Parin vuoden tauon jälkeen pääsin taas Ypäjälle Finnderbyyn. Tällä kertaa sain pressipassin Playsson.netin kautta, mikä olikin eka kerta kun pressin edustajana olin ikinä missään. Omien menojen vuoksi ehdin paikalle vain lauantaina. Olisi ollut hienoa päästä katsomaan myös kenttäratsastuksen maastokokeita, mutta ne oli lyhyen kisan kaavalla vuorossa vasta sunnuntaina.
Suuntasin lauantaina Ypäjälle jo aamulla tsekkaamaan, mikä tämänhetkinen suokkien meno on kouluratsastuksessa. Sen verran paljon oli lähtöjä kaiken kaikkiaan koulussa, että suokit olivat joutuneet maneesiin. Opistohallilla kisattiin kansallisella tasolla (3-taso) ohjelmalla helppo A:5.
Katsoin luokan alusta muutaman ratsukon, sillä halusin päästä näkemään alusta asti myös estesuokit derbykentällä. Suokki-ihmisenä on hauska bongailla kisoissa omien hevosten sukulaisia. Sekä Riksun isällä Kuningas Ässällä että Röllin isällä Hermelillä jälkeläisiä on yli sata, niin niitä näkyy aika paljon kisoissakin.
Koululuokassa velipoikia ei ollut kuin yksi, Dave Dee. Musta ruuna on Riksun tavoin Kuningas Ässän jälkeläisistä ensimmäistä ikäluokkaa (syntynyt 2008). Hienosti meni koulurata ja lopputuloksissa Dave Dee sijoittui kolmanneksi kovatasoisessa luokassa. Mustan värin lisäksi näin ainakin mielessäni paljon yhtäläisyyksiä Riksun kanssa.
Dave Dee, i. Kuningas Ässä
A.T. Unikuva, i. A.T. Unikki
Finnderbyssä taisi olla yleisöä paikalla enemmän kuin pariin vuoteen, ainakin parkki täyttyi nopeasti. Raviradan parkkipaikalta derbykentän laidalle kulkiessani ehdin katsoa pari ponien kür-esitystä ja pyörähtää expossa.
Suokkiderbyn radankävely oli jo alkanut, kun saavuin kentän laidalle. Oma osallistumiseni derbyyn jäi tänäkin vuonna väliin, mutta olisi ollut mielenkiintoista tutustua rataan varsinkin nyt derbykentän uudistuksen jälkeen. En tiennyt paljonko radankävelylle aikaa oli enää jäljellä, joten jäin paikalleni odottelemaan luokan alkua. Josko ensi vuonna osallistuisin itsekin suokkien derbyluokkaan, olisi vähän vaihtelua rataestekisoihin.
Niisun Nestori, i. Pilven Poika
Veeran Tytteli, i. Hermeli
Hermina, i. Hermeli
Aapeli Aikamoinen, i. Jaapeli
18 ratsukon 100 cm derbyssä kukaan ei saanut nollarataa perusradalla, joten neljän virhepisteen suoritukset pääsivät uusintaan. Seitsemästä uusintaan päässeestä ratsusta kolme oli Hermelin jälkeläisiä. Voiton vei 11-vuotias tamma Suvi-Juttu (i. Hermeli) ja toiseksi tuli ruuna Musta Magia. Musta Magian isä Samuli on myös Hermelin isä! Kuskina molemmilla hevosilla oli ypäjäläinen Riikka Harjula.
Hiiden Linkman, i. Linkker
Musta Magia, i. Samuli
Knuutilan Veikko, i. Pellervo
Suvi-Juttu, i. Hermeli
Suokkiderbyn ja itse Finnderbyn välissä oli hyvin aikaa käydä lenkkeilemässä Mannerheim- & senioreiden SM-kisan kahden tähden maastorata. Se vaikutti ihan mielenkiintoiselta, kyllä vielä joskus itsekin sen voisin ratsastaa. Kahden tähden rata kävi derbykentällä kaksi kertaa: radan puolessa välissä ja lopun pari estettä sekä maali. Näitä esteitä ei tosin tietenkään vielä lauantaina ollut paikallaan kun rataesteluokat oli kesken.
Maastoesteradat löytyvät kokonaisuudessaan My Course Walk -sivustolla: CNC** ja CNC*
Toiseltakaan expokierrokseltani ei tarttunut mitään ostoksia mukaan. Toisia kankiohjia olisin ollut vailla, mutta kaikkien yrityksien valikoima rajoittui vain suitsiin. Säästyipä nekin rahat, ainakin sen hetken.
Finnderby-radalla oli myös yleisölle ohjattu radankävely, jonka veti esteratsastaja ja SRL:n puheenjohtaja Mikael Forstén. Derbykentän uudistuksen myötä banketti oli vedetty maan tasalle ja pulvermanin kuoppa täytetty, joten perinteinen Finnderby-rata oli pakostakin muuttunut. Jäljellä oli kuitenkin muutamia samoja tehtäviä kuin aikaisempina vuosina. Nyt rata oli lyhyempi kuin ennen, mutta edelleen pidempi ja vaativampi kuin tavalliset rataesteradat.
Pressipassilla pääsi kuvaajaksi myös kentän keskelle, ja hyödynsin sen mahdollisuuden Finnderbyn aikana. Se antoi vähän erilaista näkökulmaa myös kisaturistille :)
Finnderby-radalla ei varsinaisesti ollut yhtä ongelmakohtaa, vaan virheitä ripotteli pitkin matkaa. Tietysti orapihlaja-tehtävä on aina ollut varsin haastava, vaikka se nyt oli pohjan tasoituksen myötä hieman aikaisempaa helpompi.
Perusradalta vain yksi ratsukko suoritti radan täysin virhepisteittä. Voittajaksi julistettiin ilman uusintaa Maija Yli-Huhtala hevosella Birchcape's Wonderland. Toiseksi sijoittui yhdellä aikavirheellä Sandra Lähde & Fanita.
Voittaja Maija Yli-Huhtala on entinen kenttäratsastaja. Hän toimii nykyisin myös Lounais-Suomen aluekenttävalmentajana. Olen itsekin käynyt Maijan tunneilla jokunen vuosi sitten. Oli mukavaa kun voittopokaalin nappasi tuttu tyyppi :)
Finnderbyn jälkeen lähdin derbykentältä vielä yhden tähden maastoradalle. Maali oli raviradan päädyssä, joten kätevästi lenkkeilyn kautta lähdin kotiin päin. Oli mukava reissu tälläkin kertaa vierailla Finnderbyn tunnelmissa!
Kauden toiset kenttäkisat kisailtiin Niinisalossa kaksipäiväisinä la-su 19.-20.5. Molemmat ratsut osallistuivat 3-tason (kansalliseen) suokkien helppoon. Röllille sh helppo oli ensimmäinen laatuaan, sillä tähän mennessä se oli kisannut vain tuttaria.
Tällä kertaa oli ohjelmassa siis helppo A -tasoinen koulukoe (ohjelmana FEI Kenttäkilpailuohjelma 1* B 2015), rataesteet 95 cm korkeudella ja sama maastorata kuin tuttarissa hieman reippaammalla vauhdilla.
Muuten Niinisalossa oli varsin vähän osallistujia, mutta suokkiluokassa oli ehkä jopa ennätyksellisen paljon, nimittäin 14 ratsukkoa. Esimerkiksi viime vuonna toukokuussa suokkihelpossa oli vain 4 ratsukkoa.
Ensimmäisenä kisapäivän urakan aloitti Riksu. Alkuun ei tuntunut ratsulla olevan motivaatiota kouluratsastukseen, mutta työskentelyn myötä tunnelma nousi. Riksu tuntui jo paljon paremmalta kuin viimeksi Ypäjän kisoissa, mutta ei vieläkään ihan sitä parhainta saanut irti.
Väistö vasemmalle on yleisestikin Riksulle hankalampi, mutta nyt se tuntui jotenkin ylitsepääsemättömän vaikealta. Jos ristiaskeleet onnistui, karkasi runko mutkalle. Yritin jumppailla paljon kylkiä taipumaan ja takajalkoja töihin, mikä välillä onnistuikin ihan kivasti. Keskiaskellajeissa Riksu yritti lähteä vaan vauhtia lisäämään eikä varsinaisesti venyttämään askelta. Siirtymisten kautta tuli ihan kivaksi kuitenkin ja lähdettiin radan suuntaan.
Aina uudella kouluradalla on jo puoli voittoa, kunhan muistaa radan. Tällä kertaa rata pysyi muistissa hyvin ja muistin ratsastaakin tehtäviä enkä vaan haahuilla kirjaimesta toiseen ;)
Väistöt oli hankalia radallakin eikä asiaa auttanut keskihalkaisijalla ollut märkä kohta, jota kenttähevosen piti mutkitellen väistää... Muuten suoriuduttiin radan tehtävistä varsin tasaisesti. Ainoastaan ekalla vastalaukkakaarella käänsin ehkä vähän turhan aikaisin ja Riksu vielä kanttasi sisään oikaisten reitin. Ei ollut kyllä kaari ainakaa pyöreydellä pilattu. Toinen tuomareista kommentoi "tie hieman epämääräinen", mutta yllättävän vähän tästä rokotettiin. Jälkimmäinenkään ei ollut vielä täydellinen, mutta parempi. Siitä tuomareilta arvosanoiksi 6,5 ja 7.
Tuomari C: "Kuvankaunis sh. Siisti ratsastus. Liikkeeseen vielä irtonaisuutta. Hieman vakaampi tuntuma". 65,23%
Tuomari M: "Miellyttävä suokki. Siirtymiset vielä jäntevämmin läpi selän". 64,32%
Lopputuloksena 64,78% (-35,2), jolla oltiin koulun jälkeen sijalla 4/14.
Riksun kouluvuoron jälkeen ei onneksi ollut kiirettä seuraavaan koitokseen, vaan sain rauhassa hoitaa Riksun pois ja varustaa Rölli seuraavaksi.
Kisaajien vähäisestä määrästä johtuen tällä kertaa oli vain yksi koulurata käytössä, mikä tarkoitti myös enemmän tilaa ja vähemmän hevosia verryttelyyn. On aina paljon mukavampaa verkkailla, kun mahtuu tekemään omia juttuja eikä tarvitse tähyillä joka suuntaan kolareiden välttämiseksi.
Röllikin tuntui verkasta asti paremmalta ratsastaa kuin Ypäjällä. Ei se vieläkään ollut täysin rento tai täydellisesti avuilla, mutta ajatus harjoitusravista ei tuntunut mahdottomalta. Yritin ratsastaa huomattavasti vähemmällä paineella, vaikkakin se sitten johtaisi avoimempaan muotoon. Taktiikka toimi ihan kivasti ja Rölli säilyi yhteistyökykyisenä. Väistöt se teki verkassa paljon Riksua paremmin ja irtonaisemmin. Siirtymisissä välillä oikein toimiva ja välillä rupesi vahvaksi.
Radan puolella iski taas enempi jännitys päälle, mikä vaikeutti satulassa istumista ja oman asennon säilyttämistä. Ei mikää täysin mahdoton tilanne, mutta ei erityisen nautinnollinenkaan. Takerruin taas liikaa ohjaan ja unohdin jalan... Rölli teki ristiaskeleet hyvin, mutta jännittyneellä kropalla ja hieman kiireisesti. Rentoutta kaipasin niin minä kuin tuomaritkin, varsinkin raviohjelmaan. Käynti ei myöskään rentoudellaan häikäissyt, mutta toiselta tuomarilta sentään yhdestä keskikäynti pätkästä 6,5 mikä on Röllille jo hyvä saavutus.
Laukkaosuus tuntui kivammalta ja eteni sujuvammin. Vastalaukoissa Rölli helposti jää vähän hitaaksi ja pohkeen taakse, mutta nyt liike jatkui kevyesti ja Riksun kanttailujen jälkeen Röllin meno tuntui helpommalta. Jälkimmäisellä vastalaukkakaarella ehdin jo huokaista kun pääsin onnistuneesti molemmat kaaret. Ei pidä selvästikään tuolla lailla alkaa yhtäkkiä alkaa kouluradalla hengittämään, sillä Rölli herkkänä kouluhevosena reagoi heti. Puhdas ja sujuva (joskin rataan kuulumaton) laukanvaihto tuli esitettyä juuri laukkaosuuden loppuun. Sain laukan alas ja vielä uuden vastalaukan nostettua pieneksi pätkäksi. Kuitenkin harmitti ne parit pisteet, jotka vaihdon myötä menetettiin. Myöskin lopun kaksi arvostelukohtaa olisi voinut mennä sujuvammin ilman ylimääräisiä sydämen tykytyksiä ja ajatuksien karkailua.
Vaihdosta huolimatta kouluradasta jäi parempi mieli kuin Ypäjältä. Tuomarikommentit oli taas oikein osuvia ja pystyn ne täysin allekirjoittamaan. Tai ainakin ekat lauseet ;)
Tuomari C: "Kaunis sh. Saisi olla tänään hieman rennompi. Rennompi ylälinja ja rentoutta käyntiin." (plus epäselvää tekstiä josta tulkkaisin "sujuvaisuuksien toki", tiedä sitten mitä oikeasti olisi). 62,73%
Tuomari M: "Paljon hyvää. Tänään jäi kuitenkin usein pohkeen taakse ja muoto vaihteli. Saisi taipua tasaisemin" 61,59%
Rölli sai kouluradaltaan yhteensä 62,16% (-37,8), jolla oltiin tuloslistalla 9/14.
Pieni hengähdys- ja evästauko koulukokeiden jälkeen. Nurmi oli kuiva, mutta laitettiin silti pienet hokit jalkaan esteille. Suokkien luokalle oli varattu esteaikaa 45 minuuttia, joten päätin ottaa molemmat hepat samalla kertaa kisa-alueelle. Apulaiseksi mukaan tullut Nellikin pääsi näin satulaan, kun lämmitteli/jäähdytteli toisen hepoista aina vuorollaan.
Suurin osa luokan ratsukoista noudatti numerojärjestystä, mutta me mentiin ihan omia aikojamme. Se on kenttäkisoissa mukavaa, että saa toimia vähän vapaammin. Jos ei ole juuri tiettynä hetkenä valmis radalle, niin joku toinen voi mennä ensin.
Sen verran noudatin järjestystä, että menin Riksulla ensin. Verkka ja verkkahypyt onnistuivat ihan mukavasti, radalle vaan heti kun päästiin.
Pystyttiin yllättävän hyvin pitämään tasaista rytmiä läpi radan ja askelmäärät toteutettiin suunnitelman mukaan. Ainoastaan seiskalle tuli kiemurtelua, kun Riksu ei meinannut kääntyä mutta kääntyikin sitten kiihdytellen. Ei paras lähestyminen ja paikkakin valui pohjaan, mutta Riksu oli ripeä jaloistaan ja selvitti okserin puhtaasti. Myös viimeinen linja onnistui suunnitellusti. Maalissa siis puhtaalla radalla. Nollatuloksella noustiin luokassa kolmannelle sijalle!
Nelli oli ehtinyt jo ravailla Röllin kanssa, joten parin laukkaympyrän jälkeen siirryttiin metsästä nurmiverkkaan. Ristikolle ja pystylle Rölli eteni reippaasti, mutta kuunteli. Okseri oli vähän hassussa kohtaa kapean verkka-alueen keskihalkaisijalla, joten siihen piti oikeastikin ihan ohjata.
Ekalla kerralla lähestyessä en saanut Rölliä ihan suoraksi rungosta. Ponnistuspaikka oli suht keskellä estettä, mutta lavat jäi roikkumaan vasemmalle. Tästä seurauksena koko hyppy lähti niin reilusti vinoon vasemmalle, että mun jalka kaatoi molemmat okserin tolpat. Ja voitte vaan kuvitella että se vaikeuttaa kyydissä pysymistä, kun jalka jää jälkeen tolppia raivaamaan. Jalustin lähti, ohjat lähti ja tasapaino petti. En sentään tippunut, vaikka ei sekään kaukana ollut. Ihmeen kaupalla sain Röllin myös pysähtymään ennen aitaa (ohutta narua, joka rajaa alueen). Seuraavilla hypyillä keskityin tähtäämään paremmin keskelle. Pysyttiin tolppien välissä, mutta edelleen hypyt suuntautui vinoon vasemmalle.
Radalla tavoite oli olla kaatamatta tolppia ja selviytyä mahdollisimman vähillä pudotuksilla. Oli kuitenkin selvää, että sekä keskelle ohjaaminen että paikkojen ratsastaminen ei tulisi onnistumaan.
Valitsin taktiikaksi tolppien väliin ohjaamisen. Rölli ei tehnyt sitäkään helpoksi, sillä välillä se kiihdytteli esteille pää pystyssä ja kääntyi hieman heikosti. Kaarre seiskalle meni taas pieleen. Puomit tuli kakkoselta ja seiskalta selvästä virheestä. Kutosella oli ihan hyvä hyppy, mutta puomi tuli mukaan kuitenkin... Viimeisellä linjalla Rölli oli taas jo paremmin avuilla muuta hyvin vino vasemmalle. Ei sentään keilaltu tolppia.
Maalissa 12 virhepisteen potin kera. Ei siihen nyt voi tyytyväinen olla, mutta olisi voinut mennä huonomminkin verkan perusteella. Maastoon päästiin sentään kumminkin ja se on tärkeintä!
Eläinlääkärillä ei ollut mitään huomauttamista Röllin liikkeistä, mikä olisi voinut selittää näin suurta vinoutta. Ehkä oli vain huono päivä... Esteiden jälkeen Rölli piti perää tuloslistalla, 13/14.
Lauantain iltapäivään kuului vielä hevosten huoltoa ja maastoesteradan kävelyä. Kuvasin esteet, mutta en jaksanut vielä niitä ladata mun kuvasivulle. Rata oli kuitenkin sama kuin viime vuoden heinäkuussa.
Hepat pääsi asustelemaan yöksi läheiselle ravitallille, jossa ovat ennenkin majailleet. Illalla ja sunnuntaina aamupäivällä kävelytettiin hepat raviradalla lämpimässä kelissä.
Sunnuntaina maastot alkoi tuntia myöhemmin kuin aiemmin. Suokkien luokka alkoi klo 12.40 ja Riksun vuoro oli siinä toisena. Eipä siis tarvinnut herätä ihan kukon laulun aikaan.
Riksu oli reippaana verkassa, mutta osasi myös relata vuoroa odotellessaan. Ehdittiin kävellä hyppyjen välillä löysin ohjin ilman jalustimia. Asia, jota Röllin kanssa ei ihan aina pysty toteuttamaan, sen verran kertyy kierroksia siihen ratsuun.
Verkkahypyt onnistui hyvin niin sianselälle kuin nuolenkärjellekin. Tein parit laukanvaihdotkin puiden välissä kiemurrellessa ja Riksu teki hyvin.
Radalle Riksu lähti hyvin lähtömerkistä. Ykkönen ja kakkonen ylittyi mallikkaasti. Kolmoselle reitin piti koukata vähän kauempaa, mutta käänsin vahingossa oikoreitiltä. Hyvin päästiin kuitenkin kuusipystylle perille ja päästiin sujuvasti etenemään radalla.
Rakovalkea-esteen jälkeen matka jatkui kohti vihreää rantaravintola-pöytää. Siihen oli paikka kaukaa ja Riksu lähtikin. Etujalka tai etujalat koputti kuitenkin esteen etureunaan kohtalokkaasti. Hyppy ei kantanut esteen yli vaan johti kaatumiseen. Itse lensin pää edellä kuperkeikan (tai puolitoista) ja päädyin joka paikka hiekkaa täynnä polvilleni istumaan. Riksu kaatui luullakseni vasemmalle kyljelle, nousi siitä ylös ja lähti ravailemaan.
Ajatuksia mitä päässä siinä hetkessä myllersi on vaikea muistaa tarkalleen. Ensiksi pohdin kauhuissani, että mihin asti Riksu lähtee viilettämään (mutta hän oli viisas ja hölkkäsi iskän luo ja antoi kiltisti kiinni). Jollain tasolla kuulin ja ymmärsin kun estevahdin radiopuhelimesta kuului kysymys saako seuraavan ratsukon päästää tulemaan. Huikkasin, että anna tulla vaan. Estevahti tuli toki myös kyselemään vointia. Siinä vaiheessa (muistelen) olin jo noussut pystyyn ja lähtenyt hakemaan hevosta. Tälli tuntui hetken aikaa päässä, mutta ajatukset selkeni ja pystyin toimimaan normaalisti.
Koska kaikki raajani toimivat, olin vakaasti päättänyt jatkaa kisaa vielä Röllin kanssa. Siihen kuitenkin tarvitaan lääkärin lupa aina tippumisen jälkeen. Ambulanssi löytyi ja lupa jatkamiseen irtosi. Matkan varrella tapasin myös safety officer Seijan, joka kyseli tapahtuneesta. Häneltäkin sain luvan jatkaa jos olin omasta mielestäni siinä kunnossa.
Pitkä oli matka ambulanssilta omalle traikulle. Pettymyksen karvas maku (ja hiekka) maistui suussa. Sinne meni sekin sijoitus...
(Myöhemmin selvisi, että ei ollut mikään pelkkä kosketus pöytään, vaan toinen etujalka unohti kokonaan hypätä ja otti kunnolla osumaa, mikä johti kaatumiseen)
Edelleen pysyin suunnitelmassa ja kiireen vilkkaa laitoin seuraavan ratsun valmiiksi. Rölli oli verkassa menossa ja keräsi taas normaalia enemmän kierroksia. Toiset hevosetkin saivat sen hermostumaan, mitä ei ole taas pitkään aikaan tapahtunut. Voipi johtua siitä, että en itse ollut ihan kympillä keskittynyt hommaan. Niskassa alkoi tuntua hieman kipua eikä pää kääntynyt ihan normaalisti sivusuunnassa.
Mietin hetken, että oonko ihan hullu kun lähden vielä maastoradalle, mutta nopeasti päätin että en kai nyt sentään. Verkkakin hiljeni ratsukoiden vähentyessä, joten ei tarvinnut niin paljon kuikuilla muiden menoa. Riitti ettei puihin törmännyt.
Rölli oli innoissaan niin verkassa kuin radallakin. Esteillä ei ollut mitään ongelmaa. Lauantain vinoudetkin oli ihan unohtuneet, nyt ylittyi helposti ja suoraviivaisesti niin normaalit leveät esteet kuin kapeammat nuolenkärjetkin. Joo, jotkut hypyt oli vähän turhan pitkää laakaa, mutta pääosin hypyt oli hyviä ja sujuvia.
Kohtalokasta pöytäestettä lähestyessä vähän piti skarpata, keskittyä hengittämiseen ja ohjaamiseen. Helposti yli ja matka jatkui. Rölli oli kuin mikäkin opetusmestari ja kuljetti minut puhtaasti maaliin. Vähän sai taas loppua kohti himmailla, ettei tultu liian vauhdikkaasti maaliin. Oi että kun tuli kuitenkin hyvä mieli Röllin onnistumisesta! En todellakaan ollut 100% keskittyneenä, mutta niin hienosti Rölli hoiti homman kotiin ja pelasti päivän.
Tuloksellisesti ei juhlittu, Rölli sijoittui lopputuloksissa 8./14 tuloksella -49,8.
Loppuraveissa alkoi keventämisessä tärähdykset tuntua ikävästi niskassa, joten oli pakko vaihtaa kuskia. Paula oli jäähdytellyt Riksun ja nyt teki vielä Röllilläkin loppuverkat.
Röllin kuntoonlaiton ja maastoesteverkan aikana iskä oli käynyt Riksun kanssa eläinlääkärin tarkastuksessa. Päällisin puolin ei näkynyt kuin pieni haava vasemmassa etupolvessa ja ompeleesta katkennut turparemmi. Eläinlääkäri ei nähnyt ontumaa, vaan hieman jäykkyyttä liikkeessä. Ohjeeksi oli saatu rauhallista jäähdyttelyä pidempi tovi.
Kyllä me täältä taas vielä noustaan, pää paketissa tai ei!
Pari viikkoa sitten päästiin Reippaan kanssa tositoimiin, kun suunnattiin ensimmäistä kertaa maastoesteille. Reipas on aiemmin mennyt loppukäynneissä haudan yli banketista alashypyn, mutta nyt otettiin muitakin esteitä mukaan treeniin.
Otin kentällä pari kertaa ristikkoa ensin, että saatiin hyppymoodia päälle. Aloitettiin hyppelyt tutummasta eli banketista. Reipas meni oikein mallikkaasti sekä ylös että alashypyn. Pieni tukki ylittyi samalla meiningillä reippaasti ilman ongelmia.
Pikkuisella laavulla oli hieman ohjautumisongelmia. Lähestyminen onnistui, mutta hypyssä Reipas lähti vinoon pari kertaa. Ilta-aurinko oli alhaalla ja laavun eteen tuli varjoa, niin se saattoi vaikuttaa. Pienen raippahuomautuksen avulla saatiin pari suorempaa loikkaa. Vähän jännitystä oli havaittavissa tällä esteellä eikä hypyt olleet niin kauniita.
Haudalla Reipas oli taas varsin professional ja hyppäsi hyvin molempiin suuntiin. Pikkukentällä ylitettiin jokusen kerran vielä harmaata puolikaarta. Siinä Reipas juoksi vähän pohjaan, mutta hyppeli iloisesti siitä huolimatta. Lopetettiin vesitreeniin. Reipas meni rohkeasti veteen. Muutaman kerran mentiin veden läpi, sekä käynnissä että ravissa eteni hyvin. Oikein hyvä mieli jäi ekasta maastaritreenistä :)
Kauden ensimmäiset kenttäkisat käytiin viime vuoden tapaan Ypäjällä 2-tason kenttäkisoissa. Luokaksi valitsin molemmille hepoille luokaksi 90 cm (tuttarin). Kun kisailee kenttäkisoissa kahdella hepalla, varsinkin samassa luokassa, voi päivän mittaan tulla kiirus jos ei ole apulaisia mukana. Tällä kertaa iskän lisäksi kisatiimiin liittyi mukaan siskoni Nelli.
Kisapäivä alkoi Röllin koulustartilla kello 8.40. Jo verkassa Rölli oli aika hankala. Se ei ollut ihan niin jännittynyt kuin joskus aiemmin, mutta ei kuitenkaan mikää rentokaan. Tasaista tuntumaa oli vaikeaa saada ja vielä vaikeampi säilyttää. Rölli kulki pienin kiireisin askelin ja veti kaulan lyhyeksi. Laukassa Rölli oli vähän parempi, mutta ei aivan hyvä siinäkään. Ei kovin suurilla odotuksilla lähdetty radalle...
Tuttarin B-radan ohjelma on onneksi yksinkertainen rata ja olen sen ratsastanut moneen kertaan, joten itse radan muistamiseen ei tarvinnut keskittyä. Rata menikin sitten huonommin kuin aikoihin. Ja olisi mennyt vielä huonommin, jos ei olisi saanut keventää. Selvittiin S-kiemurasta, keskiravista ja ympyröistä, mutta ei ollut todellakaan mikää nautinto ratsastaa. Rölli ei tullut tuntumalle eikä oikein ollut pohkeen edessäkään.
Tuomari oli varsin niukkasanainen tehtävien kommenteissa. Loppukommentina luki "Raviohjelmassa jännitystä, ratsasta taivutukset tasaisemmin". Tällä suorituksella ei kovin kummoisia pisteitä voinut odottaa, eikä saatukaan kuin vain 59,17%. Koulun jälkeen tuloslistan sai kelata ihan loppuun meidät löytääkseen, sillä päädyttiin sijalle 28/33.
Kouluradan jälkeen käytiin vaihtamassa Röllille rataestekamppeet ja lähdettiin samantien seuraavan osakokeen pariin. Parit siirtymiset ja ympyrät ravissa ja laukassa, sitten esteille. Rölli oli vähän vahva lähestymisissä, mutta hyppäsi ihan kivasti.
Rata lähti ihan hyvin käyntiin, vaikka Röllikin vauhdikkaalla tuulella. Kolmoselle tultiin sujuvasti hyvään paikkaan, mutta pienestä takajalkavirheestä tuli pudotus. Nelos-vitos-linjalla meinasi väli jäädä lyhyeksi, mutta Rölli skarppasi hyvin. Kutoselle pääsi reitti valumaan hieman ulos ja paikka tuli vähän lähelle. Sarjasta suoriuduttiin hyvin, mutta sen jälkeen Rölli pääsi juoksemaan pitkäksi. Normaali 7 laukan väli tuli ahtaaksi ja vaikka Rölli haki vasemmalta tilaa, tuli paikka lähelle mikä johti toiseen pudotukseen. Viimeisellä esteellä onnistuttiin paremmin.
Huonon koulun päälle tuli siis kerättyä rasitteeksi vielä 8 virhepistettä esteiltä.
Röllin vuoron jälkeen ehdin vähän haukata eväitä ja sitten taas Riksu valmiiksi koitoksiin. Röllin jälkeen Riksu tuntui oikein toimivalta, vaikka sai siinäkin hommia tehdä rehellisen taivutuksen läpi saamiseksi. Riksu olisi saanut olla vähän paremmassa ryhdissä, mutta muuten meno tuntui ihan mukavalta ja harjoitusravissa pystyi istumaan rennosti satulassakin.
Radalla kulmat meni enempi vähempi oikaisten, muuten oli varsin tasainen suoritus. S-kiemuralla vähän epätasaisuutta reiteissä, ja jälkimmäisestä kaaresta tulikin numeroksi 5,5. Keskiravia ennen kulmassa oli pientä epätasapainoa, joten diagonaalilla keskiravi ei lähtenyt ihan niin kuin olisin toivonut. Ei mikään näyttävin rata, mutta sai olla ihan tyytyväinen kokonaisuuteen.
"Hevonen saisi asettua vasemmalle pehmeämmin" kirjoitti tuomari loppukommentteihin. Tulokseksi 63,06%, jolla oltiin koulun jälkeen jaetulla 9. sijalla.
Riksulle ei tarvinnut suurempia varustemuutoksia tehdä esteitä varten, vain suojat jalkaan ja vyön vaihto panssariin. En jaksanut edes vaihtaa satulahuopaa, vaan jatkettiin edelleen valkoisella huovalla.
Riksullakin energiaa riitti esteverkassa ja enemmän sai jarrutella kuin ratsastaa eteen. Muutamat onnistuneet hypyt alle ja siitä radan puolelle.
Radalla Riksu eteni hyvin ja hyppäsi huolellista nollaa. Paikoitellen lavat jäi roikkumaan ulos kaarteesta, mutta pysyttiin hyvin reiteillä ja oltiin samalla suunnitelmalla liikkeellä Riksun kanssa. Viimeiselle esteelle tultiin aavistuksen lähelle, minkä Riksu hoiti kuitenkin varmoin ottein puhtaasti. Tulokseksi siis nollarata ja sillä noustiin tuloksissa pari pykälää.
Koulun ja esteiden jälkeen pidettiin molemmilla viidettä sijaa. Riksu oli kärjestä sijalla viides ja Rölli puolestaan luokassa viidenneksi viimeinen.
Kun olin pitänyt ratsastussaappaita hellekelissä noin tuntia jalassa, sain vihdoin hengähtää ja tuulettaa varpaita. Käytiin kävelemässä maastorata kertaalleen, minkä jälkeen suunnattiin syömään. Pojat ehti lepäillä trailerissa heinää mutustellen muutaman tunnin ennen maaston koitoksia.
Röllin vuoro oli taas mun ratsuista ensimmäisenä lähteä maastokokeeseen. Keskikentän verkassa Rölliin alkoi kerääntyä jo energiaa ja innostusta, osaahan suokkipojista jo kumpikin arvata mitä kenttäkisoissa tuleman pitää.
Rölli teki vauhtipäissään vähän turhan laakoja hyppyjä ensin, mutta toistoilla malttoi hypätä jo pyöreämmin. Molemmat oltiin ihan maastofiiliksissä kun siirryttiin verkkakentältä lähtöalueelle laitumen reunalle.
Rölli lähti oikein hyvin etenemään lähtömerkin saatuaan. Meitä ennen luokan ensimmäiset ratsukot olivat kaikki jääneet kieltojen myötä radan varrelle, mutta Röllillä ei ollut minkäänmoista ongelmaa esteillä. Helposti ylittyivät kärryt, ylöshyppy, kapea ja trakehnerikin. Vihreälle Ypäjä-esteelle lähestyessä lavat jäi roikkumaan kaarteessa vasemmalle enkä saanut suoristettua Rölliä, mutta ei annettu sen häiritä. Laukkailtiin sujuvasti läpi uuden vesiesteen, yli possuesteen ja haudankin.
Edettiin niin reippaasti ja sujuvasti, että loppuradalla sai jo alkaa himmailemaan vauhtia hitaammaksi. Sain Röllin hyvin laskemaan kierroksia ja hidastamaan, jolloin vain rennosti laukkailtiin viimeiseltä esteeltä maaliin. Maalissa oltiin juuri 20 sekuntia ennen ihanneaikaa joten säästyttiin aikavirheiltä. Rölli oli oikein taitava joten hymyssä suin päästiin kulkemaan takaisin verkka-alueelle. Rölli taisi tuumata tämän maastoradan olleen vasta lämmittelykierros, sillä täpinää radan jälkeen riittii niin paljon ettei uljas musta olisi oikein malttanut kävellä. Ravailin hetken kentällä ennen kuin lähdin taas hevosen vaihtoon.
Nelli jäähdytteli vielä Rölliä sillä aikaa kun laitoin iskän avustuksella Riksun valmiiksi. Väli lähtöaikojen välissä ei ollut mikään kovin pitkä, joten ripeästi sai toimia että ehti verkkaamaankin.
Verryttelyssä testailtiin taas kaasu ja jarru sekä työskentelin suoruuden parissa. Riksu hyppäsi hyvin, mutta paikoitellen kääntymisessä oli vielä parantamisen varaa. Hyvillä mielin lähdettiin kuitenkin lähtöön odottelemaan starttilupaa.
Yleensä käynnistän kenttäkellon kun lähettäjä aloittaa lähtölaskennan kympistä. Nyt jotenkin onnistuin nollaamaan kellon kokonaan, minkä huomasin vasta ykkös esteen jälkeen. Yritin siinä vauhdissa jotain painella, että olisin saanut edes ylöspäin laskevan ajastimen käyntiin siinä kuitenkaan onnistumatta. No pakko oli sitten vetää fiiliksellä, tuttarin vauhdin pitäisi kuitenkin jo tulla selkärangasta.
Myös Riksu teki taitavasti kaikki alkuradan maastoesteet. Eka mutkittelu tuli uudella vedellä, jonka vesi oli vielä kaivuutöiden jäljiltä saven harmaaksi värjäämää. Riksu jarrutteli siihen vähän ja meinasi hilautua rantaviivaa pitkin, mutta tyytyi kohtaloonsa ja kasteli kaviot kuraveteen. On siinäkin hienohelma kenttähevoseksi, ajattelin matkalla. Vauhti hidastui vedessä raville ja seuraavakin este rannalla ylittyi vielä ravista kun laukka ei ehtinyt nousta. Sen jälkeen päästiin taas laukkailemaan. Vaaleanpunaiselle possutukille Riksu juoksi vähän pohjaan ja perässä olevalle haudalle jarrutteli. Yli meni kuitenkin ja loppurata menikin sitten taas sujuvasti.
Viimeisen esteen jälkeen en jarrutellut enkä kaasutellut vaan luotin fiilikseen. Eikä fiilis paljoakaan heittänyt, sillä oltiin maalissa 3 sekuntia alle ihanneajan :)
Puhtaalla maastolla Riksu nousi sijalle 4 ja nappasi kotiintuomiseksi punaisen ruusukkeen. Myös Röllin tulos koheni nollaradan myötä, mutta pohjamudista ei noustu kuin sijalle 19/33. Kausi tuli kuitenkin avattua!
