Synttäriviikonlopun kisakarkelot

Huhtikuun viimeinen viikonloppu vierähti kisoissa, kun Rölli ja Riksu lähtivät kilpailemaan kumpikin omana päivänään. Sunnuntaina oli myös mun synttärit ja ikää tuli mittariin 27 vuotta.



Röllin hyppykuvat © Venla Salonen

Lauantaina kisailtiin vauhdikkaimmissa tunnelmissa esteratsastuksen parissa. Rölli avasi ulkokauden hyppäämällä luokat 90 cm ja 100 cm. Ja kivasti tulikin kausi avattua!  Verkka oli maneesissa, siellä Rölli ei ollut ihan parhaimmillaan vaikka yllättävän hyvin avuilla. Eka verkkahyppy oli epäonnistunut, mutta sen jälkeen saatiin sujuvia lähestymisiä ja hyppyjä.

Radalla Rölli oli oikein kiva :) Se oli harvinaisen hyvin ratsastettavissa, eikä ampunut omiaan esteille. Rytmi säilyi varsin hyvin läpi radan. Luokassa oli arvosteluna 367.1 eli puhtaan perusradan perään suoraan toinen vaihe. Uusinnassa annoin Röllin laukata vähän reippaammin, mutta ei kuitenkaan alettu mitään hulluna kaahailemaan. Isompaa laukkaa ja hieman tiukempia kurveja. Meno tuntui helpolta ja sujuvalta. Selvittiin koko radasta ilman pudotuksia, mikä on jo Röllin kanssa hyvä suoritus. Meidän suoritus olikin niin onnistunut, että sijoituimme luokassa toiselle sijalle!

Katso video Youtubessa

Metrissä oli sama rata, joten ei tarvinnut käydä kävelemässä. Kävin ottamassa pari hyppyä maneesin puolella, Rölli tuntui edelleen ihan toimivalta. Oli tosi lämmin päivä, joten en viitsinyt turhaa hypyttää.

Radalla Rölli sai jonkun energiapiikin ja tuntui olevan enemmän oma itsensä. Tai siis sellainen kuin se yleensä esteradalla on, mitä minä taas korjaan samalla tavalla kuin yleensä. Rölli tulee kiireiseksi ja alkaa kiihdytellä omiaan kohti esteitä. Ja ainut mitä itse osaan tehdä on ottaa kädellä kiinni. Tästä seuraa hyvin usein rytmimuutoksia ja pudotuksia. Rölli kävi nytkin ylikierroksia, mutta ei ollut ihan niin paha kuin joskus. Kuitenkin tuli nypittyä laukkaa pois heti ensimmäiselle esteelle. Siihen Rölli itse skarppasi ja päästiin aloittamaan rata puhtaasti.

Kakkos-kolmos-linja jäi ysikympissä jopa melkein pitkäksi, mutta nyt vauhti päällä ei ollut siitä pelkoa. Esteiden välillä takerruin taas ohjaan ja esteelle lähdin liikaa ylävartalolla. Kolmoselta puomi, vaikka paikka itsessään oli ihan hyvä. Sarjaväli oli aika lyhyt, mihin olevinaan varauduin nyppimällä laukkaa taas pois kohti a-osaa. Rölli yritti parhaansa, mutta b-osalta puomi. Tämä oli ihan täysin kuskin moka. Vitos-kutos-linjalle tultiin vähän vimpulana, mutta se puhtaasti. Seiska vielä perusradan loppuun ihan hyvin ja maaliin. Metristä siis perinteiset 8 virhepistettä.

90 cm rataan olin tyytyväinen, mutta metrissä oma ratsastus ei ollut niin hyvää. Ihan jees fiilis kuitenkin jäi ja Rölli käyttäytyi rataa lukuunottamatta rauhallisesti kisapaikalla.

Katso video Youtubessa

Sunnuntaina suunnattiin samaan kisapaikkaan, mutta eri lajin pariin. Riksulla oli vuorossa kouluratsastusta ja luokkana helppo A:2. Oppilas meni ensin helppo B -luokan ja iltapäivällä oli mun vuoro.

Riksu odotteli väliajan autossa nätisti ja muutenkin käyttäytyi hyvin, mitä nyt pientä houkutusta aiheutti parkkialueen ruohopohja. Meidän vuoro oli luokan ensimmäisenä, joten startille oli tarkka aika. Ehdin laittaa oikein rauhassa ja huolella Riksun kuntoon.

Maneesiverkassa oltiin sopivasti, että ehdittiin hyvin jumpata liikkeet läpi mutta myös pitää kävelytaukoja. Riksu aloitti vähän matalana, mutta nousi kevyemmäksi edestä starttia kohden.

Riksun kuvat © Annika Mäki

Sunnuntaina olinkin yksin liikenteessä enkä tajunnut nakittaa yleisöstä ketään kuvaushommiin, joten Riksun radasta ei ole videota. Rata meni kuitenkin oikein kivasti :) Keskiravit olisi saaneet taas olla lennokkaampia, huolellisemmin esitettyjä ja enemmän ylämäkeen. Yksi varsinainen rike tehtiin käynnin kautta vaihdossa. Siihen tultiin kyllä ajatuksena koota laukkaa ja hengittäen käyntiin, mutta jalan tuki unohtui ja Riksu oikein lötsähti raviin. Aika nopeasti sain käyntiaskeleet kuitenkin haltuun ja päästiin uuteen laukkaan. Loppurata meni taas sujuvammin.

Tuomarin loppukommenttina: "Miellyttävä energinen ratsu, paljon hyvää. Tuntuma vielä tasaisemmaksi, siirtymiset tarkemmin". Tuloksena 64,8%.

Keikuttiin sijoilla pitkään ja jännittikin, että tipahdetaanko viimeisten ratsukoiden kohdalla pois palkinnoilta. Palkintojenjakoa odottelin jännityksellä reilut pari tuntia ja olisikin ollut tympeää odotella turhaan. Sijoitus sieltä kuitenkin napsahti ja ruusuke 4. sijan merkiksi. Siinä vaiheessa en jaksanut enää laittaa Riksua kuntoon vaan kävin jalkaisin palkintojenjaossa.

Kisakausi käyntiin

Maaliskuussa saatiin kisakausi käyntiin pikkukisoilla. Kisailut aloitettiin rataesteillä, ja kotimaneesiin pääsivätkin kaikki kolme heppaa hyppelemään. Kuukauden viimeiseen päivään mahtui vielä koulukisat, joihin Riksu ja Rölli lähtivät mukaan.

Kun vuoden alussa hankin taas kansallisen kisaluvan, en arvannut kauden alkavan Reippaan kisoilla. No, näin kuitenkin pääsi käymään. Vähän nauratti ilmoittautua 40 cm luokkaan kisailemaan pikkuponeja vastaan. Reippaalle tämä oli kuitenkin eka kerta 40 cm, kun ennen ollaan menty vaan puomi- ja ristikkoluokkia.

Reipas oli yllättävän toimiva! Mitä nyt ensin vähän jännitti katsomoa ja nurkkaa täynnä ihmisiä. Siitä selvittiin ja päästiin etenemään suunnitelman mukaan niin verkassa kuin radallakin. Tavoite oli päästä koko rata laukassa ja se melkeen onnistui. Tai suht laukaksi tunnistettavassa askellajissa... Muutaman kerran tuli jotain epämääräisiä askelkuvioita jolloin korjasin ravin kautta takaisin laukkaan.

Loppuradalla kutoselle tuli omituinen loikka, jonka jälkeen meinasi oripojalla mennä jalat solmuun. Siitä jäi vähän räpellys päälle, mikä kostautui puomina seiskalta. Olisi pitänyt korjata kutosen jälkeen heti enemmän eteen, niin ehkä oltaisiin sujuttu paremmin perille seuraavalle esteelle. Kuitenkin Reipas oli kivan virkeällä mielellä radalla, eikä jähmettynyt niin kuin aiemmissa kisoissa. Neljän virhepisteen suorituksella ei saatu ruusuketta, mutta muuten jäi ihan kiva fiilis.

Katso video Youtubessa

Mustat pojat sentään keräsivät ruusukkeet suorituksistaan oppilaiden kanssa. Riksu osallistui 60 cm luokkaan ja Rölli 70 cm luokkaan, molemmat tekivät puhtaat radat :)

Omat kisakauden avaukset Riksulla ja Röllillä minä tein Artukaisten koulukisoissa. Molemmat osallistui luokkaan helppo A:1. Suorituksista ei ole videoita ja kuvatkin jäi ottamatta siltä reissulta. Ihan ok puksuttelut molemmilla, ratsastin ne lähes samoille pisteille. Unohdin raipan kotiin ja sen vähän huomasi, sillä se viimeinen poweri jäi molemmilta puuttumaan.

Riksun tulos oli 63,07 % ja Röllin yhden pisteen vähemmän, 62,69 %. Rölli kyllä tuntui mukavammalta radalla, mutta ikävästi rikkoi toisen vastalaukan. Ihan kiva oli päästä kouluradalle, vaikka hevoset ei vielä olleetkaan parhaimmillaan ja ei menestystä tullutkaan (oltiin sijoilla 4 ja 5, kun 3 sijoittui).

Kisakausi jatkuu vielä koulukisoilla ja pitäisi niitä rataestekisojakin päästä kiertämään. Kenttäkausi alkaa toukokuun lopussa Ypäjällä.

Tavoitteet tason mukaan

Huomenna avataan kisakausi rataesteillä kotosalla. Kaikki hepat osallistuu, mutta itse menen vaan Reippaalla. Omat oppilaat kisailevat Riksulla ja Röllillä.

Viime vuonna Reippaan ekat kisat oli myös kotimaneesissa. Silloin luokkana oli 30 cm ristikkoluokka. Reipas kisaili viime parit puomiluokat ja ristikkoluokat. Suurin ongelma radalla tuntui olevan vauhti tai sen puuttuminen. Kotona vauhtia on joskus vähän liikaakin, mutta kisaradalla meno hyytyi. Pääasiassa tehtiin radat ravissa. Reipas jäi kovin hitaaksi eikä oikein reagoinut pohkeeseen. Vähän katseli maisemia ja ihmetteli yleisöä, mutta ei onneksi huudellut muille hevosille. Se kyllä puksutteli suurinpiirtein mun valitsemia reittejä, mutta ei varsinaisesti saanut mitään kipinää radalla. Mikä mun mielestä on kovin kummallista suomenhevoselle, joita yleensä saa radalla pidätellä. 

Huomisessa kisassa osallistutaan 40 cm luokkaan, koska se oli pienin. Olisin voinut mennä vielä tuttuun ja turvalliseen ristikkoluokkaan, mutta sitä ei ollut tarjolla tällä kertaa. Ei ihan hirveesti olla hypätty nyt talven aikana, joten vieläkään rutiini ei ole ihan kunnossa. Reipas kyllä hyppää ihan hyvin jos askel sattuu sopimaan. Siinä ei vielä ole juurikaan vaihteita, joilla lähestymisessä pystyisi vaikuttamaan ponnistuspaikkaan. 

Tavoitteena meillä on huomenna päästä tekemään rata laukassa. Arvosteluna on A.1.0. ja toki puhtaaseen suoritukseen tähdätään. Enemmin haluaisin saada Reipasta kuuntelemaan mun apuja ja vähän syttymään radalla vaikka se sitten ottaisi jokusen puomin. Helpottaisi sitten taas tulevaisuuden hommia jos joskus saataisin estekorkeuttakin nostettua.

Riksu on tehnyt nyt mun kanssa pääasiassa kavaleteilla töitä. Oppilaille olen pitänyt muutamia puomi- ja estetunteja. Riksu on tehnyt hyvin ja tuntuu että rasitus on ollut sopivaa. Intoa Riksulla on vaikka muille jakaa, mutta se on kuitenkin pysynyt hallinnassa kivasti. Riksu ja oppilas Janita osallistuvat 60 cm luokkaan. Sekä ratsun että ratsastajan kisatauon jäljiltä lähdetään hakemaan puhdasta rataa sujuvilla hypyillä.

Röllikin pääsee pikkuluokkaan hyppäämään oppilaan kanssa. Oppilas Tuuli on toinen ratsastaja koskaan, kuka on mun lisäksi hypännyt Röllillä. Yllättävää kyllä Rölli on osoittautunut varsinaiseksi opetusmestariksi ja hypännyt kiltisti. Tuulilla ja Röllillä on takana kolme estetuntia ja huomenna he osallistuvat 70 cm luokkaan. Tottakai nollaa lähdetään hakemaan, mutta harjoittelussa on vielä tasaisen rytmin säilyttämin ja huolellisten reittien tekeminen. 

Riksu saa tehdä pienempiä esteitä vielä jonkun aikaa, kerätä voimaa ja parantaa kuntoa ennestään. Jos kaikki menee hyvin, olen suunnitellut Riksun paluun kenttäkisoihin kesäkuulle. Rölli aloittaa kenttäkauden toukokuussa Niinisalossa. Molemmat mustat tähtäävät suokkien kenttämestaruuteen. Kenttämestaruusmitalit ratkotaan syyskuussa Niinisalossa, joten siihen on hyvin aikaa viritellä kummatkin huippukuntoon!

Batman ja Robin puomiluokassa

Halloween tunnelmissa lähdettiin Reippaan kanssa kisailemaan 1-tason estekisojen harjoitusluokkaan viime lauantaina eli pyhäinpäivänä. Korkeus ei päätä huimannut, kun osallistuttiin puomiluokkaan. Koska menestymisestä ei ollut takeita, päätettiin panostaa halloween-asuun (ja tämän askartelu tietenkin ajoissa perjantai-iltana). Lauantaina päästettiin Batman ja Robin kisaradalle!

Reipas taisi matkustaa ekaa kertaa heppa-autossa, mutta oli kuin kotonaan. Vähän lastauksessa jännitti uutuuttaan loistava puru, mutta suoraan käveltiin auton kyytiin. Koko matkan Reipas nökötti kiltisti paikallaan kuin unessa.

Nelli oli mukana apulaisena ja pärjäsi Reippaan kanssa hyvin. Kisapaikalla oripojan piti hieman hirnahtaa tarhaileville hepoille, siinä kaikki Reippaan temput.

Verryttelyssä kentällä sekä kisaradalla maneesissa tyydyttiin menemään ravissa puomien yli. Tai no ravia sen oli tarkoitus olla. Reipas jäi taas vähän jalan taakse ja hukkasi rytmin varsinkin kaarteissa, jolloin askellajista ei ollut ihan tarkkaa tietoa kummallakaan. Puomit ylittyivät siitä huolimatta ihan mallikkaasti ja päästiin ilman pudotuksia maaliin. Kertaalleen radan aikana jouduttiin ottamaan käyntiin kun valmistautuva ratsukko oli hieman reitillä, mutta ei annettu sen häiritä. Harjoittelemassa kun kaikki vaan oltiin :) Reipas ei ollut siitä moksiskaan, vaan keskittyi omaan tekemiseensä.

Kyllä tällainen puomiluokkien kiertäminen on mieltä ylentävää puuhaa, tälläkin kertaa luokan muut osallistujat olivat pituudeltaan korkeintaan minua napaan asti :D Palkintojenjaossa jaettiin kaikille puhtaan radan suorittaneille ratsastajille ruusukkeet sekä parhaan asun palkinto. Pukupalkinto meni Tanhupallolle ja karvamadolle. Mun lemppari oli ehdottomasti kurpitsaksi pukeutunut ratsastaja, ehkä otan siitä mallia ensi vuodeksi!

Reipas onnistui tienaamaan ensimmäisen ruusukkeensa näin neljänsissä kisoissaan. Jes!

Katso video Youtubessa

Kotosalla otettiin itse kukin pieni lounastauko ja sitten jatkettiin Batman & Robin touhuja vielä hetkisen verran kuvauksien myötä. Reippaalla riitti vielä energiaa lähteä toiselle lenkille mammuttikarvasta huolimatta. 

Reipas suoritti tavalliseen tapaansa yritteliäästi sille annettuja tehtäviä. Ei haitannut naamiaisasut eikä liehuvat viitatkaan menoa. Ehkä jollain tasolla olin vähän pettynytkin kun Reipas oli niin kiltti, eikä tullut näyttäviä villiintymisiä. Pettynyt olin myös trikookankaasta tehtyyn viittaan, joka ei liehunut yhtään niin kivasti kuin olisin toivonut. Hauskoja kuvia saatiin silti! 

Eki keräilemässä kvaaleja

Ekin kanssa tavoitteena on tällä kaudella päästä mukaan myös kenttäratsastuksen maailmaan. Tavoitekisoiksi asetettiin Ypäjän kisat jo muutama kuukausi sitten. Kesäkuun alussa Eki pääsi harjoittelemaan estekisoja, kun meillä kotona oli harjoituskisat. Harkkakisoista ei kuitenkaan saa kenttäkisoihin tarvittavia kvaaleja, joten piti lähteä metsästämään kvaaleja muualle.

Hieman hankaluuksia oli mun ja Ekin omistajan Nooran löytää estekisaa, joka sopi molempien aikatauluihin ja missä olisi sopivat luokat sekä riittävän iso kenttä. Ekille ei varsinaisesti hyppääminen ole vaikeaa, mutta pienellä kentällä voi tulla aidat turhan nopeasti vastaan.

Salon Horse Show vastasi kaikkiin kriteereihin ja niimpä lähdettiin sinne hyppelemään 2-tason luokkia torstaina 12.7. Salo ei välttämättä ole aina se helpoin paikka, sillä kisakenttä sijaitsee urheilupuiston alueella, missä vieressä voi olla käynnissä kaikkea mahdollista golf-pelistä koripalloon.

Postauksen kuvat © Seidi Siimes.

Hieman kirpaisi lomaviikolla herätä niin aikaisin, että ehdittiin hakea Eki kyytiin ja ajella ajoissa Saloon kun meidän eka luokka alkoi heti kello 8 aamulla. Eki meni onneksi kiltisti autoon ja matka sujui jouhevasti.

Eka luokka oli 80 cm arvostelulla A.0.0. (vain perusrata, kaikki nollaradat on ykkösiä). Arkipäivän luokat oli yllättävän suosittuja, 80 cm luokassakin oli yli 40 lähtijää ja 90 cm luokassa 60 lähtijää. Molemmilla luokissa meidän starttivuorot oli luokan lopussa joten radankävelyn jälkeen sai ihan rauhassa laittaa ratsun kuntoon ja verrytellä omaan tahtiin.

Ehdittiin käydä maneesissakin vähän kävelemässä ja ravailemassa. Ensin Eki vähän ihmetteli laitamainoksia, mutta tokeni äkkiä ja päästiin rennosti niistä ohi. Verkkakentällä vielä vähän siirtymisiä ja pari kolme hyppyä. Päivä oli aamusta asti lämmin ja meillä oli pitkä päivä tulossa, joten koitin vähän säästellä Ekiä.

Kisaradan puolelle päästiin valmistautumaan kun edellinen ratsukko suoritti omaa vuoroaan. Eki ohitti katsomoteltat ilmekään värähtämättä, mutta toisen pitkän sivun laitamainokset oli hirvittävän pelottavia. Piti mennä niitä katsomaan lähemmin, mutta jäätiin kentän keskelle jumittamaan... Saatiin lähtömerkkikin pian, joten pienellä jännityksellä lähdettiin radalle.

Rata kiemurteli ensin keskempänä kenttää, joten päästiin paremmin vauhtiin. Nelos-vitos-linja oli juuri pelottavalla pitkällä sivulla. Pienellä raipan kosketuksella sain Ekin suoritettua linjalle, eikä mainokset sitten häirinneetkään menoa, kun ajatus oli esteille.

Saatiin onnistunut nollasuoritus, ja harkkakisoihin verrattuna varsin tasainen rata. Kävin myöhemmin palkintojenjaossa jalan hakemassa Ekille punavalkoisen ruusukkeen. Ensimmäinen kvaali kerätty harrasteluokkaa varten!

Katso video Youtubessa

Luokkien välillä Eki sai napostella ruohoa ja kerätä voimia. Radankävelyn jälkeen odoteltiin vielä hyvä tovi omaa starttivuoroa numerolla 57.

Verkkakentän viereisellä odottelualueella Eki näki ekaa kertaa golffareita. Muutamat sivuaskeleet tarvittiin kulmassa lähimpänä pelaajia, muuten selvittiin nätisti kävelemällä. Sen verran golffarit vaikutti Eki psyykkeeseen, että ratsulle puski stressihiki ja parin kolmen käyntiympyrän aikana hiki virtasi kaulasta. Toki oli kuuma päiväkin, mutta hikeä pukkasi pintaan niin äkillisesti, että pakko oli olla ulkoisista ärsykkeistä johtuvaa. Seuraavaksi siirryttiin varsinaiselle verkkapuolelle, niin päästiin kauemmas golfväestä. Liikkuessaan martingaali hinkkasi hiestä kunnon vaahdon Ekin kaulalle, niin näyttää että oltaisiin oltu kovemmassakin treenissä...

Muutama hyväntuntuinen hyppy vain alle ja taas odottelemaan radalle pääsyä. Valmistautuessa ei päästy yhtään sen lähemmäs laitamainoksia kuin ekalla kertaakaan, mutta ei annettu sen haitata.

Hieman väsy ja kuuma päivä tuntui Ekissä, ei ihan saatu rytmistä kiinni perusradalla. Kaikki esteet mentiin puhtaasti yli, mutta tyyli vaihteli. Neloselle en saanut Ekiä ajoissa valmiiksi, mutta otin ennemmin paikan lähelle sillä perään tuli sarja, jossa väli oli Ekille lyhyt. Nyt vähän pohjaan sekä neloselle että sarjan a-osalle, mutta mahduttiin sentään sarjaväliin. Perusrata tuntui jotenkin aika työläältä ja myönnän jopa hengästyneeni hieman.

90 cm kisattiin arvostelulla 367.1 eli kakkosvaihe perusradan puhtaasti ratsastaneille. Uusinnassa laukattiin vähän reippaammin ja nyt paikatkin onnistuivat paremmin, ne osuivat kuin itsestään kohdilleen. Ja siksihän se riittävä laukka onkin tärkeä! Suunnitelman mukaisesti ei yritettykään niitä ponien käännöksiä pennin päällä, vaan pistettiin vähän vauhtia masiinaan ja käännyttiin kun mahduttiin. Sujuva nolla uusinnasta ja tällä tuloksella sijoituttiin 63 ratsukon joukosta 14. sijalle.

Ei siis mikään turha reissu! Kvaalien lisäksi Eki nappasi molemmista luokista vielä ruusukkeetkin kotiinviemisiksi :)

Katso video Youtubessa

Rautiaiden kisapäivä

Mustat suomenhevoset olivat vaihtopenkillä, kun oli rautiaiden ratsujen kisapäivä. Kotitallilla järjestettiin sunnuntaina 10.6. harjoitusestekisat, joihin osallistui Reipas ja Eki.

Reipas on treenissä tehnyt jo pystyjä ja pieniä oksereita, mutta valitsin kisaluokaksi edelleen 30 cm ristikkoluokan. Kisaradalla Reipas aina vielä jännittyy ja jähmettyy, jolloin ratsastettavuus heikkenee. Treenihyppelöissä ollaan tehty jo linjoja ja tehtäviä onnistuneesti laukassa. Kisoissa mennään vielä ravissa, ja siinäkin Reippaalla välillä keskittyminen herpaantuu eikä jalat muista liikkua ihan tahdissa. 

Verkan puolella Reipas oli yllättävän toimiva, vaikka oli hevosia ja pikkuponeja viilettämässä ohi oikealta ja vasemmalta. Hypytkin onnistuivat hyvin.

Radan puolella Reipasta jännitti taas kentän viereisellä kukkulalla seissyt yleisö. Reippaus hieman haihtui ja tilalle tuli kiirettä, vaikkakin Reipas jäi pohkeen taakse. Kääntyminenkin oli myös paikoitellen hieman hidasta.

Rata alkoi ihan onnistuneesti, ykkönen ja kakkonen hypättiin puhtaasti. Kolmos-nelos-linja oli kohti verkkaa. Siinä Reipas alkoi hieman kiihdytellä kavereiden luokse ja unohti omaavansa neljä jalkaa. Neloselta takajalan koputuksella pudotus, vaikka paikka oli ihan hyvä. Sen jälkeen vauhti kiihtyi ja Reipas rikkoi epämääräiselle laukalle. Otin takaisin raviin ja jatkettiin ravissa vielä viimeisen ristikon yli. Radalla ei ollut kuin viisi estettä ja silti Reipas ehti ottaa puomin...

Vaikka Reipas edelleen kisaradalla toimi heikommin kuin treenissä, on siinäkin jo tullut edistystä. Se eteni kuitenkin jo paremmin omalla moottorilla, vaikka hidas olikin jalalle. Puhtaan radan rusetti tuntui jo entistä mahdollisemmalta saavuttaa. Treenit jatkuu!

Katso video Youtubessa

Seuraavaksi vuorossa oli kaverini Nooran omistama eestinheppa Eki. Useamman vuoden kisatauon jälkeen Eki palasi kisaradoille ja luokiksi valikoitiin 70 ja 90 cm. Eki on varsin taitava hyppääjä, mutta treeni ei ole ollut ihan säännöllistä, jolloin ylimääräistä energiaa ja intoa piisaa. Vauhti välillä kiihtyy liikaa, mikä taas vaikeuttaa tehtävien suorittamista ja kääntämistä. Hypyistäkin tulee välillä varsin mielenkiintoisia kun kaikki jalat ei pysy vauhdissa mukana. Harjoituskisat meidän isolla kentällä oli siis hyvä valinta testailla radan ratsastusta, kun ei aidat tule ihan heti vastaan.

Ensimmäisissä verkkaraveissa Ekillä nousi hetkellisesti kierrokset niin, ettei se oikein pystynyt keskittymään kuin villittelyyn. Kisamaailma oli jännittävä: verkan ja radan välissä heilui aitanauha, muut hevoset liikkuivat vierellä ja aidan ulkopuolella oli joku jännä maastoestekin. Pohkeesta piti kuitenkin liikkua eteen, vaikka välillä Ekillä teki mieli jäädä paikalleen pomppimaan. Kun pari kierrosta oltiin selvitty verkka-aluetta ympäri, jännitykset hävisivät ja Eki tasaantui paremmin kuulolle.

Esteillä toki into taas nosti vähän vauhtia, mutta pystyttiin hyppäämään pystyä ja okseria ilman ihmeempiä ryntäilyjä.

Radallakin intoa riitti. Jouduin jarruttelemaan Ekin menoa ja vähän turhan paljon jäinkin välillä kädellä kiinni, jolloin laukka ei aivan pyörinyt aktiivisesti. Esteiden jälkeen Eki kiihdytteli vauhtia, mikä aiheutti rytmimuutoksia matkan varrella. Jo radankävelyssä olin arvioinut kolmos-nelos-linjan lyhyeksi Ekille ja sitä se olikin. Ei kaunein suoritus, kun jouduin jarruttamaan ison sisäänhypyn jälkeen vahvasti, mutta selvittiin reitillä puhtaasti yli esteiden. Muutamat kurvit valuivat vähän pitkiksi ulkokaarteella.

Uusinnassa tarkoitus oli kääntää vähän pienempiä kaarteita, mutta se ei toteutunut ihan suunnitelman mukaan. Vähä turhan vauhdikas ja hieman epätasapainoinen suoritus, mutta olisi voinut mennä huonomminkin. Nollarata kuitenkin! Eki on niin hauska kun innostuu ja uskoo olevansa ihan pro estehevonen :D Onneksi tyyli on vapaa tässä lajissa!

Katso video Youtubessa

Seiskakympin jälkeen huilattiin hetki varjossa. Ysikympissä oli sama rata, niin ei tarvinnut sitäkään käydä uudelleen opettelemassa. Lyhyt verkka, pari hyppyä ja taas radalle.

Jollain tapaa 90 cm oli helpompi, vaikka korkeus oli toki isompi. Ei tullut niin suurena yllätyksenä Ekin reaktiot esteiden jälkeen ja reittikin oli tuttu. Saatiin jopa parit vaihdot esteiden päällä! Kolmoselle ratsastin perusradalla ihan ilman paikkaa ja Eki ratkaisi ihme hypyllä. Ehdin esteiden välillä juuri kerää itseni kokoon ja lyhentää vähän ohjaa. Onneksi Eki ei moisesta ottanut nokkiinsa, vaan jatkoi innokkaana matkaa ja jopa odotteli välissä, jolloin saatiin väliin viisi askelta (70 cm radalla hyvä kun 4 laukkaa mahtui väliin). Uusinnassa tämä tehtävä onnistui parhaiten ja suoritettiin sama suhteutettu väli maltillisella neljällä laukalla. Eki oli taitava ja suoritti 90 cm radankin puhtaasti.

Päivän päätteeksi päästiin vielä palkintojenjakoonkin, kun Eki sijoittui ysikympissä toiselle sijalle :) Esteillä tarvitaan vielä kontrollitreeniä ja rutiinia, mutta palkintojenjako meni kuin vanhasta muistista kiltisti.

Katso video Youtubessa

Kisapäivänä vakiokuvaaja Nelli oli töissä, joten muut saivat toimia kameran takana. Reippaan kuvista ja videoista kiitokset Olgalle ja Paulalle. Ekin kuvailuista kiitokset Nooralle ja Viiville.

Finnderby suomenhevosihmisen silmin

Parin vuoden tauon jälkeen pääsin taas Ypäjälle Finnderbyyn. Tällä kertaa sain pressipassin Playsson.netin kautta, mikä olikin eka kerta kun pressin edustajana olin ikinä missään. Omien menojen vuoksi ehdin paikalle vain lauantaina. Olisi ollut hienoa päästä katsomaan myös kenttäratsastuksen maastokokeita, mutta ne oli lyhyen kisan kaavalla vuorossa vasta sunnuntaina.

Suuntasin lauantaina Ypäjälle jo aamulla tsekkaamaan, mikä tämänhetkinen suokkien meno on kouluratsastuksessa. Sen verran paljon oli lähtöjä kaiken kaikkiaan koulussa, että suokit olivat joutuneet maneesiin. Opistohallilla kisattiin kansallisella tasolla (3-taso) ohjelmalla helppo A:5.

Katsoin luokan alusta muutaman ratsukon, sillä halusin päästä näkemään alusta asti myös estesuokit derbykentällä. Suokki-ihmisenä on hauska bongailla kisoissa omien hevosten sukulaisia. Sekä Riksun isällä Kuningas Ässällä että Röllin isällä Hermelillä jälkeläisiä on yli sata, niin niitä näkyy aika paljon kisoissakin.

Koululuokassa velipoikia ei ollut kuin yksi, Dave Dee. Musta ruuna on Riksun tavoin Kuningas Ässän jälkeläisistä ensimmäistä ikäluokkaa (syntynyt 2008). Hienosti meni koulurata ja lopputuloksissa Dave Dee sijoittui kolmanneksi kovatasoisessa luokassa. Mustan värin lisäksi näin ainakin mielessäni paljon yhtäläisyyksiä Riksun kanssa.

Dave Dee, i. Kuningas Ässä

A.T. Unikuva, i. A.T. Unikki

Finnderbyssä taisi olla yleisöä paikalla enemmän kuin pariin vuoteen, ainakin parkki täyttyi nopeasti. Raviradan parkkipaikalta derbykentän laidalle kulkiessani ehdin katsoa pari ponien kür-esitystä ja pyörähtää expossa.

Suokkiderbyn radankävely oli jo alkanut, kun saavuin kentän laidalle. Oma osallistumiseni derbyyn jäi tänäkin vuonna väliin, mutta olisi ollut mielenkiintoista tutustua rataan varsinkin nyt derbykentän uudistuksen jälkeen. En tiennyt paljonko radankävelylle aikaa oli enää jäljellä, joten jäin paikalleni odottelemaan luokan alkua. Josko ensi vuonna osallistuisin itsekin suokkien derbyluokkaan, olisi vähän vaihtelua rataestekisoihin.

Niisun Nestori, i. Pilven Poika

Veeran Tytteli, i. Hermeli

Hermina, i. Hermeli

Aapeli Aikamoinen, i. Jaapeli

18 ratsukon 100 cm derbyssä kukaan ei saanut nollarataa perusradalla, joten neljän virhepisteen suoritukset pääsivät uusintaan. Seitsemästä uusintaan päässeestä ratsusta kolme oli Hermelin jälkeläisiä. Voiton vei 11-vuotias tamma Suvi-Juttu (i. Hermeli) ja toiseksi tuli ruuna Musta Magia. Musta Magian isä Samuli on myös Hermelin isä! Kuskina molemmilla hevosilla oli ypäjäläinen Riikka Harjula.

Hiiden Linkman, i. Linkker

Musta Magia, i. Samuli

Knuutilan Veikko, i. Pellervo

Suvi-Juttu, i. Hermeli

Suokkiderbyn ja itse Finnderbyn välissä oli hyvin aikaa käydä lenkkeilemässä Mannerheim- & senioreiden SM-kisan kahden tähden maastorata. Se vaikutti ihan mielenkiintoiselta, kyllä vielä joskus itsekin sen voisin ratsastaa. Kahden tähden rata kävi derbykentällä kaksi kertaa: radan puolessa välissä ja lopun pari estettä sekä maali. Näitä esteitä ei tosin tietenkään vielä lauantaina ollut paikallaan kun rataesteluokat oli kesken.

Maastoesteradat löytyvät kokonaisuudessaan My Course Walk -sivustolla: CNC** ja CNC*

Toiseltakaan expokierrokseltani ei tarttunut mitään ostoksia mukaan. Toisia kankiohjia olisin ollut vailla, mutta kaikkien yrityksien valikoima rajoittui vain suitsiin. Säästyipä nekin rahat, ainakin sen hetken.

Finnderby-radalla oli myös yleisölle ohjattu radankävely, jonka veti esteratsastaja ja SRL:n puheenjohtaja Mikael Forstén. Derbykentän uudistuksen myötä banketti oli vedetty maan tasalle ja pulvermanin kuoppa täytetty, joten perinteinen Finnderby-rata oli pakostakin muuttunut. Jäljellä oli kuitenkin muutamia samoja tehtäviä kuin aikaisempina vuosina. Nyt rata oli lyhyempi kuin ennen, mutta edelleen pidempi ja vaativampi kuin tavalliset rataesteradat.

Pressipassilla pääsi kuvaajaksi myös kentän keskelle, ja hyödynsin sen mahdollisuuden Finnderbyn aikana. Se antoi vähän erilaista näkökulmaa myös kisaturistille :) 

Finnderby-radalla ei varsinaisesti ollut yhtä ongelmakohtaa, vaan virheitä ripotteli pitkin matkaa. Tietysti orapihlaja-tehtävä on aina ollut varsin haastava, vaikka se nyt oli pohjan tasoituksen myötä hieman aikaisempaa helpompi.

Perusradalta vain yksi ratsukko suoritti radan täysin virhepisteittä. Voittajaksi julistettiin ilman uusintaa Maija Yli-Huhtala hevosella Birchcape's Wonderland. Toiseksi sijoittui yhdellä aikavirheellä Sandra Lähde & Fanita.

Voittaja Maija Yli-Huhtala on entinen kenttäratsastaja. Hän toimii nykyisin myös Lounais-Suomen aluekenttävalmentajana. Olen itsekin käynyt Maijan tunneilla jokunen vuosi sitten. Oli mukavaa kun voittopokaalin nappasi tuttu tyyppi :)

Finnderbyn jälkeen lähdin derbykentältä vielä yhden tähden maastoradalle. Maali oli raviradan päädyssä, joten kätevästi lenkkeilyn kautta lähdin kotiin päin. Oli mukava reissu tälläkin kertaa vierailla Finnderbyn tunnelmissa!

Reipas suuressa maailmassa

Viime viikonloppuna koitti jännittävät ajat, kun sunnuntaina lähdettiin Reippaan kanssa suureen maailmaan kisailemaan. Onneksi niin kisat kuin luokkakaan ei ollut suuri. Lähdettiin noin 15 kilometrin päähän Raisioon estekisoihin, joissa aamulla oli harjoituskisaluokkia.

Otin varman päälle ja ilmoitin Reippaan puomiluokkaan. Puomeista ainakin pääsee yli, vaikka iskisi jännitys päälle. Mukavasti luokassa oli vain meidän lisäksi kolme ratsukkoa, joten verkassa ei ollut ruuhkaa.

Ei Reipas nyt ihan ekaa kertaa kuitenkaan ollut reissussa, onhan hän käynyt Metsämäessä ravitreeneissä. Nyt kuitenkin ekaa kertaa ratsastuskisoissa. Parkkipaikalla Reipas oli yllätävän rauhallinen: seisoi mallikkaasti paikallaan varustuksessa eikä välittänyt muista hevosista. Myös lastaukset molempiin suuntiin onnistui hienosti.

Verkassa meidän kanssa oli pari shettistä ja yksi pikkuponi. Pysyttiin vähän kauempana muista, se onnistui hyvin kun oli tilaa. Verkkakentän vieressä olevissa tarhoissa taisi olla tammoja, kun niille Reippaan piti vähän huudella. Kuitenkin se pysyi hyvin kuulolla eikä ruvennut mitään temppuilemaan. Tehtiin muutamat pysähdykset käynnistä. Ravissa ympyröitä ja molempien verkkapuomikasojen yli. Ne Reipas ylitti oikein sujuvasti ja tarkkajalkaisesti.

© Carita Kattelus

Kisakentän puolella Reipas ilmoitti kaikille tulostaan kuuluvasti hirnahtaen. Vähän jännitystä oli ilmassa, mutta ei yhtään niin paljon kuin kotikisoissa, missä kaikki oli niin jännittävää. Ehdittiin kiertää kaikki reunat omaa vuoroamme odotellessa. Kentän joka reunalla oli jotakin, yleisöä, tuomarikoppia tai hevosia, silti Reipas pystyi liikkumaan suht suoraviivaisesti. Vähän piti katsella maisemia, mistä johtuen ykkösellä puomin tallaus. Kakkosellakin puomikasa kolahti, mutta pysyi koossa. Jännitys näkyi läpi radan ravin epämääräisyytenä ja hitautena apuihin. Kääntymiset meni kaikki vähän pitkäksi. Viimeisellä esteellä Reipas ei keskittynyt jalkoihinsa, vaan kompuroi puomiin. Itsekin horjahdin kyydissä aika lailla, mutta pysyttiin sentään pystyssä ja päästiin maaliin asti.

Puomiluokasta 8 virhepistettä ei ole kovin mieltä ylentävä tulos, mutta me oltiin harjoittelemassa ja keräämässä kokemusta. Siihen nähden ihan onnistunut reissu :)

Katso video Youtubessa