Vuoden harmain päivä

Herätelläänpä blogia henkiin kuvapostauksen merkeissä, sillä halusin jakaa heppojen vilittelykuvia harmaan arjen keskelle. Tänään lauantaina sanotaan olevan vuoden harmain päivä, ja harmaa päivä on ollutkin. Plussana kuitenkin, että vettä ei satanut ja kenttäkin oli priimakunnossa.

Mustat pojat pääsi purkamaan energiaa kentälle, ja jokusen tovin he jaksoivatkin villitellä ennen kuin rapsuttelu tai reunojen ruohotupsut veivät voiton.

Pulkkailukelit kohdillaan

Nyt on ollut ihan ennätyksellinen luminen talvi Lounais-Suomessa. Kerrankin ollaan päästy hyödyntämään lumen vastus hankitreenissä. Ollaan päästy myös pitämään hauskaa pulkkaratsastuksen parissa! 

Aiempina vuosina on ollut tuuripeliä, että muun treenin joukkoon on mahtunut pulkkaratsastus juuri niinä parina päivänä, kun on ollut lunta. Nyt kaikki hepat on päässyt hankeen jo useamman kerran :)

Tänä vuonna pulkkaratsastukset aloitti Reipas, joka oli ensimmäistä kertaa mukana touhussa. Herra toimi kyllä oikein mallikkaasti, kuin kokeneempikin konkari. Pulkkailijat kaatuilivat silloin tällöin ja Reipas aina yhtä maltillisesti kävi keräilemässä kyytiläisen takaisin narujen päähän. 

Kaikilla tuntui olevan mukavaa :) Tarkoituksena olisi pulkkailla vielä muillakin hevosilla kunhan tämä ihana lumi vaan pysyy maassa.

 

Vuoden 2018 lempparikuvat kuukausittain

Vuoden viimeisen päivän kunniaksi keräsin omat lempparikuvat tältä vuodelta. Jokaiselta kuukaudelta löytyi yksi suosikki listalle. Kesäkuukausilta oli arvatenkin eniten kuvia, joiten niistä oli vaikein valita. Valikoidessa tuli myös kerrattua kivasti vuoden kulkua.

Tammikuu
Vuoden 2017 aikana mustista suomenhevosista tehtiin vuodelle 2018 kalenteri, jossa Riksu ja Rölli seikkailivat. Hyväntekeväisyysprojekti syöpälasten hyväksi sai päätöksen tämän vuoden tammikuussa, kun meidän tallilla järjestettiin Sykerö-kerholaisille elämyspäivä. Siskoni Nellin kanssa esitettiin tapahtumassa pariratsastusshow musiikin tahtiin.

Kuva © Anni Aittola

Helmikuu
Lumi taisi alkuvuonna olla maassa sen verran, että päästiin tekemään muutamat hankitreenit. Tämä kuva Riksusta on ehdottomasti yksi lemppareista!

Maaliskuu
Laukkarata suli mukavan aikaisin keväällä, joten päästiin tekemään kuntotreenejä hyvissä ajoin kohti kenttäkautta. Niin hevoset kuin ratsastajakin nauttii kun pääsee vähän tuulettumaan laukkavedoilla pitkän maneesikauden jälkeen.

Huhtikuu
Kevään aikana ostin molemmille mustille pojille kanget, ajatuksena alkaa testailemaan hienosäätöjä niiden avulla. Useimmiten ratsastan nivelellä, mutta silloin tällöin on kiva päästä fiilistelemään kangilla. Riksu liikkui varsin makeesti kankien kera heti ekoista kerroista lähtien. Ylläoleva kuva on neljänneltä kankikerralta. Tykkään tästä kuvasta tosi tosi paljon. Jos tausta olisi kivampi, niin voisi olla ihan taulumatskua.

Tämä kuva oli myös blogin instagramissa (@greeneventer) vuoden suosituin kuva tykkäyksien perusteella.

Toukokuu
Heittäydyin ihan villiksi ja menin Reippaalla ekaa kertaa ilman satulaa lämpimänä kesäpäivänä. Kentällä suoritettujen sileätreenien jälkeen jatkettiin viereisellä laitumella ja hypättiin ihan innoissaan pienen ojan yli kuin isompaakin maastoradan hautaa ylittäen. Oli hauskaa!

Kesäkuu
Ypäjän kenttäkisoista olisi enemmänkin kuvia, mutta yksi lemppari on tämä lätäkkökuva Rivieralta. Kisan jälkeen käytiin loppukävelyjen yhteydessä ottamassa parit pulikoinnit veden läpi loiskutellen. Röllillä virtaa riitti vielä kisapäivän loppuun.

Heinäkuu
Eki teki ekan kenttäkisadebyyttinsa Ypäjällä. Tuloksellisesti ei mikään paras reissu, mutta muuten hyvää vaihtelua hepalle perustreeniin. Mullekin hauskaa vaihtelua ratsastaa välillä muulla kuin suomenhevosella kilpaa. Tykkään tämän kuvan väreistä ja sommittelusta.

Kuva © Mirella Ruotsalainen / hertjekker.net

Elokuu
Elokuussa käytiin Röllin kanssa kisareissuilla pitkälti vaan kahdestaan, joten kuvia ei ole niiltä reissuilta. Tämä kuva on otettu kotoa meidän ensimmäisen kansallisen koulustartin jälkeen. Selvittiin varsin hyvin siltä reissulta, joten kuvassa voi jo helpottuneena hengähtää ja hymyillä.

Syyskuu
Kenttäkausi loppui meidän osalta jo elokuussa, mutta virkistäydyttiin vielä kotosalla maastoestehyppelyillä ennen syksyn sateita. Rölli oli energinen ja innoissaan, mikä on aina kiva huomata vaikka kausi oli taas ollut varsin rankka kaikkine kisoineen. Rengaseste oli tarharemontin myötä siirtynyt uuteen asemapaikkaansa, joten saatiin taustalle taas vähä eri maisemia.

Lokakuu
Lokakuun lempparikuvassa Riksu on ekaa kertaa liikkeellä ratsain sairasloman ja vesijumpan jälkeen. Höntsäiltiin hyvillä mielin ilman satulaa, ja ratsu olikin varsin reipas ja innokas liikkumaan.

Marraskuu

Aloitin yhteistyön treenaakotona.comin kanssa ja jumppailin niin matolla kuin hevosenkin kyydissä. Riksu toimi jumppa-alustana mallikkaasti vaikkakaan ei aina näyttänyt ihan arvostavan tätä hommaa. 

Joulukuu
Vuoden viimeiset hankilaukat ehdittiin tehdä vain Reippaan kanssa ennen kuin maa muuttui luistinradaksi. Tunnelmallinen auringonlasku kruunasi treenin :)

Toivottavasti ensi vuosi on myös antoisa niin hevosten kuin valokuvien suhteen. Hyvää uutta vuotta kaikille!

Kolmen koplan rakennekuvat

Itsenäisyyspäivänä oli ihmeen hyvä keli, joten päätettiin ottaa pitkästä aikaa rakennekuvat suokkipojista. Vähän haasteita aiheutti nopeasti laskeva aurinko, joka muodosti pitkiä varjoja. Mun vakiokuvauspaikka ei toiminut yhtään, sillä aurinko paistoi ihan sivusta. Täytyi keksiä uusi paikka, joka ei ollutkaan ihan helppoa. Taustat ei aivan toimineet toivotulla tavalla, mutta näihin oli tyydyttävä.

Kyllä huomasi, että viime poseerauskeikasta oli aikaa, sillä kaikilla hepoilla oli maltti kadoksissa. Oli erittäin vaikeaa saada hevoset pysähtymään järkevään asentoon, ja vielä niin ettei ne näyttäisi ihan kuolevilta laamoilta. Rölli on turhauttavin, kun se aina onnistuu saamaan kuviin silmät kiinni, jos ei itse kokoajan narun päässä hyppele tai heilu...

Röllin kuvaa kyllä katselee mielellään :) Vaikka hevonen ei olekaan täysin suorassa kameraa kohti, on asento sentään ihan onnistunut. Rölli on pysynyt varsin sporttisessa kunnossa, vaikka kisakauden jälkeen kunto ajettiin alas ja ollaan tehty kevyempää treeniä. Energiaa ja motivaatiota työhön riittää, mikä on aina hyvä. Talvi treenataan voimaa ja tekniikkaa ahkerasti!

Nuoruusvuosistaan Rölli on saanut kivasti lihasta oikeisiin paikkoihin ja muutenkin rakenne näyttää nyt kivan sopusuhtaiselta. Rumasta ankanpoikasesta onkin ehkä kuoriutumassa joutsen ;)

Riksu on viettänyt ihan omaa massakauttaan kesästä lähtien. Kropan malli on suht tasainen pötkylä, mutta liikakiloja on toki kertynyt. Olisi toki tilanne voinut olla pahempikin! Riksu on onneksi aina ollut ns. ratsun mallinen, joten saikkuilu ja kevyempi kausi ei vedä kroppaa ihan mahdottomaksi. 

Yllättävän vähän Riksun kunto on laskenut. Tokikaan lihaskunto ei ole samalla mallilla kuin huippuaikoina, mutta kestävyyskunto on varsin hyvä. Riksu tulee aina iloisesti tarhassa vastaan ja lähtee mielellään töihin.

Sitten onkin vuorossa Reipas. Sanotaanko näin, että hyvä rehunkäyttäjä on ollut ruoka-aikaan kotona. Etupää on vahvassa kunnossa, samoin mahan seutu. Takapää on pieni ja heikko, vaikka siihenkin ollaan jo vähän saatu potkua verrattuna alkuvuoteen.

Reippaalla alkaa dieetti, perinteisesti vuoden vaihteessa! ;) Karvatkin ajeltiin että jaksetaan reippailla, mutta mustiin poikiin verratuna kunto on vielä heikolla mallilla. Yritys on Reippaalla aina kova, vaikka taidoissa ja toteutuksessa olisikin puutteita.

Pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja ottaa rakennekuvia hepoista useammin! Yksin se ei tosin onnistu, joten ollaan kuvaajien aikataulujen armoilla. Sekä tietysti säiden armoilla, sillä loskakelit ja vesisateet eivät ole kenenkään mieleen. Ehkä pitäisi kaivella niitä vanhojakin kuvia ja tehdä joku kehityskooste hepoista?

Finnderby suomenhevosihmisen silmin

Parin vuoden tauon jälkeen pääsin taas Ypäjälle Finnderbyyn. Tällä kertaa sain pressipassin Playsson.netin kautta, mikä olikin eka kerta kun pressin edustajana olin ikinä missään. Omien menojen vuoksi ehdin paikalle vain lauantaina. Olisi ollut hienoa päästä katsomaan myös kenttäratsastuksen maastokokeita, mutta ne oli lyhyen kisan kaavalla vuorossa vasta sunnuntaina.

Suuntasin lauantaina Ypäjälle jo aamulla tsekkaamaan, mikä tämänhetkinen suokkien meno on kouluratsastuksessa. Sen verran paljon oli lähtöjä kaiken kaikkiaan koulussa, että suokit olivat joutuneet maneesiin. Opistohallilla kisattiin kansallisella tasolla (3-taso) ohjelmalla helppo A:5.

Katsoin luokan alusta muutaman ratsukon, sillä halusin päästä näkemään alusta asti myös estesuokit derbykentällä. Suokki-ihmisenä on hauska bongailla kisoissa omien hevosten sukulaisia. Sekä Riksun isällä Kuningas Ässällä että Röllin isällä Hermelillä jälkeläisiä on yli sata, niin niitä näkyy aika paljon kisoissakin.

Koululuokassa velipoikia ei ollut kuin yksi, Dave Dee. Musta ruuna on Riksun tavoin Kuningas Ässän jälkeläisistä ensimmäistä ikäluokkaa (syntynyt 2008). Hienosti meni koulurata ja lopputuloksissa Dave Dee sijoittui kolmanneksi kovatasoisessa luokassa. Mustan värin lisäksi näin ainakin mielessäni paljon yhtäläisyyksiä Riksun kanssa.

Dave Dee, i. Kuningas Ässä

A.T. Unikuva, i. A.T. Unikki

Finnderbyssä taisi olla yleisöä paikalla enemmän kuin pariin vuoteen, ainakin parkki täyttyi nopeasti. Raviradan parkkipaikalta derbykentän laidalle kulkiessani ehdin katsoa pari ponien kür-esitystä ja pyörähtää expossa.

Suokkiderbyn radankävely oli jo alkanut, kun saavuin kentän laidalle. Oma osallistumiseni derbyyn jäi tänäkin vuonna väliin, mutta olisi ollut mielenkiintoista tutustua rataan varsinkin nyt derbykentän uudistuksen jälkeen. En tiennyt paljonko radankävelylle aikaa oli enää jäljellä, joten jäin paikalleni odottelemaan luokan alkua. Josko ensi vuonna osallistuisin itsekin suokkien derbyluokkaan, olisi vähän vaihtelua rataestekisoihin.

Niisun Nestori, i. Pilven Poika

Veeran Tytteli, i. Hermeli

Hermina, i. Hermeli

Aapeli Aikamoinen, i. Jaapeli

18 ratsukon 100 cm derbyssä kukaan ei saanut nollarataa perusradalla, joten neljän virhepisteen suoritukset pääsivät uusintaan. Seitsemästä uusintaan päässeestä ratsusta kolme oli Hermelin jälkeläisiä. Voiton vei 11-vuotias tamma Suvi-Juttu (i. Hermeli) ja toiseksi tuli ruuna Musta Magia. Musta Magian isä Samuli on myös Hermelin isä! Kuskina molemmilla hevosilla oli ypäjäläinen Riikka Harjula.

Hiiden Linkman, i. Linkker

Musta Magia, i. Samuli

Knuutilan Veikko, i. Pellervo

Suvi-Juttu, i. Hermeli

Suokkiderbyn ja itse Finnderbyn välissä oli hyvin aikaa käydä lenkkeilemässä Mannerheim- & senioreiden SM-kisan kahden tähden maastorata. Se vaikutti ihan mielenkiintoiselta, kyllä vielä joskus itsekin sen voisin ratsastaa. Kahden tähden rata kävi derbykentällä kaksi kertaa: radan puolessa välissä ja lopun pari estettä sekä maali. Näitä esteitä ei tosin tietenkään vielä lauantaina ollut paikallaan kun rataesteluokat oli kesken.

Maastoesteradat löytyvät kokonaisuudessaan My Course Walk -sivustolla: CNC** ja CNC*

Toiseltakaan expokierrokseltani ei tarttunut mitään ostoksia mukaan. Toisia kankiohjia olisin ollut vailla, mutta kaikkien yrityksien valikoima rajoittui vain suitsiin. Säästyipä nekin rahat, ainakin sen hetken.

Finnderby-radalla oli myös yleisölle ohjattu radankävely, jonka veti esteratsastaja ja SRL:n puheenjohtaja Mikael Forstén. Derbykentän uudistuksen myötä banketti oli vedetty maan tasalle ja pulvermanin kuoppa täytetty, joten perinteinen Finnderby-rata oli pakostakin muuttunut. Jäljellä oli kuitenkin muutamia samoja tehtäviä kuin aikaisempina vuosina. Nyt rata oli lyhyempi kuin ennen, mutta edelleen pidempi ja vaativampi kuin tavalliset rataesteradat.

Pressipassilla pääsi kuvaajaksi myös kentän keskelle, ja hyödynsin sen mahdollisuuden Finnderbyn aikana. Se antoi vähän erilaista näkökulmaa myös kisaturistille :) 

Finnderby-radalla ei varsinaisesti ollut yhtä ongelmakohtaa, vaan virheitä ripotteli pitkin matkaa. Tietysti orapihlaja-tehtävä on aina ollut varsin haastava, vaikka se nyt oli pohjan tasoituksen myötä hieman aikaisempaa helpompi.

Perusradalta vain yksi ratsukko suoritti radan täysin virhepisteittä. Voittajaksi julistettiin ilman uusintaa Maija Yli-Huhtala hevosella Birchcape's Wonderland. Toiseksi sijoittui yhdellä aikavirheellä Sandra Lähde & Fanita.

Voittaja Maija Yli-Huhtala on entinen kenttäratsastaja. Hän toimii nykyisin myös Lounais-Suomen aluekenttävalmentajana. Olen itsekin käynyt Maijan tunneilla jokunen vuosi sitten. Oli mukavaa kun voittopokaalin nappasi tuttu tyyppi :)

Finnderbyn jälkeen lähdin derbykentältä vielä yhden tähden maastoradalle. Maali oli raviradan päädyssä, joten kätevästi lenkkeilyn kautta lähdin kotiin päin. Oli mukava reissu tälläkin kertaa vierailla Finnderbyn tunnelmissa!