskireyksiin. Olenkin erittäin ahkera saunoja myös kotosalla. Nyt käytiin kaksi kertaa löylyissä lämmittelemässä uinnin lomassa.

Ekan saunan jälkeen palattiin vielä uiskentelemaan ja laskemaan liukumäkiä. Saunan jälkeen vaan aina uima-altaiden vesi tuntuu paljon kylmemmältä, mikä on suuri miinus tässä lajissa. Toki sitten vaan täytyy polskia reippaammin, että tulee lämmin taas ;) Uinti on siitä kiva laji, että se ei rasita niveliä. Tekniikan hiomisessa puuhaa riittäisi kyllä jos haluaisi saada treenistä vielä enemmän irti.

Aika hyvin saatiin vuoroteltua varsinaista uintia sekä rentoutumispätkiä, ja aikakin kului yllättävän nopeasti. Joskus uimahalleissa voi olla aikaraja kuinka kauan saa allasosastolla viettää aikaa, mutta Caribiassa sellaista ei ollut. Oltiin uimassa noin puolitoista tuntia jonka päälle vielä saunomiset ja pukeutumiset. Uinnin jälkeen tulee yleensä hirveä nälkä mutta kuitenkin mukavan raukea olo.

Jätettiin ne bikinikuvat nyt ottamatta, joten ei treenikuvia tästä lajikokeilusta. Laitetaan sen sijaan Posankan poseeraukset kuvittamaan postausta.

Uinnin plussat ja miinukset:
+ liikettä koko kropalle
+ ei kuluta niveliä
+ hauskuutta treeniin liukumäissä
+ lihakset pääsevät rentoutumaan saunassa
+ ei vaadi paljon varusteita
- kylmä vesi
- kylpyläuinnin hinta

Arviot soveltuvuudesta ratsastuksen oheisliikunnaksi:
Jenni: ****
Tytti: ****


Aikaisemmat lajihaasteet: metsäkävely, rullaluistelu, suppailu, frisbeegolf, ilmajooga, pyöräily, SuperPark, salitreeni ja luistelu

Syyskuun lajihaaste: metsäkävely

Mitä muutakaan syyskuussa voi ottaa lajihaasteeseen kuin ruskaretken? Täällä Lounais-Suomessa tosin ruska ei ole ihan vielä räikeimmillään, vaikka kesän vihreys onkin jo hiipumassa. Tytin kanssa suunnattiin viime viikolla Paimion luontopolulle nautiskelemaan kivasta syyskelistä ja luonnosta.

Koska ollaan kiireisiä ihmisiä, saatiin sovittua molemmille sopiva aika vain kello ysiin aamulla. Sääennuste oli luvannut aurinkoa ja lämpöä lähemmäs +20 astetta. Niihin lukemiin ei ihan päästy, mutta hieno päivä kuitenkin osui reippailulle. Saatiinkin aamupäivän rauhassa kiertää reittiä ihan omaan tahtiin näkemättä muita ihmisiä. Autolle palatessa alkoi väkeä valua luontopolulle enemmänkin viettämään kaunista lauantaipäivää.

Paimion luontopolku on noin neljä kilometriä pitkä reitti, joka sisältää vaihtelevasti polkuja, pitkospuita ja kalliokiipeilyä. Matkan varrella ihasteltiin lampimaisemia ja ihmeteltiin keskellä metsää olevaa pirunpeltoa.

Reilun neljän kilometrin matkaan meillä meni aikaa noin puolitoista tuntia. Ei tosiaan pidetty kiirettä, vaan otettiin enemmän rauhoittumisen ja rentoutumisen puolesta tämä lajihaaste. Ja sitä se olikin. Leveämmillä poluilla mahtui mukavasti kulkemaan vierekkäin ja kertaamaan kuulumisia. Lämmin tuli kuitenkin kävellessä ja mäkiä kiipeillessä, että ei ihan löysäilyä kuitenkaan ollut.

Olin varautunut retkeen kumisaappain ja villasukin, mutta hyvin pärjäsi tossuillakin matkassa. Muutamia märempiä kohtia lukuunottamatta polku oli hyvässä kunnossa. Aamukasteen jäljiltä osa pitkospuista oli hieman niljakkaita ja kalliokin paikoitellen märkä. Liukastumisilta onneksi vältyttiin. Kallioreiteillä oli myös haastavimmissa kohdissa köysikaiteet apuna. 

Mäkien ja kallioiden myötä saatiin kävelylenkkiin myös tehokasta "rappustreeniä". Sama se on hevosillakin, maastoilusta saa monipuolisuutta liikuntaan pepputreeniä unohtamatta. Täytyykin mennä joku kaunis päivä metsäretkelle myös ratsain! 

Yleisesti kenttäratsastajia pidetään hulluina tai hurjapäinä, mutta pakko myöntää etten ole sellainen. Ainakaan ilman hevosta :D Pelkään korkeita paikkoja sekä esimerkiksi suurinta osaa huvipuistojen laitteista. Metsäretkellä kuitenkin uskalsin kiivetä näköalatorniin ja katsella maisemia jopa reunalta.

Luontopolun loppupuolelta löytyy harvinainen kaksirunkoinen mänty. Eikä mikä tahansa puu olekaan, vaan tarun mukaan sen muodostaman portin läpi kulkemalla pienet murheet ja vaivat paranee. Onnistunut loppuhuipennus siis metsäretkelle ;)

Metsäkävelyn plussat ja miinukset:

+ rentouttava irtiotto arjesta

+ monipuolista maastoa ja maisemia

+ leppoisaa urheilua

+ ilmainen

+ mahdollista ympäri vuoden

- hämähäkin seitit

- hirvikärpäset

- märkä kallio

Arviot soveltuvuudesta ratsastuksen oheisliikunnaksi:
Jenni: ***
Tytti: ***


Aikaisemmat lajihaasteet: luistelu, salitreeni, SuperPark, pyöräily, ilmajooga, frisbeegolf, suppailu ja rullaluistelu

Elokuun lajihaaste: rullaluistelu

Elokuun lajihaasteessa viiletimme Tytin kanssa rullaluistimilla. Tammikuussa pyörähdeltiin jäällä, mutta nyt ohjelmassa oli enemmän lenkkeilyä. Rullistelemaan suunnattiin Turun Kupittaalla sijaitsevalle luistelumato-radalle. Näin kesäkaudella radalla pääsee rullaluistelemaan turvallisesti ja talvisin rata jäädytetään luisteluun sopivaksi.

Viimeisimmästä rullaluistelusta oli meillä molemmilla useampi vuosi aikaa. Oma viimeisin kertani oli ehkä niinkin kaukana menneisyydessä kuin ala-asteella. Varsin jännittyneissä fiiliksissä siis suunnattiin luisteluradan vaihtopenkille. Omia rullaluistimia minulla ei todellakaan enää ole, mutta onneksi sain siskon välineet lainaan. Kypärää tosin minulla eikä Tytillä ollut ja se lisäsi jännitystä entisestään. Kyllä nousi ajatus pintaan, että uskaltaako ilman edes mennä. Mentiin kuitenkin vaikka kypärää vähän olikin ikävä. Ranne- ja polvisuojat sentään löytyivät.

Alkujännityksen laannuttua meno alkoi hienosti sujumaan. Meidän lisäksi radalla ei ollut kuin pari muuta, joten ilman ruuhkia saatiin omaan tahtiin pyyhältää. Leveällä radalla mahtui kivasti rullaluistelemaan vierekkäin kaverin kanssa :) Kupittaalla oli samaan aikaa juuri Sirkus Finladia ja yhdessä kurvissa tulikin aina popcornin tuoksu nenään. Yleisöä ei tosin meille asti riittänyt, mitä nyt viimeisillä kierroksilla useampi lapsiperhe tallusteli radan poikki kieltokylteistä huolimatta...

SportTrackerin mukaan 52 minuutin treenin aikana matkaa taittui 10,4 kilometriä. Alkuun meno oli tietenkin hieman hitaampaan, mutta loppua kohti päästiin etenemään jo reippaamminkin. Sovelluksen mittaama huippunopeus oli 15,1 km/h.

Aloitettiin kevyesti, mutta loppujen lopuksi saatiin ihan hikikin pintaan. Voisi sanoa että vedettiin mukava lenkki jutustellen, eikä tarkoituskaan ollut kiitää täyttä vauhtia. Meidän treenipäivä osui mun heppojen vapaapäivään ja siihen se sopi oikein hyvin, ei tullut koko vartalon jumia seuraavaksi päiväksi.

Mielestäni rullaluistimilla oli sujuvampi edetä kuin jäällä kaunoluistimilla. Asennon kanssa oli kas kummaa samoja ongelmia. Taas alkoi vähän nilkoissa ja polvissa tuntua, vaikka rullaluistimet onkin varsin tukevaa tekoa. Pidemmissä liidoissa oli helpompi pysyä tasapainossa rullilla kuin luistinterällä. Asvaltin rakoilutkaan ei häirinneet niin paljon kuin jäällä pienet kuopat ja kulumat. 600 metriä pitkällä matoradalla vierähti kierros kierroksen perään helposti. Plussaa oli myös se, että ei tarvinnut murehtia autojen tai muiden tielläliikkujien väistelystä.

Rullaluistelu on siitä kiva laji, että sitä voi harrastaa missä vain mistä löytyy asvalttia. Ihan kotiovelta en itse pääsisi rullistelemaan, vaan 500 metriä täytyy ensin kulkea hiekkatietä. Kupittaan luisteluradan käyttö on maksutonta ainakin näin kesäkaudella, joten ei mennyt rahaa siihenkään. Rullaluistimet sain tosiaan lainaksi, pelkkää säästöä siis siinäkin. Talviluistimia saa jo muutamalla kympillä, mutta rullaluistimien hinnat tuntuvat lähtevän sadasta eurosta ylöspäin. Ahkeralle rullaluistelijalle tulee kuluja myös jarrupalojen hankinnasta, palat kun kuluvat asvaltin pinnassa viistämisestä.

Rullaluistelun plussat ja miinukset:
+ yllättävän hauskaa pitkästä aikaa
+ kehittää tasapainoa
+ hyvää aerobista liikuntaa
+ vaatii urheilupaikaksi vain asvaltin
- voi tuntua ikävältä nilkoissa ja polvissa
- vaatii kunnon suojautumista kaatumisen / asvaltin varalta

Arviot soveltuvuudesta ratsastuksen oheisliikunnaksi:
Jenni: ***½
Tytti: ****

Aiemmin toteutetut lajihaasteet:
- heinäkuun suppailu
- kesäkuun frisbeegolf
- toukokuun ilmajooga
- huhtikuun pyöräily
- maaliskuun SuperPark
- helmikuun salitreeni
- tammikuun luistelu

Heinäkuun lajihaaste: suppailu

Viime kuussa oltiin Tytin kanssa kesälomalla Prahassa. Samaan reissuun mahdutettiin myös kuukauden lajikokeilu, joka heinäkuussa oli suppailu. Suppailussa yhdistyi urheilu ja kulttuuri, sillä seikkailimme suppailulautojen kanssa pitkin Prahan keskellä kulkevaa Vltava-jokea, jolta näki hienosti molempien rantojen nähtävyyksiä. Käytiin loman aikana toki turisteina kiertelemässä paikkoja myös kävellen, mutta joelta sai kivan erilaista näkökulmaa.

Meille osui kohdalle ihan mahtava keli, oli aivan tyyntä ja aurinko paistoi. Sateella ja tuulella ei varmaan olisikaan niin kiva laji. Suppailuretki aloitettiin kalkkilaivan kapteenina, mutta takaisin tullessa oli rusketustakin tarttunut pintaan ihan huomaamatta.

Meidän suppailuun kuului alkulämmittelynä täytettävien lautojen pumppaus sekä kuivaharjoittelu laiturilla. Meillä oli tosi kiva ohjaaja, joka osasi neuvoa hyvin. Hän myös toimi kuvaajana, jotta saatiin myös kuvamuistoja mukaan :)

En ole mikään suuri veneilyn ystävä ja pelkään kulkea keikkuvilla laitureilla, joten alkuasetelma suppailuun ei välttämättä ollut se paras mahdollinen. Olen aina luullut, että mulla on ratsastuksen myötä kehittynyt hyvä tasapaino, mutta kuinka väärässä olinkaan. Tosin asiaan vaikutti myös asento, joka ei todellakaan ollut rentoutunut.

Ennen pystyyn nousemista harjoiteltiin melontaotteita polvillaan istuen. Siinä oli ihan mukava istuskella aina omaa vuoroa maihinnousuun odotellessakin. Kuten ohjaajamme sanoi, vaikeaa oli seistä sup-laudalla kun oltiin paikallaan. Kun pääsi vauhtiin, pysyi tasapainossakin helpommin.

Jännitin tosi paljon seisomaan nousemista ja se näkyi toteutuksessakin. Polvet ei meinannut kantaa ensimmäisellä yrityksellä, mutta sitten toisella kertaa kovempi tsemppi päälle ja onnistuin. Seisomaan nousuja tulikin matkalla useampi, kun reilun kahden tunnin reissun aikana käytiin pari kertaa evästauolla maankamaralla. Lisäksi ylitettiin Vltava-joen pieni pato/vesiputous turvallisesti ylityskohdan kulkureittiä pitkin kävellen.

Mentiin leppoisaa vauhtia maisemista ja rauhallisesta tunnelmasta nauttien. Kyllä siltikin koko kroppa sai treeniä. Pari kolmen vedon jälkeen melaa vauhdettiin puolelta toiselle, joten työskentely oli aika symmetristä molemmille puolille. Huomasin jännittäväni välillä varpaita kippuraan, mikä teki jaloista varsin tönköt. Yritin rentoutua ja joustaa polvilla, jolloin kropasta sai enemmän voimaa melomiseen. Puupökkelöinä seistessä kädet sai tehdä paljon enemmän hommia, että pääsin edes eteenpäin. Lämpimässä kelissä ihan hiki virtasi siinä suppaillessa.

Vltava-joessa seilasi meidän lisäksi muutama jokiristeilyalus sekä lähempänä turistikeskittymää paljon polkuveneitä. Risteilyalukset ja muut moottoriveneet nostattivat aaltoja, jotka vaikeuttivat hieman tasapainoilua laudalla. Varsinkin loppumatkasta kun jo alkoi väsy tuntumaan lihaksissa, pienetkin aallot tuntuivat häiritsevän menoa.

Hintaa meidän suppailuretkelle tuli noin 45 euroa per henkilö. Se ei ollut mielestäni paha hinta hienosta kokemuksesta. Sup-laudan vuokraushinnat Suomessa taitaa liikkua 20-50 e/tunti. Meidän testilajeista suppailu on tähän mennessä kallein. Halvimmillaan omaksi laudan taitaa saada 400 eurolla. Siihen päälle vielä mela, karkuremmi ja mitä sitten tarvitseekaan. Onneksi suppailuasuun ei tarvitse tuhlata rahojaan, vaan tähän lajiin sopii perus mukavat vaatteet kelin mukaan.

Tytti siellä jo viilettää

Lajiin saa helposti lisää tehoa kiristämällä vauhtia tai suppailemalla vastatuuleen. Ohjaajamme kertoi myös, että suppailussakin järjestetään nopeuskilpailuja. Laji kehittyy ja yhdistyy myös muiden lajien kanssa. Vai miltä kuulostaa suppailujooga? Tokihan taukoa suppailun kesken voi viettää vaikka onkimalla :D

Suppailun plussat ja miinukset:
+ tasapaino kehittyy
+ koko kropan lihaksille treeniä
+ kiva kesälaji
+ monipuolisia mahdollisuuksia keksiä lisähaasteita
- aallot
- keliolosuhteiden armoilla
- hinta

Arviot soveltuvuudesta ratsastuksen oheisliikunnaksi:
Jenni: ***
Tytti: ****

Aiemmin toteutetut lajihaasteet:
- tammikuun luistelu
- helmikuun salitreeni
- maaliskuun SuperPark
- huhtikuun pyöräily
- toukokuun ilmajooga
- kesäkuun frisbeegolf

Kesäkuun lajihaaste: frisbeegolf

Ennen juhannusta ja perinteisiä mölkky-pelejä käytiin testaamassa kesäkuun lajia, frisbeegolfia. 

Minun ja Tytin muodostamaan testitiimiin saatiin lisävahvistusta, kun Tytin vanhemmatkin lähtivät kokeilemaan golfaamista frisbeillä. Tytti oli käynyt pelaamassa kerran aiemmin, ja me muut olimme ensikertalaisia. Frisbeegolfradalla oli melkein jo ruuhkaa ja hetki ehdittiin odotella, että edellinen jengi sai heiteltyä omat vuoronsa. He olivat enemmänkin pelanneilta, sen verran taidokkaasti lähti frisbeet korin suuntaan. Oli ihan jännä nähdä ennen omaa vuoroa, miltä sen heittelyn kuuluisi oikeasti näyttää ;)

Mukana meillä oli kuusi erilaista frisbeetä. Frisbeet oli saatu lainaksi testailua varten, omia kun ei ihan yhtä kertaa varten raaskinut ostaa. Lyhyille puttausheitoille oli oma lötkö frisbeensä, mutta muuten sen enempää frisbeen ominaisuuksista tietämättä testailtiin kukin erilaisia välillä vaihdellen. 

Täällä Varsinais-Suomessa frisbeegolfratoja on paljon, joten valinnanvaraa ja vaihtelua on tarjolla. Liedossakin on kaksi rataa. Nyt meidän ratavalinta osui Paimioon. Paimion radalla on 9 väylää. Väylät oli sopivan lähekkäin toisiaan niin, että seuraavaan oli aina helppo löytää ilman suurempia suunnistustaitojakin. Yhdeksän tuntui hyvältä määrältä, niiden suorittamiseen meni noin tunti. 

Ekalla radalla olin niin hukassa ja frisbeillä tuntui olevan ihan oma tahto. Pelin edetessä opin vähän parempaa tekniikkaa ja kiekot lähtivät enemmän oikeaan suuntaan. Pitäydyin kuitenkin heittämään mielummin vähän lyhyempiä heittoja. Yrityksillä heittää kovaa frisbee lähti useimmiten jonnekkin muualle kuin oli tarkoitus.

Kurkkasin frisbeegolfradat.fi-sivustolta, että Joroisissa Kotkaharjun radalla väyliä on 39. En tiedä pelaako joku ne kaikki peräkkäin, mutta se varmaan alkaisi jo tuntua lihaksissa. Nytkin yhdeksän väylän jälkeen ja seuraavana päivänäkin heittokäsi tuntui aika väsyneeltä.

Suurimpana yhtäläisyytenä ratsastuksen ja frisbeegolfin välillä oli mun mielestä se, että tekniikalla on väliä. Kuka vaan voi ratsastella ja heitellä frisbeetä, mutta niin vaan ne hevoset ja frisbeetkin tuntuu tottelevan paremmin kun vähän tietää mitä tekee ;)

Kuitenkaan frisbeegolf ei ole mun mielestä kovinkaan ihmeellinen laji ratsastuksen oheisliikunnaksi. Laji on varsin toispuoleinen, koska heitot lähtee aina samalla kädellä. Toki enemmän pelanneet varmaan käyttävät keskivartalon lihaksia enemmän kuin tämmöinen ekakertalainen. Neljästään pelatessa peli eteni aika leppoisasti, ei tarvinnut kiirehtiä heittelemään heti uudestaan. Kävelyä tuli aika paljon ja sai nauttia ulkoilmasta. Olisi ollut mielenkiintoista seurata askelmittarilla tai SportTrackerillä, paljonko sitä matkaa tulikaan talsittua.

Lainafrisbeillä laji on ilmainen, sillä radoille ei ole pääsymaksua. Yhdelle frisbeellä hintaa on nopean tutkimuksen mukaan 15-35 euroa. Muilla radalla liikkuvilla pelaajilla näytti niitä olevan useampi kymmenen laukussa. Eli kyllä rahaa saa palamaan tässäkin lajissa.

Lempparilajiksi frisbeegolf ei tällä kokeilulla noussut, vaikka ihan mukavaa ajanvietettä olikin. Hieman ärsytti, kun tuuli nappasi toisinaan kiinni kiekkoon. Ja tietenkin juuri sillä heitolla kun olisi muuten ihan varmaan heittänyt täydellisesti... :D

Frisbeegolfin plussat ja miinukset:
+ edullinen
+ kivaa puuhastelua yhdessä
+ erilaisilla väylillä ja radoilla helposti vaihtelua
- vaihtelevat olosuhteet vaikeuttaa, mm. tuuli, sade
- toispuoleinen lihasten käyttö

Arviot soveltuvuudesta ratsastuksen oheisliikunnaksi:
Jenni: *
Tytti: *


Aiemmin toteutetut lajihaasteet:
- tammikuun luistelu
- helmikuun salitreeni
- maaliskuun SuperPark
- huhtikuun pyöräily
- toukokuun ilmajooga

Toukokuun lajihaaste: ilmajooga

Vuoden viidennessä lajihaasteessa testattiin Tytin kanssa jännittävää ilmajoogaa. Ajatus ilmajoogan kokeilemisesta on kutkutellut mielessä jo pidemmän aikaa ja nyt päästiin sitä vihdoin kokeilemaan.

Turussa ilmajoogaa on tarjolla muutamassakin paikassa, mutta meidän kohteeksi valikoitui keskustan Yoga Nordic ja Air Joogan Take Off tunti. Hintaa tunnin kestävälle ilmajoogalle oli 15 euroa, plus joogamaton vuokra 2,5 euroa.

Alku- ja loppurentoutus toteutettiin silkkiliinan sisällä suorana pötkötellen. Tuntui kuin olisin ollut perhosen toukka kotelossaan :D

Meitä joogaajia oli tunnilla joku kymmenen, joten oli hyvin tilaa työskennellä liinan sisällä ilman pelkoa naapuriin törmäämisestä keinuessa. Oman liinan sisällä oli kuin omassa maailmassaan. Silmät vielä kiinni niin sai keskittyä ihan pelkästään omaan hengitykseen ja nollata kaikki ajatukset.

Kun sitten lähdettiin tekemään erilaisia roikkumisia liinan varassa pää alaspäin, niin piti keskittyä tekemiseen enemmän. Alkuun oli tosi jännittävää ja jopa pelottavaa uskaltautua liinan varaan. Roikkumisten välillä tehtiin erilaisia liikkeitä myös joogamatolla joko kokonaan tai jalat liinan sisällä ja kädet maassa. Tykkäsin paljon monipuolisesta "temppuilusta", esim. lankutuksesta jalat liinan sisällä. Tunnelma tunnilla oli mukavan rento ja vaikka monet tehtävät vaativat hyvää kropan hallintaa, ei ilmajooga tuntunut rankalta urheilulta. Seuraavana päivänä tuntui kyllä vatsalihaksissa että oli muutakin tehty kuin köllötelty.

"Anna kehosi, mielesi ja sielusi lentää" - Yoga Nordic

Lopputunnista tehtiin jo mun mielestä haastavampaa riipuntaa, pää alaspäin ja jalat nostettiin ylöspäin. Jo asentoon meneminen jännitti paljon, pelkäsin että tipun tai liina ei kestä. Kuitenkin asentoon pääseminen oli varsin voimaannuttavaa :) Ylösalaisin roikkuminen teki hyvää varsinkin yläkropalle: selkä suoristui ja useissa liikkeissä avattiin rintakehää. Ratsastajillekin tärkeät keskivartalon lihakset pääsivät kuin huomaamatta treeniin. Huonoryhtisenä ja pitkänä ihmisenä se tuli todellakin tarpeeseen. Suosittelen varsinkin istumatyötä tekeviä kokeilemaan!

Ekakertalaisena ilmajoogailijana jännitys oli välillä turhaan jarruna liikkeille ja rentoutumiselle. Varmaan useammilla toistoilla alkaisi luottaa enemmän siihen, että liina oikeasti kestää ja uskaltaisi rentoutua enemmän liikkeissä. Oma allergianuha hieman hankaloitti nenän kautta hengittämistä pää alaspäin ollessa, mutta siitäkin selvittiin.

Tunnin jälkeen oli oikein hyvä fiilis :) Viime syksynä kävin parin viikon välein Yin-joogassa, ja siihen verrattuna ilmajooga oli mielestäni hauskempi kokemus.

Ilmajoogan plussat ja miinukset:
+ irtautuminen arjesta ja ajatuksista
+ hyvää mielenhallintaa
+ monipuolisesti koko kropalle tekemistä
+ ei tuntunut urheilulta
+ vapauttava tunne kun uskalsi luottaa liinaan ja omaan tekemiseen
+ selkä suoristui kuin huomaamatta
- alkuun jopa pelottavaa
- tottumattomana liinan paine tuntui välillä ikävältä

Arviot soveltuvuudesta ratsastuksen oheisliikunnaksi:
Jenni: ****
Tytti: ***½

Aiemmin toteutetut lajihaasteet:
- tammikuun luistelu
- helmikuun salitreeni
- maaliskuun SuperPark
- huhtikuun pyöräily

Huhtikuun lajihaaste: pyöräily

Maaliskuisen sisäliikunnan jälkeen nyt huhtikuussa suunnattiin taas ulkoilemaan. Huhtikuun lajiksi valikoitui pyöräily, jota me lähdimme Tytin kanssa toteuttamaan retken muodossa Nautelankoskelle.

Mun pyöräilyreitti alkoi kotoa Liedosta, Tytti taas ahkeroi pyörällä alkuun ja loppuun vielä reilut 10 kilsaa Lieto-Turku väliä. Olin jo heti alkuun ihan hengästynyt, kun fillaroin kotoa kohtaamispaikalle. En muista koska viimeksi olen pyöräillyt muualla kuin kenttäkisoissa traikun ja kanslian väliä. Kyllä syke nousi, mutta ylämäet oli myös henkisesti rankkoja.

Pyöräretken ajankohta oli kaunis lauantai, tosin lämpötila keikkui lähellä nollaa ja kylmä tuuli puhalsi. Pyöräillessä tuli kyllä lämmin, mutta varpaat ja sormet alkoivat jäätyä matkan edetessä.

Liedon keskustan tuntumassa ylitettiin Aurajoki riippusillan kautta ja jatkettiin metsähiekkatiellä matkaa. Suurimmaksi osaksi meidän reitti kulki kuitenkin asvaltin päällystämiä pyöräteitä pitkin. Lauantaina aamupäivällä ei pahemmin ollut muuta liikennettä, niin oli kiva pyöräillä vierekkäin ja jutustella kaikennäköistä.

Pari kolme kilsaa ennen määränpäätä oli jatkuvaa loivaa ylämäkeä (tai ainakin siltä se tuntui) ja reisistä alkoi voima loppua. Monesti kävi mielessä, etten jaksa enää ja kohta on pakko taluttaa, mutta jostain ihmeen kaupalla sain lisäbuustia ja poljin edellä kulkevan Tytin kiinni. Sitten onneksi alkoi se odotettu alamäki!

Matkanjohtajana mun olisi pitänyt tsekata reitti Nautelankoskelle paremmin, sillä nyt käännyttiin liian aikaisin, nimittäin Nautelan kartanon tienhaarasta. Ja päädyimme mutaisen pellon reunaan... Sen jälkeen tarkistettiinkin kännykän kartasta, missä oikein seikkailtiin ja minne pitikään mennä. Pari kilsaa tuli lisälenkkiä tästä harhailusta.

Päästiin sen jälkeen sitten jo perille kohteeseen. Koskessa virtasi vesi varsin reippaasti. Olihan siitä pari kuvaa pakko ottaa turistina ;) Tytille tämä oli eka kerta Nautelankoskella, minä olen joskus nuorempana käynyt ihastelemassa koskea ja piipahtanut museossakin.

Pyöräretken kohokohta oli tietenkin evästauko vanhan aitan kuistilla. Lämmiteltiin hetki teen äärellä ja sitten lähdettiin taas polkemaan takaisinpäin. Tulomatkalla pyöräiltiin hieman eri reittiä kuin mennessä, ja kierrettiin Liedon keskustan kautta. Kotia kohti matka tuntui paljon kevyemmältä, ja keskustelukin kulki sujuvammin kun ei tarvinnut niin paljon puuskuttaa.

Yhteensä pyöräretkellä matkaa taittui noin 28 kilometriä ja aikaa kului evästauon kera noin kaksi ja puoli tuntia.

Kotona otin pienen huilitauon sohvalla pötkötellen, minkä jälkeen jalat oli varsin pökkelöt. Illan ratsastuksissa tai seuraavana päivänäkään ei onneksi ollut pahemmin lihakset jumissä.

Kaiken kaikkiaan pyöräilystä jäi hyvä mieli :) Omassa kunnossa on vielä paljon parantamista, niin kestävyyden kuin lihaksien suhteeen. Lämpimämpänä päivänä olisi tietty ollut vielä mukavampaa reissailla, mutta kiva retki saatiin nytkin tehtyä. Yksin pyöräillessä musiikki voisi olla tarpeen!

Oman pyörän puuttuessa lainasin tälle retkelle siskoni Nellin pyörää. Tarkoituksena olisi kuitenkin lähiaikoina hankkia myös oma polkupyörä ja polkaista työmatkat sillä. Ainakin aurinkoisella kelillä ;)

Pyöräilyn plussat ja miinukset:
+ hyvää reisitreeniä
+ aerobista liikuntaa = kunto kasvaa
+ tehokkuutta pystyy säätelemään oman jaksamisen mukaan
+ ei vaadi paljon varusteita
+ maisemareitit
- ylämäet
- tällä reissulla jäätyi sormet ja varpaat

Arviot soveltuvuudesta ratsastuksen oheisliikunnaksi:
Jenni: ****
Tytti: ****


Aiemmin julkaistut lajihaasteet: tammikuun luistelu, helmikuun salitreeni ja maaliskuun SuperPark.

Maaliskuun lajihaaste: SuperPark

Maaliskuun lajihaasteessa ei keskitytty pelkästään yhteen lajiin, vaan tällä kertaa kävimme Tytin kanssa Turussa testaamassa sisäaktiviteettipuistoa nimeltä SuperPark.

SuperPark oli uusi tuttavuus sekä minulle että Tytille. Aktiviteettipuisto oli erityisesti lasten ja nuorten suosiolla, mutta oli paikalla meidän lisäksi muutama muukin aikuinen (toki myös lasten vanhempia) viettämässä päivää rennosti urheillen. Skeittailu jätettiin suosiolla väliin, mutta muuten kierrettiin aluetta useampaan kertaan ympäri. SuperParkissa on monipuolisesti erilaisia pisteitä, joissa pääsee esittelemään taitojaan tai kokeilemaan uusia lajeja.

Lätkätutkassa päästiin laukomaan kiekkoja maaliin ja taululla näkyi, kuinka kovaa vauhtia kiekko lähti kulkemaan. Osuin kyllä maaliin, mutta ei ollut ihan mun laji kuitenkaan :D Pesäpallossa vuoroteltiin, aina toinen syötti ja toinen löi. Samaten tässäkin pallon lentovauhti ilmestyi näytölle tuuletuskuvan kera.

Hikisemmän treenin virkaa edustivat trampoliinilla pomppiminen ja pallopeli, jossa kilpailtiin toisiamme vastaan pehmeitä palloja vastapelaajan tauluun heitellen. Tytti oli entisenä jalkapalloilijana ihan elementissään jalkapalloflipperissä, ja sain mäkin sentään jokusen pisteen siinä kerättyä.

Välillä käytiin viilettämässä polkuautoilla rataa pitkin tai tanssipelissä etsimässä vipinää kinttuihin. Peliareenalla syöteteltiin niin jalkapalloa kuin pelailtiin sählyäkin. Olen aina tykännyt pallopeleistä eniten koripallosta, ja olikin hauska päästä pitkästä aikaa heittelemään koreja.

Vauhti päällä!

SuperParkin päiväranneke maksoi 17 euroa ja sillä olisi saanut olla koko päivän aukiolojen puitteissa (SuperPark avoinna joka päivä 11-20). Me viihdyimme seikkailemassa kolme tuntia ja neljäskin tunti olisi varmaan mennyt kevyesti, jollei auton parkkiaika olisi loppunut.

Urheiluna SuperParkissa puuhastelu ei ollut kovinkaan rankkaa muutamia lajeja lukuunottamatta. Seuraavana päivänä mulla tuntui hieman käsien lihaksissa pallojen heittelyn ja pesäpallon lyömisen seurauksena. Kaikki liikuntahan on jollain tapaa hyväksi, mutta ratsastuksen oheisliikuntana SuperPark ei ole se ykkös vaihtoehto.

Muuten retkeä SuperParkiin voisi kuvailla kivaksi ajanvietteeksi ystävän kanssa. Lapsille näytti olevan ihan mahtava paikka! Pomppulinnaankaan kun me ei päästy ikärajan takia ;)

Miinuksena mainittakoon jonotus. Monissa pisteissä oli ihan järkevästi aikarajoitus vuorolle (esim. trampoliinilla 1 min). Me olimme testailemassa lauantaina kolmen jälkeen, jolloin paikalla oli aika paljon muitakin. Lähes kaikkiin pisteisiin piti jonottaa tai yrittää selviytyä ruuhkassa.

SuperParkin plussat ja miinukset:
+ monipuolisesti lajivaihtoehtoja
+ kivaa ajanvietettä
+ ei vaadi paljon varusteita
+ ei olla kelien armoilla
- jonotus
- varsin kevyttä liikuntaa
- ei erityisemmin apua ratsastukseen

Arviot soveltuvuudesta ratsastuksen oheisliikunnaksi:
Jenni: *
Tytti: *


Aikaisemmin testissä ovat olleet: tammikuussa luistelu ja helmikuussa salitreeni.

Helmikuun lajihaaste: salitreeni

Lajihaasteet jatkuivat helmikuussa salitreenin parissa. Tytti ahkerana treenaajana oli laatinut meille ohjelman koko kropalle kahvakuulien ja käsipainojen parissa.

Mulla itellä tulee salitreenistä ekana mieleen ne varsinaiset kuntosalin laitteet, joissa rehkitään kovilla painoilla. Sellaista treeniä meillä ei kuitenkaan ollut, vaan tehtiin kuntopiirin tyylisesti 9 eri tehtävän kierros kolme kertaa (en ihan sisäistänyt termejä, toivottavasti ymmärrätte :D). Turhia ei aikailtu liikkeiden välillä ja pystyin vain haaveilemaan pidemmistä tauoista.

Alkulämmittelyt poljettiin kuntopyörällä, josta sitten siirryttiin varsinaisen treenin pariin. Sain aloittelijana armoa, punnerrukset tein polvet maassa ja kahvakuulista sain hieman kevymmät versiot.

Treeni koostui tosiaan 9 eri liikkestä, jotka tehtiin kolmesti peräkanaa lyhyillä tauoilla. Toistojen määrä riippui vähän liikkeestä, 15-20. (Osasta liikkeistä kuvaesimerkit)

1. kyykky + pystypunnerrus
2. jalkojen lasku
3. sumokyykky
4. Russian twist
5. askelkyykky
6. lankutus 1 minuutti
7. punnerrukset
8. lantionnosto
9. käsipainoilla vipunostot

Treeni tuntui kylläjo heti ensimmäisen kierroksen jälkeen lihaksissa ja hikeä pukkasi pintaan. Alunperin viidentenä liikkeenä meillä oli kahvakuulan maastaveto, mutta se vaihdettiin askelkyykkyihin. Mun hahmotuskyky ja kehonhallinta eivät oikein pelanneet yhteen, vaikka peilitkin oli apuna edessä ja sivulla. Tyttikin neuvoi kärsivällisesti oikeaa asentoa, mutta en vain osannut. Ja väärin ei kannata väkisin tekemään, joten suosiolla vaihdettiin.

Vatsalihakset oli yllättävän hyvässä kunnossa, vaikka niiden kuntoa ehkä pelkäsin eniten. Samaten käsien treeni tuntui menevän hyvin loppuun asti, vaikka hapottikin. Kovimmalle joutuivat reidet

Viimeisellä kierroksella olin jo niin kovilla, että askelkyykyissä meinasin jo kaatua kun ajatus lähti hieman harhailemaan. Muutenkin ehkä toistojen laskeminen oli välillä haastavaa, kun keskityin enemmän omaan asentoon ja tekniikkaan. Esteratsastuksessa laukka-askelien laskeminen sen sijaa ei juuri koskaan ole ongelma, mutta ehkäpä se on jo niin rutiinia siinä lajissa.

Täällä Turun seudulla salikortille tulee hintaa kuukaudessa noin 20-80 e, riippuen siitä haluaako mukaan ohjattuja tunteja vai pelkän kuntosalin käytön. Tällä testikerralla pääsin treenailemaan veloituksetta, sillä Tytti oli saanut "ota kaveri mukaan salille" -ilmaislipukkeen. Treenipaikkana toimi M&M Kuntotalo Turun Koulukadulla, mikä oli siisti ja viihtyisä paikka. Jos olisin ahkerampi treenaaja, niin voisin siellä vierailla uudelleenkin.

Salitreeni on siitä kiehtovaa, että siitä saa halutessaan monipuolisen ja vaikka joka kerta erilaisen. Löytyy erilaisia laitteita kuntoharjoitteluun, lihasmassan kasvattamiseen ja kehonhallinnan vahvistamiseen. Pois lähtiessäni näin kun eräs kuntoilija katsoi crosstrainerin näytöltä Salkkareita, eli ei tarvitse edes luopua niistä arjen rajoittavista rutiineistakaan ;)

Miinuksena salitreenille on pakko mainita lihasten kipeytyminen. Vaikka onkin mukavaa tuntea tehneensä kunnolla hommia, niin kyllä mun istuntaan vaikutti kireät lihakset treeniä seuraavana päivänä. Vaikka kuinka venyttelin treenin jälkeen ja vielä illalla uudelleen. Onneksi omien hevosten kanssa vuorossa oli kevyt päivä molemmilla. Mikään rankka valmennus ei olisi onnistunut kovinkaan hyvin!

Voin kertoa, että yllätyin seuraavana päivänä siitä, kuinka paljon koko kehon lihaksia tarvitsee rappusten kulkemiseen. Sen jo tiesinkin, että ylöspäin kulkeminen tulee olemaan rankkaa, mutta rappuset alaspäin ne vasta tuntuivatkin kropassa.

Salitreenin plussat ja miinukset:
+ monipuolista
+ mahdollisuus niin kestävyystreeniin kuin lihasten kasvattamiseen
+ helposti vaihtelevuutta treeniin
+ suht edullinen
+ pärjää perusvarusteilla
+ ei olla kelien armoilla
- aloittelijan ehkä vaikea keksiä itse liikkeitä tai sarjoja
- kipeät lihakset (vaikutus seuraavaan päivään)

Arviot soveltuvuudesta ratsastuksen oheisliikunnaksi:
Jenni: 4+
Tytti: 4


Tammikuussa testattiin luistelua, ja maaliskuulle on luvassa taas vähän vauhdikkaampaa lajia :) Jos teillä on jotain omia ehdotuksia tai suosikkilajeja, joita kannattaisi testata, niin pistäkää kommenttia!

Tammikuun lajihaaste: luistelu

Etsinnässä kiva laji ratsastuksen oheisliikunnaksi!

Viime vuoden puolella mun paras ystävä Tytti nousi ekan kerran hevosen kyytiin, kun pidin hänelle kahden päivän alkeisleirin. Leiri oli nimenomaan osa tämän vuoden projektia, jossa testaamme kuukausittain eri urheilulajeja. Tarkoituksena näissä lajihaasteissa on arvioida uuden lajin mielekkyyttä sekä soveltuvuutta oheisliikunnaksi ratsastajalle.

Tytillä ja mulla on varsin erilainen pohja arviointiin. Itse olen harrastanut ratsastusta 11-vuotiaasta lähtien omilla hevosilla lähes päivittäin. Tytillä on monipuolisesti kokemusta erilaisista urheilulajeista, mutta ratsastuksesta tosiaan vain kahden tunnin verran. Kahden ratsastuskerran perusteella ei nyt pääse ihan siihen tuntumaan, mitä kaikkia lihaksia voi tarvita kouluradalla tai millaista kestävyyttä kaivataan maastoradalla, mutta hieman ideaa kuitenkin.

Kolmantena arvioijana oli tällä ensimmäisellä kerralla myös siskoni Nelli. Nellin ratsastuskokemus koostuu nuorempana oman ponin kanssa harrastetusta pikkukisailusta ja sittemmin muutaman kerran vuodessa satunnaisista ratsasteluista.

Tammikuun lajihaasteeseen emme valinneet varsinaisesti mitään uutta lajia, vaan päädyimme meille kaikille tuttuun luisteluun. Peruskoulun liikuntatunneilta ei ollut jäänyt kenellekään traumoja, vaan iloisin mielin suuntasimme jäälle. Aluksi varsin huojuvissa tunnelmissa...

Olen ollut joskus pienenä hyvä luistelija ja harrastanut ringetteäkin, mutta nyt pitkästä aikaa luistimilla oli varsin tasapainoton olo. Kuten ratsastuksessakin, oma asento on merkittävässä osassa myös luistelussa. Suorilla jaloin ja katse alhaalla oli hankalaa pysyä pystyssä varsinkin liikkeessä. Alkukankeuden jälkeen alkoi löytyä hieman rentoutta jo omaan tekemiseen.

Kun etuperin luistelu sujui, testailtiin myös takaperin luistelua, sirklausta, erilaisia kiemuroita ja temppuja. Pyysin Nelliä kuvaamaan, kun luistelen kovaa vauhtia, mutta niitä kuvia ei muistikortilta enää kotona löytynyt, haha :D

Kaverien kanssa kun viettää aikaa luistelun parissa, voi kehitellä erilaisia leikkejä ja temppuja, joilla saa lisää tehoja urheiluun. Erilaiset kilpailut ja viestit onnistuvat tosin helpommin vielä isommalla joukolla.

Yritimme myös tasapainoilla yhdellä jalalla vaaka-asennossa, mutta se näytti lähinnä siltä että olemme juuri kaatumaisillamme. Kyykky-harjoittelussa ei kaatumisilta vältytty, mutta tulipahan se kentän pinta tutkittua tässäkin lajissa.

Notkeutta ja taitoa löytyy

Kun kyykkyliu'un vauhti loppuu, niin kaveri auttaa!

Testailin lisätä vielä tehoa luisteluun kolaamalla lunta pois jäältä. Se oli rankkaa! Ensinnäkin kolaa oli vaikeaa ohjata ja siihen kertyi nopeasti paljon lunta kyytiin. Eteenpäin luistelemisesta tuli samantien paljon vaikeampaa. Ala-asteikäiset tytöt osasivat aurata jään pintaa paljon paremmin kuin minä, niin annoin mielelläni kolan heille takaisin.

Yhtäläisyyksiä ratsastuksen ja luistelun välillä oli ehdottomasti keskivartalon hallinta ja tasapaino. Myös jalkojen lihakset joutuivat töihin, vaikka se ei siinä luistellessa erityisemmin tuntunutkaan. Seuraavana päivänä mulla kyllä tuntui reisissä.

Vaikka oltiin varsin leppoisalla meiningillä luistelemassa, tuli siinä kuitenkin lämmin liikkuessa. Jäällä viihdyimme noin 40 minuuttia, minkä jälkeen suuntasimme nautiskelemaan palautusjuomana kupilliset kaakaota. Ihan hirveästi kauempaa ei olisi luistelukentällä jaksanut pyöriä. Nyt meillä oli mukavaa ja jäi fiilis, että luistelemaan voisi tulla useamminkin :) Luistelu ei ehkä ole ihan paras laji ratsastuksen oheisliikunnaksi, vaikka tuli tässäkin urheiltua.

Luistelun plussat ja miinukset:
+ kehittää tasapainoa ja keskivartalon lihaksia
+ kivaa ajanvietettä kavereiden kanssa
+ edullinen laji
+ ei vaadi paljon varusteita
+ urheilun tehokkuutta voi helposti vaihdella
- tylsä laji yksin harrastettavaksi
- voi käydä pidemmän päälle puuduttavaksi

Arviot soveltuvuudesta ratsastuksen oheisliikunnaksi:
Jenni: ***
Tytti: ***
Nelli: ***