Näytetään tekstit, joissa on tunniste eki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste eki. Näytä kaikki tekstit

torstai 16. elokuuta 2018

Kisareportaasi: Ypäjän kenttäkisat 28.7.

Ekin kenttähevosen ura lähti käyntiin lauantaina 28.7. Ypäjällä, kun Eki pääsi ekoihin virallisiin kenttäkisoihin. Kenttädebyyttiin valittiin luokaksi harrasteluokka 80 cm.

Oli hämmentävää pakata kisoihin mukaan vain omat kypärät ja saappaat, kun on tottunut siihen tavaravuoreen, mitä omille hevosilleni pakkaan mukaan. Eki tosin sai ottaa mukaan mun vihreät Stylen suojat käyttöönsä maastoradalle.

Ajelin aamulla Ekin tallille, sykeröin Nooran tekemät letit ja pistettiin kamat kyytiin. Kohti Ypäjää lähdettiin ajelemaan kasin jälkeen, mikä oli mukavasti varsin myöhään. Eikä edes tarvinnut itse ajaa pelipaikalle, ihan luksusta!

Vesileimatut kuvat © Mirella Ruotsalainen / Hertjekker


Koska kisapäivä oli lämmin, kuten kesä nyt on ollut, yritettiin säästää Ekin voimia mahdollisimman paljon. Kouluverkka pidettiin lyhyenä, askellajit läpi sekä muutamat siirtymiset ja voltit. Eki oli verryttelyssä varsin kiva ja letkeä. Radan puolella oli jännitystä ilmassa. Koulutuomarin koppi ohitettiin kuitenkin varsin sujuvasti, ennakko-odotuksista poiketen. Ihan kiva rata saatiin esitettyä, vaikka ei oltu täydessä dressagemoodissa.


Ekin huolto- ja kannustusjoukoissa oli mukana Nooran lisäksi viisi apulaista ja maasto-osuudelle saatiin vielä yksi kannustaja lisää. Kenttäkisojen katsojamäärä siis lähes tuplaantui Ekin jengistä ;) Suuresta apulaismäärästä huolimatta koululappu jäi hakematta kansliasta, joten tuomarin kommentit jäi arvailujen varaan. Luultavasti kuitenkin tuomarikin kaipasi rentoutta menoon ja laukkaan lisää voimaa. Arvosanat sentään näkee Equipesta.

Tuloksena kouluradalta tasan 60% (-40). Sijoitus koulun jälkeen 22/30.



Koulun jälkeen suunnattiin varusteiden vaihtoon ja siitä heti rataesteille. Lämpimässä kelissä Eki ehti hikistyä jo kouluradalla, mutta ei tuntunut kuitenkaan väsyneeltä. Esteverkassa muutama hyppy. Ensimmäiset hypyt okserille oli hieman epäonnistuneita ja Eki otti tavoistaan poiketen pudotuksenkin. Onnistuneen loikan jälkeen lähdettiin kuitenkin jo radalle.

Radan puolella kierrettiin kenttä ympäri ja Eki oli oikein rohkea sekä keskittyi hyvin työntekoon. Radankävelyssä en ollut huomannut miettiä Ekille sopivaa reittiä ykkösesteelle, joten toteutus ei ollut ihan parhain. Reitillä oli sen verran vierekkäin useampi este, että en uskaltanut pujotella niiden välistä laukassa. Nolo olisi ollut jos Eki innokkaana hyppääjänä olisi hypännyt väärän esteen... Ravissa esteiden välistä, suunta ykköselle ja laukkaan.

Eki toimi taas jo paremmin radalla ja hyppeli kivasti nollaa. Kaarrereitti neloselta vitoselle onnistui hyvin, mutta Eki ehkä hieman kysyi mikä este ja jäi hitaaksi kohti vitosta. Rohkaisulla helposti yli. Viimeisellä linjalla sarja onnistui hyvin, mutta sen perään suhteutetulla linjalla Eki vähän kiihdytteli. Se tuli kyllä yllättävän hyvin takaisin, jopa niin että sain nypittyä yhden ylimääräisen askeleen. Skarppi ratsu selvitti viimeisen esteen siltikin hyvin ja maalissa oltiin puhtaalla radalla. Kiva hypätä hevosella, joka harvemmin ottaa puomeja :)


Eki pääsi Opistotallin karsinaan odottelemaan iltapäivän koitoksia. Ruoka sekä juoma maittoi hyvin ja kisaratsu tuntui ottavan rennosti. Ehdittiin mekin käymään koko jengin voimin syömässä. Vatsat täynnä käytiin heti perään kiertämässä Ekin maastorata läpi. Kuvat maastoesteistä

Radalla oli tavallista enemmän tehtävää ja piti muistaa ohjatakin. Uusia esteitäkin oli tullut sitten viime kerran harrasteluokassa. Koska Eki olisi ekaa kertaa maastoradalla, oli vaikea arvioida onko lähtö avoimella laitumella hankala. Luulisi ainakin olevan helpompi kuin lähtö suoraan verkkakentältä muiden vierestä, kuten muistan joskus olleen. Ekat kolme estettä oli varsin simppeleitä perusesteitä, mutta ykköselle lähdettiin pieneen ylämäkeen ja kurvattiin lähes 90 astetta kakkoselle. Vitonen oli uusi, kapeampi laavueste jolle piti kurvata kiertäen ensin isompien luokkin coffin. Seiska oli aika lähellä vettä, jolle piti ihan muistaa kääntyä. Vesirajalta ei ollut myöskään kovin pitkä matka kasille, joka tosin oli helpompi leveä tukki. Reitti piti muistaa taas matkalla metsään ja mökkilinjalle 9-10. Niiden perään taas parit kurvit ja viimeiset 11 ja 12 oli sentään suoremmalla linjalla. Ei ihan helpoin rata, mutta tosi kiva ettei ollut ihan pelkkää tukkia tukin perään.


Ratsastin Opistohallilta takaisin raviradan keskelle maastoverkkaan. Eki vähän kyseli matkalla, onko pakko mennä alikulusta mutta rohkaisujen jälkeen voitti pelkonsa ja tallusteli kiltisti tunnelista. Verkkakentällä Eki tuntui sopivan energiseltä ja rohkealta lähtemään maastoon. Verkkaesteinä ei ollut kuin pieniä tukkiesteitä, joku mökkieste olisi ehkä ollut kiva lisä. Tukit Eki hyppeli ihan hyvin, testattiin kertaalleen jopa vähän vinompaakin lähestymistä onnistuneesti.


Laitumella valmistautuessa otin vähän ravia ympyrällä, että Eki saisi tuntumaa nurmipohjaan. Vielä siinäkin meillä molemmilla oli hyvä fiilis ja tekemisen meininki. 10 sekunnin lähtölaskennan alkaessa ykköseltä kaatui oikean puolen lippu. Kävin läpi mielessäni säännöt, että pitääkö lippu nostaa vai miten toimitaan. Päätin kuitenkin olla sanomatta mitään ja lähteä ratsasta-merkistä matkaan. Ekin maailma kuitenkin järkkyi lipun kaatumisesta sen verran, että siitä tuli epäileväinen koko touhua kohtaan. Ykköselle tuli kielto, kun Eki väisti vasemmalle. Eikä ollut kuskin tippuminenkaan lähellä. Keräilin itseni takaisin kyytiin, uusi vauhti päälle ja nyt yli. En usko, että este itsessään oli mitenkään paha Ekille, mutta se ei vaan tiennyt mitä tehdään. Eki jatkoi hieman epäileväisellä fiiliksellä kakkosen ja kolmosen, mutta pysyi reitillä ja hyppäsi kuitenkin hyvin. Kolmosen jälkeen tuli vahingossa vähän oikaistua reittiä, jolloin matkalle osui pikkuruinen oja. Eki näppäränä poikana hyppäsi senkin yli!

Neloselle oli jo taas rohkeampi ja rennompi ratsu, hyvä hyppy punaiselle laavulle. Coffinin kiertämisen jälkeen en päässyt ajoissa takaisin reitille kohti vitosta ja Eki jäi hieman vinoksi valumaan vasemmalle. Koska se ei ollut vielä ihan kartalla tästä lajista, olisi pitänyt itsekin ratsastaa vielä rohkeammin perille asti. Nyt oli liikaa toivomista ja liian vähän ratsastusta, jolloin toinen kielto. Eki väisti samalla tavalla vasemmalta ohi ja kuski roikkui samalla tavalla lähes hevosen kyljellä. Onneksi Eki jarrutti ja odotteli kuskin toimia, sillä vauhdikkaammassa menossa olisin varmasti kierinyt jo maassa. Keräsin taas itseni satulaan, ohjat takaisin käteen ja uusi laukka. Taas huolellisella ohjauksella ja riittävällä laukalla esteessä ei ollut ongelmaa, kunhan Eki tiesi mihin ollaan menossa.


Eki lähti hyvin jalasta eteen ja tuli jopa yllättävän hyvin taas istunnasta takaisin matkan varrella. Kutonen ylittyi melko sujuvasti. Seiskalle olin suunnitellut tulevani lyhyessä laukassa ja lähelle estettä, että veteen meno helpottuisi. Toteutus esteelle onnistui suunnitelman mukaan ja vettä lähestyttiin rauhassa. Veden rajalla Eki pysähtyi pohtimaan tehtävän mielekkyyttä, mikä oli vähän aavistettavissa. Isolla hypyllä ja reippaalla laukalla veteen ratsastuksessa olisi voinut kuski irrota kyydistä ihan polskimaan asti. Nyt sain Ekin veteen pienen komennuksen jälkeen ja vedessä paljon kehuja perään. En muista sainko laukan nousemaan ennen kasia vai hypättiinkö pieni tukki ravissa.

Mökkisarjalle lähestyessä olin varma, että matka metsätietä olisi ollut pidempi. Onneksi maastoehtevahdit viheltävät pilliä ratsukon lähestyessä ja kuulin vihellyksen lähempää. Ihan oikeasta tienhaarasta en ehtinyt kääntyä, mutta heti seuraavan puun takaa päästiin reitille ja sujuvasti mökkien yli. Seuraavan kurvin sentään muistin kääntää ajoissa. Rata alkoi ehkä viimeisellä suoralla jo painaa Ekillä jaloissa, mutta niin vaan päästiin maaliin asti. Ja vielä ihanneajan puitteissa! Ei tule olemaan ainakaan laukan vauhdista kiinni Ekin kenttähevosen ura. Selvästi alkuradalla oli jännitystä ja kokemuksen puutetta, mistä johtuen kiellot tulivat. Laidun oli sittenkin vaikea paikka ja loppurata metsätiellä meni selvästi sujuvammin.

Saatiin sentään hyväksytty tulos ja Ekille uusia kokemuksia. Lopputuloksissa oltiin -80 pisteellä sijalla 23/30.

tiistai 26. kesäkuuta 2018

Treeniviikko: tiistai

Tiistain treenit oli varsin kevyet suokkipojilla eilisten estevalmennuksien jälkeen. Päivän kuitenkin aloitti Eki, jota pääsin ratsastamaan tänään sekä jo sunnuntaina, sillä omistaja Noora oli lomalla.

Ekin kanssa jumppailtiin kevyesti kouluratsastuksen parissa kentällä. Paljon taivutteluja ympyröillä, volteilla ja kiemuroilla. Käynnissä ja ravissa tehtiin väistöjä niin uralla kuin reunalta keskihalkaisijalle. Laukkatehtävänä harjoiteltiin ympyräkahdeksikkoa, jossa sydämessä käyntisiirtyminen. Ekat yritykset ei olleet kovin onnistuneita. Toistoilla pystyin keskittymään paremmin siihen oman asennon säilyttämiseen, ja kas kummaa kun toimi paremmin kuin perunasäkkinä röhnöttäminen. Koko aikaa ei jaksettu kentällä kiertää, vaan käytin alku- ja loppukäynnit kävelemässä tiellä.

Nyt kun oli Ekillä ratsastanut pari kertaa lyhyemmällä aikavälillä, niin löytyi nappulatkin jo nopeammin. Ekin kaula tuntui yhä edelleen kuitenkin pari metriä pidemmältä kuin suokkipojilla.


Seuraavana vuorossa oli Riksu. Niinisalon kaatumisen jälkeen on ollut huonompia ja parempia päiviä. Lantion alueelta löytyi lihasruhjeita ja oikea lapa veti jumiin. Riksua on hierottu useamman kerran ja nyt liikkuminen näyttää jo taas paremmalta. Riksu oli saikkunsa ekat kolme viikkoa aina innoissaan tulossa töihin ja tuli laitumella reippaasti vastaan, kun olin hakemassa Rölliä treeniin. Nyt Riksu on päässyt enemmän lomailumoodiin, ja laiskottelu maistuisi paremmalta kuin työnteko.

Kiltisti se tekee mitä pyydetään, mutta energiaa voisi olla tuplasti. Riksun treeni koostuu tällä hetkellä parin päivän välein juoksutuksesta, joka lähinnä tarkoittaa liinan päässä muutamaa ympyrää. Tarkoitus on seurailla miltä liikkuminen näyttää, onko jäykkyyksiä tai epäpuhtautta havaittavissa.

Tänään laiskottelusta huolimatta liike näytti jo varsin normaalilta. Hieman jäykkyyttä oli ekoissa askelissa oikean lavan seudulla oikeassa kierroksessa. Sen verran neuroottinen olen, että Riksu lähtee maanantaina klinikalle vielä tarkastukseen. Jaloissa ei omaan silmään ole mitään epänormaalia, joten lihasperäistä vaivaa veikkaan edelleen. Tarkistetaan nyt kuitenkin ja saadaan ainakin ohjeet jatkohoitoa ajatellen.


Reippaalla oli tänään ohjelmassa kevyt maastolenkki. Lähinnä meidän reippailut on tähän mennessä olleet koko tallin, kentän ja laitumet kiertävällä radalla. Nyt kuitenkin lähdettiin kauemmas lenkkeilemään. En muista onkohan Juulia joskus aiemmin Reippaalla kiertänyt kyseistä lenkkiä, mutta mulle ja Reippaalle ratsukkona tämä oli eka kerta. Reipas meni kuten suokkipojan kuuluukin, rennosti ja suoraviivaisesti eteenpäin. Meitä vastaan tuli asvalttipätkällä traktori, joka niitti tienvarsien kasvillisuutta. Pysäytin Reippaan tienhaaraan, jotta olisi paremmin tilaa kohdata tuo kulkupeli. Reipasta enemmänkin ärsytti paikallaan seisomisen myötä kimppuun hyökänneet ötökät. Traktorista se ei välittänyt tuon taivaallista!

Mulla oli ekaa kertaa testissä Equilab-sovellus, yleensä käytän vain SportTrackeriä. Equilab tallettaa matkan ja vauhdin lisäksi myös numerodataa reitin kulusta askellajien mukaan. Pääasiassa Reippaan kanssa mentiin käyntiä, mutta myös pätkät ravia ja laukkaa. Ainakin tällä kertaa Equilabin tilastot vaikuttivat järkeenkäyviltä, täytyy tutustua sovellukseen vielä tarkemmin.


Viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä liikkeelle pääsi Rölli. Itse en kiivennyt kyytiin, vaan pidin Röllin vuokraajalle koulutunnin.  Treeniin kuului väistöjä, voltteja ja vastalaukkaa. Tunnin jälkeen tyytyväisiltä vaikuttivat niin ratsastaja kuin ratsukin :)

tiistai 19. kesäkuuta 2018

Rautiaiden kisapäivä

Mustat suomenhevoset olivat vaihtopenkillä, kun oli rautiaiden ratsujen kisapäivä. Kotitallilla järjestettiin sunnuntaina 10.6. harjoitusestekisat, joihin osallistui Reipas ja Eki.


Reipas on treenissä tehnyt jo pystyjä ja pieniä oksereita, mutta valitsin kisaluokaksi edelleen 30 cm ristikkoluokan. Kisaradalla Reipas aina vielä jännittyy ja jähmettyy, jolloin ratsastettavuus heikkenee. Treenihyppelöissä ollaan tehty jo linjoja ja tehtäviä onnistuneesti laukassa. Kisoissa mennään vielä ravissa, ja siinäkin Reippaalla välillä keskittyminen herpaantuu eikä jalat muista liikkua ihan tahdissa. 

Verkan puolella Reipas oli yllättävän toimiva, vaikka oli hevosia ja pikkuponeja viilettämässä ohi oikealta ja vasemmalta. Hypytkin onnistuivat hyvin.


Radan puolella Reipasta jännitti taas kentän viereisellä kukkulalla seissyt yleisö. Reippaus hieman haihtui ja tilalle tuli kiirettä, vaikkakin Reipas jäi pohkeen taakse. Kääntyminenkin oli myös paikoitellen hieman hidasta.

Rata alkoi ihan onnistuneesti, ykkönen ja kakkonen hypättiin puhtaasti. Kolmos-nelos-linja oli kohti verkkaa. Siinä Reipas alkoi hieman kiihdytellä kavereiden luokse ja unohti omaavansa neljä jalkaa. Neloselta takajalan koputuksella pudotus, vaikka paikka oli ihan hyvä. Sen jälkeen vauhti kiihtyi ja Reipas rikkoi epämääräiselle laukalle. Otin takaisin raviin ja jatkettiin ravissa vielä viimeisen ristikon yli. Radalla ei ollut kuin viisi estettä ja silti Reipas ehti ottaa puomin...

Vaikka Reipas edelleen kisaradalla toimi heikommin kuin treenissä, on siinäkin jo tullut edistystä. Se eteni kuitenkin jo paremmin omalla moottorilla, vaikka hidas olikin jalalle. Puhtaan radan rusetti tuntui jo entistä mahdollisemmalta saavuttaa. Treenit jatkuu!


Seuraavaksi vuorossa oli kaverini Nooran omistama eestinheppa Eki. Useamman vuoden kisatauon jälkeen Eki palasi kisaradoille ja luokiksi valikoitiin 70 ja 90 cm. Eki on varsin taitava hyppääjä, mutta treeni ei ole ollut ihan säännöllistä, jolloin ylimääräistä energiaa ja intoa piisaa. Vauhti välillä kiihtyy liikaa, mikä taas vaikeuttaa tehtävien suorittamista ja kääntämistä. Hypyistäkin tulee välillä varsin mielenkiintoisia kun kaikki jalat ei pysy vauhdissa mukana. Harjoituskisat meidän isolla kentällä oli siis hyvä valinta testailla radan ratsastusta, kun ei aidat tule ihan heti vastaan.


Ensimmäisissä verkkaraveissa Ekillä nousi hetkellisesti kierrokset niin, ettei se oikein pystynyt keskittymään kuin villittelyyn. Kisamaailma oli jännittävä: verkan ja radan välissä heilui aitanauha, muut hevoset liikkuivat vierellä ja aidan ulkopuolella oli joku jännä maastoestekin. Pohkeesta piti kuitenkin liikkua eteen, vaikka välillä Ekillä teki mieli jäädä paikalleen pomppimaan. Kun pari kierrosta oltiin selvitty verkka-aluetta ympäri, jännitykset hävisivät ja Eki tasaantui paremmin kuulolle.

Esteillä toki into taas nosti vähän vauhtia, mutta pystyttiin hyppäämään pystyä ja okseria ilman ihmeempiä ryntäilyjä.


Radallakin intoa riitti. Jouduin jarruttelemaan Ekin menoa ja vähän turhan paljon jäinkin välillä kädellä kiinni, jolloin laukka ei aivan pyörinyt aktiivisesti. Esteiden jälkeen Eki kiihdytteli vauhtia, mikä aiheutti rytmimuutoksia matkan varrella. Jo radankävelyssä olin arvioinut kolmos-nelos-linjan lyhyeksi Ekille ja sitä se olikin. Ei kaunein suoritus, kun jouduin jarruttamaan ison sisäänhypyn jälkeen vahvasti, mutta selvittiin reitillä puhtaasti yli esteiden. Muutamat kurvit valuivat vähän pitkiksi ulkokaarteella.

Uusinnassa tarkoitus oli kääntää vähän pienempiä kaarteita, mutta se ei toteutunut ihan suunnitelman mukaan. Vähä turhan vauhdikas ja hieman epätasapainoinen suoritus, mutta olisi voinut mennä huonomminkin. Nollarata kuitenkin! Eki on niin hauska kun innostuu ja uskoo olevansa ihan pro estehevonen :D Onneksi tyyli on vapaa tässä lajissa!


Seiskakympin jälkeen huilattiin hetki varjossa. Ysikympissä oli sama rata, niin ei tarvinnut sitäkään käydä uudelleen opettelemassa. Lyhyt verkka, pari hyppyä ja taas radalle.

Jollain tapaa 90 cm oli helpompi, vaikka korkeus oli toki isompi. Ei tullut niin suurena yllätyksenä Ekin reaktiot esteiden jälkeen ja reittikin oli tuttu. Saatiin jopa parit vaihdot esteiden päällä! Kolmoselle ratsastin perusradalla ihan ilman paikkaa ja Eki ratkaisi ihme hypyllä. Ehdin esteiden välillä juuri kerää itseni kokoon ja lyhentää vähän ohjaa. Onneksi Eki ei moisesta ottanut nokkiinsa, vaan jatkoi innokkaana matkaa ja jopa odotteli välissä, jolloin saatiin väliin viisi askelta (70 cm radalla hyvä kun 4 laukkaa mahtui väliin). Uusinnassa tämä tehtävä onnistui parhaiten ja suoritettiin sama suhteutettu väli maltillisella neljällä laukalla. Eki oli taitava ja suoritti 90 cm radankin puhtaasti.

Päivän päätteeksi päästiin vielä palkintojenjakoonkin, kun Eki sijoittui ysikympissä toiselle sijalle :) Esteillä tarvitaan vielä kontrollitreeniä ja rutiinia, mutta palkintojenjako meni kuin vanhasta muistista kiltisti.



Kisapäivänä vakiokuvaaja Nelli oli töissä, joten muut saivat toimia kameran takana. Reippaan kuvista ja videoista kiitokset Olgalle ja Paulalle. Ekin kuvailuista kiitokset Nooralle ja Viiville.

torstai 27. lokakuuta 2016

Pitkästä aikaa Ekillä

Pitkästä aikaa pääsin muun kuin omien heppojen kyytiin, nimittäin eilen kävin treffaamassa vanhaa tuttua, Ekiä. Ehkä joku muistaakin Ekin kenttäkisaharkoista viime vuodelta. Eki on kaverini Nooran 12-vuotias harrasteratsu.

Eki jäi ihastelemaan peilikuvaansa :D

Alkuun oli taas kulttuurishokki, miten voikin hevosella olla kaulaa. Ainakin metrin verran oli pituutta enemmän kuin mun hevosilla. Ikuisuusongelmani kädet korostuivat Ekin kanssa. Jos omilla hepoilla en saa pidettyä tasaista tuntumaa, niin ei se vieraalla ainakaan helpompaa ole.

Eki oli kyllä ihan hauska tapaus, vaikka sujuvan yhteistyön hakemisessa meni tovi jos toinenkin. Jumppailtiin paljon isoilla ympyröillä ja kahdeksikolla. Eki oli varsin herkkä ennakoimaan mun toiveita, jo pienestä ajatuksesta ja istunnan muutoksesta se arvuutteli mitä seuraavaksi oltiin tekemässä.


Noora rakensi meille pienen pystyn pitkälle sivulle, ja siitäkös Eki ilahtui. Askellajeihin tuli kiireellisyyttä ja herra oli vähän malttamaton. Ensin meillä oli minikaveletti innarivälillä ennen pystyä, mutta Eki ei siitä oikein välittänyt, niin siirrettiin se parempaan paikkaan esteen alle.

Kyllä oli muuten kuski hukassa tämän isolaukkaisen kaverin kanssa. Onneksi Eki ei moisista häiriköinneistäni ottanut nokkiinsa, vaan innoissaan hyppeli pystyä molemmista suunnista. Vasen kierros oli mulle vaikeampi, sillä jäin kurvissa helposti painon kanssa ulos, jolloin kääntäminen valui pitkäksi. Jalustimet olivat sileän työskentelyn jäljiltä aavistuksen pitkät, mutta selvittiin näinkin.

Hyvä mieli jäi Ekistä :) Hauskaa vaihtelua omiin hevosiin käydä muillakin hepoilla välillä ratsastamassa.