Treeniviikko: keskiviikko

Tänään olikin melkein kuin vapaapäivä, kun ohjelmassa oli vain yhden hevosen liikutus. Riksulla ja Reippaalla oli vapaapäivä. Rölli lähti vain käyntimaastoon tallustelemaan.

Puolessa tunnissa kierreltiin hieman vajaa 3 kilometrin lenkki, joka kulki niin radalla, tiellä kuin metsässäkin. Rölli oli metsän puolella kuin kauemminkin nälässä pidetty tapaus, niin vahvasti yritti kaikki reitille osuvia oksia napostella. Ja niitä oksia kyllä riitti, sillä polut oli umpeutuneet huolella. Onneksi lenkin jälkeen koitti Röllilläkin ruoka-aika, ettei alkanut ihan maha kurnimaan.

Röllin lenkki suoritettiin jo aamupäivällä, joten lomapäivään jäi monta tuntia muihin puuhasteluihin. Parin kiireisen viime viikon aikana muu liikunta oli taas jäänyt vähälle, mutta tänään se korjattiin salitreenillä. Vuorossa oli jalkapäivä, joka tosin sujui yllättävän kivuttomasti, mitä nyt oikea polvi välillä ilmoitti olemassaolostaan kipuilemalla.

Päivän loppuun vielä rentoutumista elokuvissa. Huomenna taas paluu treeniin ja loppuviikkoonkin suunniteltu hauskaa ohjelmaa!

Treeniviikko: tiistai

Tiistain treenit oli varsin kevyet suokkipojilla eilisten estevalmennuksien jälkeen. Päivän kuitenkin aloitti Eki, jota pääsin ratsastamaan tänään sekä jo sunnuntaina, sillä omistaja Noora oli lomalla.

Ekin kanssa jumppailtiin kevyesti kouluratsastuksen parissa kentällä. Paljon taivutteluja ympyröillä, volteilla ja kiemuroilla. Käynnissä ja ravissa tehtiin väistöjä niin uralla kuin reunalta keskihalkaisijalle. Laukkatehtävänä harjoiteltiin ympyräkahdeksikkoa, jossa sydämessä käyntisiirtyminen. Ekat yritykset ei olleet kovin onnistuneita. Toistoilla pystyin keskittymään paremmin siihen oman asennon säilyttämiseen, ja kas kummaa kun toimi paremmin kuin perunasäkkinä röhnöttäminen. Koko aikaa ei jaksettu kentällä kiertää, vaan käytin alku- ja loppukäynnit kävelemässä tiellä.

Nyt kun oli Ekillä ratsastanut pari kertaa lyhyemmällä aikavälillä, niin löytyi nappulatkin jo nopeammin. Ekin kaula tuntui yhä edelleen kuitenkin pari metriä pidemmältä kuin suokkipojilla.

Seuraavana vuorossa oli Riksu. Niinisalon kaatumisen jälkeen on ollut huonompia ja parempia päiviä. Lantion alueelta löytyi lihasruhjeita ja oikea lapa veti jumiin. Riksua on hierottu useamman kerran ja nyt liikkuminen näyttää jo taas paremmalta. Riksu oli saikkunsa ekat kolme viikkoa aina innoissaan tulossa töihin ja tuli laitumella reippaasti vastaan, kun olin hakemassa Rölliä treeniin. Nyt Riksu on päässyt enemmän lomailumoodiin, ja laiskottelu maistuisi paremmalta kuin työnteko.

Kiltisti se tekee mitä pyydetään, mutta energiaa voisi olla tuplasti. Riksun treeni koostuu tällä hetkellä parin päivän välein juoksutuksesta, joka lähinnä tarkoittaa liinan päässä muutamaa ympyrää. Tarkoitus on seurailla miltä liikkuminen näyttää, onko jäykkyyksiä tai epäpuhtautta havaittavissa.

Tänään laiskottelusta huolimatta liike näytti jo varsin normaalilta. Hieman jäykkyyttä oli ekoissa askelissa oikean lavan seudulla oikeassa kierroksessa. Sen verran neuroottinen olen, että Riksu lähtee maanantaina klinikalle vielä tarkastukseen. Jaloissa ei omaan silmään ole mitään epänormaalia, joten lihasperäistä vaivaa veikkaan edelleen. Tarkistetaan nyt kuitenkin ja saadaan ainakin ohjeet jatkohoitoa ajatellen.

Reippaalla oli tänään ohjelmassa kevyt maastolenkki. Lähinnä meidän reippailut on tähän mennessä olleet koko tallin, kentän ja laitumet kiertävällä radalla. Nyt kuitenkin lähdettiin kauemmas lenkkeilemään. En muista onkohan Juulia joskus aiemmin Reippaalla kiertänyt kyseistä lenkkiä, mutta mulle ja Reippaalle ratsukkona tämä oli eka kerta. Reipas meni kuten suokkipojan kuuluukin, rennosti ja suoraviivaisesti eteenpäin. Meitä vastaan tuli asvalttipätkällä traktori, joka niitti tienvarsien kasvillisuutta. Pysäytin Reippaan tienhaaraan, jotta olisi paremmin tilaa kohdata tuo kulkupeli. Reipasta enemmänkin ärsytti paikallaan seisomisen myötä kimppuun hyökänneet ötökät. Traktorista se ei välittänyt tuon taivaallista!

Mulla oli ekaa kertaa testissä Equilab-sovellus, yleensä käytän vain SportTrackeriä. Equilab tallettaa matkan ja vauhdin lisäksi myös numerodataa reitin kulusta askellajien mukaan. Pääasiassa Reippaan kanssa mentiin käyntiä, mutta myös pätkät ravia ja laukkaa. Ainakin tällä kertaa Equilabin tilastot vaikuttivat järkeenkäyviltä, täytyy tutustua sovellukseen vielä tarkemmin.

Viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä liikkeelle pääsi Rölli. Itse en kiivennyt kyytiin, vaan pidin Röllin vuokraajalle koulutunnin.  Treeniin kuului väistöjä, voltteja ja vastalaukkaa. Tunnin jälkeen tyytyväisiltä vaikuttivat niin ratsastaja kuin ratsukin :)

Sunnuntailenkkinä 32 kilometriä kilpaa

Helmikuun alussa Facookissa tuttu etsi kaveria mukaan Liedossa 25.2. järjestettäviin matkaratsastuskisoihin. Meidän entinen kouluvalmentaja Maija kirjoitteli, että oli kiinnostunut lähtemään mukaan, mutta hevosta ei ollut valmiina. Olin vähän suunnitellut lähteväni kisaan mutten jaksaisi lähteä yksin. Niimpä summa summarum saatiin Maijasta kuski Riksulle ja lähdettiin kisaan. Loppujen lopuksi kaveria kaipaillut kaveri ei lähtenytkään kisaan, koska oli kipeänä.


Maija on tuttu koulutreenien parista jo Tumpin ajoilta ja on ollut mukana avustamassa sekä Riksun että Röllin koulutuksessa. Viimeksi Maija taisi ratsastaa Riksua 6-vuotiaiden Kasvattajakilpailussa syyskuussa 2014. Tuttu hevonen siis, mutta viimeisin ratsastuskerta useamman vuoden takaa. Maija oli matkakisoissa ekaa kertaa, koska kaikkea kuulemma täytyy kokeilla. Se on oikein!

Ekan kerran oltiin mustien kanssa matkakisoissa vuonna 2015, jolloin kaverini Noora ratsasti Riksulla. Kisat oli nytkin samassa paikassa kuin silloin, mutta matkaksi valittiin hieman pidempi lenkki, 32 km, joka ratsastettiin 2-tason kisana.

Kisapäivä oli aurinkoinen, mutta kylmä. Pakkasta oli aamulla -16, mutta onneksi päivällä oli jokusen asteen lämpimämpää. Kuitenkin sai jo ihan miettiä mitä pistää päälle ettei ihan jäädy!

Kilpailut vedettiin läpi Maijan kanssa kaksin, iskä vain kuljetti hevoset paikalle ja kisan jälkeen takaisin tallille. Varsinaisia huoltojoukkoja meillä ei siis ollut taukoalueella tai reitin varrella omasta takaa tällä kertaa. Hevoset käyttäytyivät eläinlääkärin tarkastuksessa hyvin. Ikenien väriä ei tällä kertaa tutkittu, joten Riksunkaan ei tarvinnut siitä kiukutella.

Vähän varustamista ja kuntoon laittoa hidasti apulaisen puuttuminen, mutta selvittiin. Myöhästyttiin lähdöstä pari minuuttia, mikä ei tässä lajissa ole maailman loppu. Matkakisoissa lähtölinja täytyy ylittää 15 minuutin sisällä lähtömerkistä, muuten ratsukko hylätään. Ekat lähtijät karauttivat laukalle melkein lähtöviivalta, mistä Rölli otti vähän kierroksia. Olin vielä silloin maassa, enkä sitten päässyt nousemaan heti pyörivän karusellin kyytiin. Saatiin toimihenkilö avuksi ja pääsin satulaan. Meidän joukon jatkoksi lenkille saatiin nuori arabiristeytystamma ja ratsastajansa.

Otettiin alkuun käyntiä, tosin Rölli oli vielä sen verran kierroksilla, ettei oikein malttanut kävellä rauhassa. Ravissakin oli vielä turhaa pöllöenergiaa hetken aikaa, kunnes Rölli tasaantui. Aika pitkälti ravailtiin menemään lenkillä. Oli kivat reitit ja kaunis keli, joten ihan nautinnollista oli matkan teko. Vaatteita oli riittävästi päällä, melkein liikaakin, mutta ei ainakaan palelluttu.

Reitit oli varsin rauhallisia, vain muutamia autoja tuli vastaan matkan varrella. Ne ohitettiin aina käynnissä, ihan vaan kaikkien turvallisuuden takia. Reitin varrella oli yksi pidempi peltotiepätkä sekä ihana metsätie, molemmat päästiin laukkailemaan rennosti ja pidemmällä ohjalla. Ratsutkin tuntuivat nauttivan sunnuntailenkistään turhia hötkyilemättä. Meidän kaveriratsukolla oli huoltojoukot pari kertaa matkan varrella tarjoamassa vettä, ja sai mustat pojatkin siinä samalla juomamahdollisuuden. Kumpikaan ei oikein innostunut pelkästä vedestä, vähän vain huljuttelivat hampaat ämpärissä.

32 kilometrin luokka ratsastettiin ihanneaikaluokkana, jossa vauhtivaatimus oli 10-16 km/h. Meidän ajaksi kellotettiin 2 tuntia ja 43 minuuttia, jolloin keskinopeus meillä oli 11,8 km/h. Se vauhti tuntui ihan mukavalta ja helpolta hevosille. Vähän hiki nousi pintaan lenkin edetessä niin hevosille kuin ratsastajillekin. Röllillä oli taas käytössä sykemittari, josta sai vähän osviittaa jaksamisesta ja palautumisesta.

Maalissa otettiin rauhassa varusteet pois ja hepat sai hieman maistella pellavapuuroa. Sykkeet laski hyvin, ja aika pian siirryttiinkin eläinlääkärin lopputarkistukseen. Molemmilla pojilla riitti vielä hyvin virtaa kirmailla reippaasti ravipätkät. Röllin syke oli tarkastuksessa 54.

Iskä tuli hakemaat hevoset jo takaisin kotiin, kun me vielä Maijan kanssa jäimme kisapaikalle. Palkintojenjako oli hieman myöhemmin, joten ehdittiin hyvin kerätä kamat kasaan. Meidän luokassa kaikki osallistuneet ratsukot saivat hyväksytyn tuloksen ja palkinnoksi kunniakirjan sekä punavalkoisen ruusukkeen. Meidät palkittiin Maijan kanssa vielä Reilun Pelin Ratsastaja -palkinnoilla. Maineen ja kunnian lisäksi saatiin repulliset tuotepalkintoja.

Vielä ennen kotiinlähtöä kippisteltiin kuumalla mehulla onnistuneelle kisasuoritukselle :)

Lauantailenkki

Kisakausi lähestyy, joten pojilla on alkanut kuntotreeni toden teolla. Viime viikolla molemmilla oli ohjelmassa reippailua maastolenkkeilyn muodossa. Riksu suoritti perjantaina reilun 10 kilsan lenkin tunnissa, energiaa riitti ja palautuminen sujui nopeasti.

Röllin vuoro oli lauantaiaamuna. Otettiin vähän pidempi lenkki ja valmistauduttiin siihen kuten matkaratsastuskisoihin. Edellisenä päivänä jo extrajuotto, samoin treeniaamuna. Mittasin lämmön (oli normaali 37,7°C) ja tein kaulasta nipistelytestin kuivuutta tutkien. Rölli oli pirteä ja hyvässä kunnossa, se oli juonut ja syönyt hyvin. Ikeniä en muistanut tsekata, mutta muuten ei merkkejä kuivumisesta. Mahaäänetkin kuuluivat hyvin kuten normaalistikin. Tarkistin vielä että kaikki kengät oli hyvin kiinni ja vaihdoin pari kuluneempaa hokkia uusiin.

Yhdeksän aikaan aamulla lähdettiin virkeänä reippailemaan. Oli jo mukavan valoisaa, mutta laitettiin silti paljon heijastimia päälle. Heijastinloimea en laittanut, sillä tiesin Röllin hikoilevan liikaa sen kanssa näin reippaalla lenkillä.

Ennen lähtöä Röllin leposyke oli 36. Sykemittari lähti lenkille mukaan, joten oli helppo seurailla treenin rankkuutta ja palautumista reaaliajassa. Reippaammilla laukkapätkillä syke nousi 180 bpm tietämille. Ravissa syke riippui paljon vauhdista ja ympäristöstä, rentoa ravia kun kuljettiin niin syke liikkui 100 ja 130 bpm välillä. Käyntipätkillä syke lähti laskemaan nopeasti, mikä kertoo hyvästä kunnosta ja palautumisesta.

Sykemittarin lisäksi mulla oli ranteessa Timer GPS "vauhtikello". Siihen olen valinnut vauhdin yksiköksi m/min, jota käytetään myös kenttäkisojen maasto-osuuden vauhtien ilmaisemiseen. Käynnissä matkaa taittuu yleensä 100 m/min vauhdilla ja ravissa 200-300 m/min. Laukassa edettiin, mutta ei varsinaisesti päästelty täysiä, siinä vauhdit 400-500 m/min. Timer GPS kellotti huippunopeudeksi 520 m/min ja lenkin keskivauhti oli 198 m/min. Pääosin etenimme teitä pitkin ravissa ja laukassa. Asuinalueet, yksityistiet, alikulut ja tien ylitykset kuljimme käynnissä, samaten autot ja koiranulkoiluttajat kohtasimme kävellen. Alkukäynneiksi kiersimme kotosalla raviradan kertaalleen ja loppulenkistä tarvoimme läpi lumisen metsän. Varsin monipuolinen lenkki siis! 

Yhteensä matkaa taittui reilu 17 kilometriä ja aikaa kului vajaa puolitoista tuntia. Hiki nousi pintaan molemmilla, mutta kunto riitti hyvin koko lenkin. Oltaisiin voitu tehdä pidempikin lenkki, mutta omat aikataulut rajoittivat sen verran ettei montaa tuntia ollut aikaa reippailla.

Rölli palautui lenkistä hyvin :) Loppukäynneissä syke oli laskenut jo reippaasti, muistaakseni tallipihassa se oli 77 bpm. Suitsien ja satulan pois ottamisen jälkeen oltiin jo selvästi alle matkaratsastuksen palautumisrajan (64 bpm), kun sykemittari antoi lukemaksi 56 bpm. Rölli pääsi suihkuun ja jalkojen kylmäykseen, minkä jälkeen vielä herkkupuuro päälle. Maastoilu on kivaa vaihtelua maneesitreeneille, Röllilläkin riittää taas seuraaviksi päiviksi motivaatio paremmin kouluratsastukseen kun välillä pääsee ulos tuulettumaan.

Kontrollia ja vieteriä

Vuoden ensimmäiseen estevalmennukseen lähdettiin taas ratsain. Annan valmennukset siirtyivät talvikaudeksi Tähkäpään maneesille, ja hieman nihkeästä kuljetuspalvelusta johtuen olemme tehneet alkuverryttelyksi noin 4 kilometrin maastoilun päästäksemme pelipaikalle. Syksyn ensimmäiselle treenille ei osunut kuljetusta, joten silloin Röllin ratsastettiin sekä menomatka että loppuverkaksi takaisin kotiin. Sen jälkeen ollaan saatu traikkukyyti takaisin kotiinpäin. Vuorotellen pojat ovat päässeet maastoilun kautta estetreeniin, Röllillä treenikertoja on kertynyt kolme ja Riksulla oli nyt maanantaina toinen reissu.

Lähes koko reitti Tähkäpäälle kulkee rauhallisia, valaistuja teitä pitkin. Pimeinä aikoina täytyy silti muistaa heijastimet! Hyvin ne kaikki vastaantulleet autot ovat jarruttaneet meidät nähdessään. Ei meitä kai voi olla huomaamatta ;) Vielä kun löytyisi heijastava kypärähuppu, niin olisi asu kohdillaan!

Molemmat hevoset kulkevat matkan rohkeasti yli suojateiden, ohi koulun ja luistelukentän, pellon poikki. Kuitenkin estetunnin verkkatehtävillä on havaittavissa hieman enemmän tai vähemmän maastoilumoodiin jäänyttä motivaatiota. Varsinkin Riksu on useimmiten mutkitteleva mato eikä työskentely ohjan ja pohkeen välissä aina niin maistuisi. Ennemminkin olisi kiva viilettää vauhdilla!

Talvitreeniin vahvasti kuuluvat kontrollitehtävät kavaleteilla sopivat paremmin kuin hyvin meille tällä hetkellä. Vieteriä täytyy löytyä molempiin suuntiin, sekä lyhyempään että pidempään laukkaan. Maanantain estetunnilla tehtiin suoralla ja kaarella tehtävää, jossa toinen väli oli etenevä ja toinen odottava. Etenemisessä ei ollut ongelmaa! Sen sijaan parit pidätteet meni harakoille, eikä kokoaminen ollut niin helppoa. Tai sitten kun askel lyheni, oli vaikeaa säilyttää suoruus kun Riksu heittäytyi vinommaksi.

Onnistuneiden kokoamisten jälkeen jäin taas liikaa fiilistelemään lyhyttä laukkaa. Kertaalleen pitkä väli kaarevalla linjalla kavaletilta punaiselle pystylle jäikin pitkäksi. Riksu yleensä on kuitenkin sen verran jalan edessä, että sen kanssa voi ratkaista paikan eteenpäin lyhyelläkin matkalla, jos vain itse on hereillä. Rölli taas lyhentää helpommin ja jalka helposti unohtuu. Sitten hevonen pääseekinvalahtamaan pohkeen taakse, mikä taas kostautuu hitautena eteenratsastuksissa.

Riksu hyppeli maanantain estetunnilla varsin mallikkaasti, vaikka ei ihan parhaimmillaan ollut. Vielä omaa istuntaa ja vaikuttamista esteen jälkeen nopeammaksi, niin onnistuu linjoilla ne samanmittaiset askeleetkin paremmin. Kontrollitehtävien parissa jatketaan taas ensi viikolla. Rölli lähtee maanantaina vuorostaan estetunnille ja Riksulle voitaisiin keksiä tekemistä kotosalla.

Videoinnista kiitokset Helille!

Katso video Youtubessa

Syyskuun lajihaaste: metsäkävely

Mitä muutakaan syyskuussa voi ottaa lajihaasteeseen kuin ruskaretken? Täällä Lounais-Suomessa tosin ruska ei ole ihan vielä räikeimmillään, vaikka kesän vihreys onkin jo hiipumassa. Tytin kanssa suunnattiin viime viikolla Paimion luontopolulle nautiskelemaan kivasta syyskelistä ja luonnosta.

Koska ollaan kiireisiä ihmisiä, saatiin sovittua molemmille sopiva aika vain kello ysiin aamulla. Sääennuste oli luvannut aurinkoa ja lämpöä lähemmäs +20 astetta. Niihin lukemiin ei ihan päästy, mutta hieno päivä kuitenkin osui reippailulle. Saatiinkin aamupäivän rauhassa kiertää reittiä ihan omaan tahtiin näkemättä muita ihmisiä. Autolle palatessa alkoi väkeä valua luontopolulle enemmänkin viettämään kaunista lauantaipäivää.

Paimion luontopolku on noin neljä kilometriä pitkä reitti, joka sisältää vaihtelevasti polkuja, pitkospuita ja kalliokiipeilyä. Matkan varrella ihasteltiin lampimaisemia ja ihmeteltiin keskellä metsää olevaa pirunpeltoa.

Reilun neljän kilometrin matkaan meillä meni aikaa noin puolitoista tuntia. Ei tosiaan pidetty kiirettä, vaan otettiin enemmän rauhoittumisen ja rentoutumisen puolesta tämä lajihaaste. Ja sitä se olikin. Leveämmillä poluilla mahtui mukavasti kulkemaan vierekkäin ja kertaamaan kuulumisia. Lämmin tuli kuitenkin kävellessä ja mäkiä kiipeillessä, että ei ihan löysäilyä kuitenkaan ollut.

Olin varautunut retkeen kumisaappain ja villasukin, mutta hyvin pärjäsi tossuillakin matkassa. Muutamia märempiä kohtia lukuunottamatta polku oli hyvässä kunnossa. Aamukasteen jäljiltä osa pitkospuista oli hieman niljakkaita ja kalliokin paikoitellen märkä. Liukastumisilta onneksi vältyttiin. Kallioreiteillä oli myös haastavimmissa kohdissa köysikaiteet apuna. 

Mäkien ja kallioiden myötä saatiin kävelylenkkiin myös tehokasta "rappustreeniä". Sama se on hevosillakin, maastoilusta saa monipuolisuutta liikuntaan pepputreeniä unohtamatta. Täytyykin mennä joku kaunis päivä metsäretkelle myös ratsain! 

Yleisesti kenttäratsastajia pidetään hulluina tai hurjapäinä, mutta pakko myöntää etten ole sellainen. Ainakaan ilman hevosta :D Pelkään korkeita paikkoja sekä esimerkiksi suurinta osaa huvipuistojen laitteista. Metsäretkellä kuitenkin uskalsin kiivetä näköalatorniin ja katsella maisemia jopa reunalta.

Luontopolun loppupuolelta löytyy harvinainen kaksirunkoinen mänty. Eikä mikä tahansa puu olekaan, vaan tarun mukaan sen muodostaman portin läpi kulkemalla pienet murheet ja vaivat paranee. Onnistunut loppuhuipennus siis metsäretkelle ;)

Metsäkävelyn plussat ja miinukset:

+ rentouttava irtiotto arjesta

+ monipuolista maastoa ja maisemia

+ leppoisaa urheilua

+ ilmainen

+ mahdollista ympäri vuoden

- hämähäkin seitit

- hirvikärpäset

- märkä kallio

Arviot soveltuvuudesta ratsastuksen oheisliikunnaksi:
Jenni: ***
Tytti: ***


Aikaisemmat lajihaasteet: luistelu, salitreeni, SuperPark, pyöräily, ilmajooga, frisbeegolf, suppailu ja rullaluistelu

Issikkaratsastuksella

Eilen sain huikean mahdollisuuden päästä issikkaratsastukselle, kun Paraisten islanninhevostallilta Sari ja kumppanit tulivat meidän tallille harjoittelemaan vieraassa paikassa seikkailua. Heillä sattui olemaan mukana neljä hevosta, mutta vain kolme ratsastajaa. Sattumalta olin samaan aikaan tallille ja minua kysyttiin mukaan. Tallin omistaja Sari on myös kenttäratsastajia ja nyt hurahtanut myös näihin pienempiin kavereihin. 

Ratsuksi sain 5-vuotiaan Heppnin. Kulomusta ruuna kuten Riksukin, mutta kooltaan joka suuntaan paljon pienempi ;) Heppni oli oikein mukava ratsu! 

Noustiin kentällä kyytiin ja vähän tutkailtiin maailman menoa hetki siinä. Sitten lähdettiinkin seikkailemaan raviradalle. Olen ollut joskus 10-vuotiaana issikkaleirillä, mutta sen jälkeen en ole issikoilla ratsastanutkaan. Pitkästä aikaa pääsin siis kokeilemaan tölttiä, tuntui mielenkiintoiselta mutta kuitenkin tasaiselta :) Heppnillä oli vahva töltti, eikä tölttiin lähteminen vaatinut sen ihmeempää osaamista kuskilta. Muistan leirillä ratsastaneeni hepalla, joka välillä rikkoi raville, eikä se ollut kovinkaan mukavaa..

Kun saatiin mahdollisuus hypätä pikkuista tukkia, niin johan kenttäratsastaja innostui. Issikat ei välttämättä ole niitä parhaimpia estehevosia, mutta hienosti selvittiin yli tästä hurjasta maastoesteestä. Tultiin tukkia pari kertaa ja Heppni oli taitava. Pitkähköt jalustimet eivät olleet ihan omiaan hyppelöihin, mutta onneksi ei ollut tuon isompia esteitä. Issikoiden hypytkin olivat askellajien tapaan varsin tasaisia ja helppoja pysyä mukana.

Tehtiin pieneksi hetkeksi myös ratsujen vaihto ja pääsin Hallkatlan kyytiin, kun sen kuski jätti hyppelyt väliin. Hallkatla hyppäsi oikein mallikkaasti, keräsi etujalat kuin parempikin esteponi. Pari hyppyä kirjavan tamman kanssa, sitten takaisin Heppnin kyytiin.

Kierreltiin vielä radalla ja lopuksi käytiin tutustumassa maneesiin. Rohkeasti ratsut menivät sielläkin, en muista olivatko kaikki vielä ekakertalaisia. Ulkoiluun tottuneet pörröharjaiset otukset pääsivät ihastelemaan kuvajaisiaan peilistä. Omaan tahtiin testattiin vähän vielä vähän tölttiä ja laukkaa ennen kuin oli aika saada seikkailut päätökseen.

Issikkaratsastelu oli hauskaa vaihtelua omien suokkien kanssa puuhasteluun. Eikä voinut muuta kuin nauraa jokaisessa alastulossa, kun maa tulikin nopeammin vastaan kuin olin ajatellut :D

Lukijat, oletteko ratsastaneet issikoilla ja mitä tykkäsitte?

Maastoilumaantai

Lähemmäs kolme tuntia vietetty tänään satulassa maastoillen

Maanantain maastoilut aloitettiin Riksun kanssa pidemmällä lenkillä. Rakas, sinusta on tullut pullukka -teemalla pidettiin sopivan reipasta vauhtia yllä, tietenkään palauttelevia käyntipätkiä unohtamatta. Riksulla oli oikein sykemittari mukana lenkillä. Yleensä kevyemmillä lenkeillä sykemittari ei toimi Riksun klipatun karvan kanssa, kun kuiva karva on jotenkin niin terävä. Mutta nyt kun hikeä pukkasi tasaiseen tahtiin, niin sykemittarin lätkät pysyivät riittävän lähellä ihoa ja lukemat ilmestyivät mittarin näytölle. Reippaimmilla laukkapätkillä en ihan ehtinyt lukemia tuijotella, mutta taisi syke käydä lähellä 200 bpm (= 200 sydämenlyöntiä minuutissa). Ravissa lukemat oli kaikkea 120 ja 170 bpm välillä riippuen vauhdista, maastosta ja Riksun mielentilasta. Loppulenkillä Riksun mielentila oli selkeästi rennompi ja seesteisempi, mikä vaikutti myös sykkeeseen.

Riksu ei sanonut mitään viereisellä tiellä puksuttavista kuorma-autoista, sauvakävelevistä mummoista, lastenrattaista tai muista asioista, jotka olisi voinut matkalla jännittää. Pahin juttu Riksun mielestä oli sininen lehmien(?) juoma-allas, joka piti ohittaa paniikissa ojan kautta... Muuten matka eteni sujuvasti yli siltojen, läpi alikulkutunneleiden ja ohi kentällä luistelevien koululaisten.

Noin 22 kilsan lenkiltä Riksu palautui oikein hyvin. Satulan ja suitsien pois ottamisen jälkeen syke oli taas palautunut 48-50 bpm lukemiin.

(Lisätietoa sydämenlyönneistä ja sykealueista Hevostietokeskuksen ja Polarin sivuilla)

Rölli sai eilisen tehokkaan kouluvalmennuksen perään kevyemmän päivän. Kierrettiin reilu viiden kilsan käyntimaasto. Riksun urbaanimaastosta poiketen Rölli pääsi metsän siimekseen. Polulla tallustelun lisäksi käytiin rämpimässä myös lumen peittämillä sammaleilla ja harrastamassa pientä mäkikiipeilyä.

Rölli oli alkuun vähän ylipirteä, mutta malttoi kuunnella ohjeita. Pätkällä, jossa yleensä laukataan, Rölli odotti kärsimättömästi laukannostoa, mutta sitä ei annettu. Pettymys oli havaittavissa Röllin kiivaasta puhinasta :D

Erityismaininnan ansaitsevat tämän päivän autoilijat. Silloin tällöin meidänkin maastolenkeillä liikkuu niitä vitsiniekkoja ja ajattelemattomia autoilijoita, jotka tööttäilevät tai vain yksinkertaisesti kaasuttavat liian kovaa vauhtia ohi. Tänään molemmilla hepoilla oli oikein nautinnollista maastoilla, kun autoilijat hiljensivät ajoissa ja ohittivat meidät rauhassa. Röllin lenkillä yksi nainen oikein pysäytti autonsa kehuakseen Rölliä :)