Riiviö maastoestekisoissa

Tiistaina reissussa olivat Riksu ja Riiviö. Kuten edellisessä postauksessa kerroin, Riksu kävi klinikalla. Forssan klinikkareissu oli sovittu samalle päivälle kuin Ypäjällä järjestetyt tiistaikisat, jottei tarvitsisi samaa matkaa ajella kahtena päivänä.

Riksun vuoro klinikalla oli sovittu olevan hyvissä ajoin päivällä, jotta ehdittäisiin rauhassa siirtyä Forssasta Ypäjälle Hevosopiston alueelle. Klinikalla oli aikataulu vähän myöhässä, minkä lisäksi Riksu piti rauhoittaa kaksi kertaa, että saatiin tutkimukset ja hoidot suoritettua. Ihan unenpöpperöistä Riksua ei tietenkään voitu iskeä koppiin, vaan piti odotella jonkin aikaa virkoamista.

Tiistaikisat olivat maastoestekisat, Riiviön ensimmäiset sellaiset. Tietenkin meidän tuurilla Riiviön vuoro oli 60 lähtijän joukossa heti viidentenä eli lähtövuoro maastoon oli jo kello 16.08. Klinikalla vierähtäneen ajan takia oltiin myöhässä kisapaikalla, nimittäin vasta puoli neljän aikaan. Ensimmäiseksi laitoin Riiviölle suitset päähän, jotta iskä pääsi sen kanssa jo kävelemään sillä aikaa kun itse lähdin kansliaa ja maastorataa kohti.

Kansliassa oli ihan törkeä jono ja mulla oli kauhea kiire, joten yritin bongailla tuttuja avuksi. Jonosta löytyikin Alex ja Penina, jolle iskin setelit kouraan ja pyysin maksamaan mun lähtömaksun. Penina osasi myös vinkata, mistä maastorata alkoi. Radan kävelyyn kipittelinkin seuraavaksi. Onneksi oli helppo ja yksinkertainen rata, joka jäi hyvin mieleen nopeallakin tutustumiskierroksella.

Radalle pitäis lähtee ja Riiviö vaan chillailee auringossa :D

Radankävelyn jälkeen laitoin omat kamppeet päälle ja Riiviölle satula selkään. Verkassa olin noin kymmentä vaille neljä. Tiistaina oli tosi kesäinen ilma, varmaan hellerajat paikkui. Nopea verkka sopi sekä keliin että Riiviön fiilikseen hyvin. Se liikkui ihan kivasti omalla moottorilla, mutta ei varsinaisesti innostunut maastareista. Hypyt Keskikentän verkkatukeille onnistui hyvin, joten lähdettiin Derby-kentän vierelle valmistautumaan.

Rata koostui 11 pienestä tukista helpoilla reiteillä. Kisakutsussa mainittiin, että esteet ovat noin 70 cm, mutta todellisuudessa ne olivat jotain 50 cm. Kutonen oli sama kuin vappukisoissa harrasteen ykkönen, se oli ehkä sen 70 cm. Helppo nakki siis Riiviölle, joka kotona on hypellyt tuttarin ja helponkin tehtäviä!

Riksu ja Rölli ovat jo oppineet, että lähtölaskennasta lähdetään reippaasti menemään. Riiviö meinasi melkein nukahtaa paikalleen :D Lähdettiin laukassa liikkeelle, vaikkakin varsin hitaasti. Riiviö oli aika laiska, mutta ylitti kaikki esteet helposti. Pidemmillä pätkillä polkaisin menopeliin vähän lisää vauhtia, että päästäisiin joskus maaliinkin. Vesi ei ollut pakollinen, mutta harjoituksen vuoksi otettiin se mukaan reitille. Riiviö hiukan himmaili kohti vettä, mutta meni kuitenkin ihan nätisti. Hitaasti hölkkäillen selvitettiin vesi, jonka jälkeen uusi laukka kehiin ja vielä viimeisen tukin yli ja maaliin. Jee, puhdas rata!

Olin laittanut kellon piippaamaan 10 sekuntia ennen ihanneaikaa, kuten aina kenttäkisoissa. Ennen viimeistä estettä kello alkoikin huutamaan. Vaikka nyt tiesinkin, että tässä ihannaaikaluokassa tarkoitus olisi päästä mahdollisimman lähelle annettua aikaa, tuli kellon piippailusta pieni paniikki pyyhältää maaliin. Maaliviiva ylitettiinkin noin 5 sekuntia ennen ihanneaikaa.

Maastoradalla esteiden korkeus oli reilusti alle harrasteen (80 cm), samoin 952 metrin matka oli vajaamittainen harrasteeksi (1000-1500 m). Vauhti oli sentään sama, 400 m/min. Kilpailuharjoituksena mentiin, joten hevoset pääsivät hieman helpommalla kuin varsinaisissa kenttäkisoissa. Estevahdit olivat "siviilivaatteissa" eli ilman heijastinliivejä, eivätkä he myöskään viheltäneet pilliin ennen ratsukon tuloa, kuten kenttäkisoissa on tapana. Osa estevahdeista kuitenkin joutui istuskelemaan metsän uumenissa esteiden sijainnista johtuen. Riiviö eteni suoraviivaisesti koko radan eikä jännittänyt estevahteja tai muitakaan ihmisiä yhtään :)

Oman vuoron ja loppuverkan jälkeen olikin pitkä tauko ennen tulosten selviämistä. Oltiin Riiviön kanssa kuitenkin suht lähellä ihanneaikaa, joten jäätiin kisapaikalle jännittämään, irtoaako sijoitusta.

Kisassa oli mukana todella paljon ensikertalaisia ja nuoria hevosia, mutta kuitenkin mua yllätti virheiden paljous näin helpolla radalla. Noin puolet lähtijöistä sai ainakin yhden kiellon radalla.

Luokan loppumisen jälkeen kiersin radan uudelleen ja nappasin kuvat esteistä. Kävelymatkalla autolle päin tulikin jo kuulutukset palkintojenjaosta, johon kutsuttiin kymmenen parasta. Meitä ei ollut mukana listassa, joten suunnattiin siitä sitten kotia kohti.

Tuloslistasta selvisi myöhemmin, että oltiin jaetulla 12. sijalla, kun 16 sijoittui. Wuup wuup! Täytyy nyt vissiin maksaa Riiviön vuosimaksu ja ottaa se johonkin oikeisiin kenttäkisoihin mukaan ;)

Hattulan maastoesteradalla

Sunnuntaina käytiin pyörähtämässä Hattulassa, Suontaan kartanon alueella maastoesteradan verran. 1-tason maastoestekilpailu käytiin tutustumisluokan tasolla (90cm) ja arvosteluna oli taitoarvostelu. Ratsuna oli tuttuun tapaan Rölli.

Taitoarvostelussa arvioidaan mm. radan sujuvuutta, teitä ja tempoa sekä ratsastajan istuntaa ja apujenkäyttöä. Taitoarvostelun pöytäkirja kokonaisuudessaan löytyy kenttäsäännöistä, sivulta 66 alkaen.

Rata kulki pääosin samalla pellolla, seiskaeste oli vähän metsikön puolella. Viereiselle nurmialueelle siirryttiin valkoisen porttiesteen yli. Veden jälkeen oli kaksi estettä ja tietenkin maali. Normaalia maastorataa pienemmällä alueella pysyteltiin, jotta taitoarvostelun tuomarit näkisivät koko radan.

Kännykällä otetut kuvat maastoesteistä mun kuvasivulla.

Ennen luokan alkua oli mahdollisuus käydä tutustumassa vesiesteeseen sekä kertaalleen hypätä radan viimeinen este. Kivasti ajateltu järjestäjältä :) Käytettiin tilaisuus hyödyksi, vaikka Rölli meneekin varsin reippaasti yleensä veteen. Ekalla kerralla ravattiin veden läpi. Rölli meni hyvin, mutta taas kerran hänen oli ihan pakko nostella jalkoja joka askeleella veden pinnan yläpuolelle :D Tultiin toistamiseen vielä ravissa ja lopuksi kerran laukassa. Hypättiin vielä kaislaeste ennen kuin siirryttiin varsinaiselle verkka-alueelle.

Verkka oli kisa-alueen viereisellä laitumella, loivassa rinteessä. Verkkaesteitä oli mukavasti molempiin suuntiin, vaikka suurin osa olikin vain tukkeja.

Rölli oli verkassa ihan ok, mitä nyt välillä oli vähän kiireinen. Hypyt onnistui kivasti, vaikka Rölli aina vaan haluaa tulla lähelle estettä. Pari kertaa esteen jälkeen Rölli jäi roikkumaan ohjalle, mutta muuten meno oli varsin hallittua. Omaa vuoroamme odotellessa iso joukko kärpäsiä tuli riesaksi ympärille pörräämään ja Rölli vähän niistä häiriintyi. Lähtökarsinan lähistölle siirryttäessä onneksi öttiäiset jäivät muiden kimppuun.

Jonkinmoista kipinää olisin kaivannut Rölliin lähtökarsinaan. Nyt heppa seisoi kiltisti paikallaan ja odotti hiljaa lähtömerkkiä. Lähtö onnistui ihan kivasti, mutta jotain jipii-tunnelmaa jäin kaipaamaan. Ykkönen oli helppo ja kiva, varmaan viisi metriä leveä tukkieste. Oma ratsastus olisi saanut olla siinä noin sata kerta huolellisempaa eikä vain ajelehtimista esteelle päin. Valuttiin esteen vasempaan reunaan ja ponnistuskin oli kovin juuresta. Ei kovin vakuuttava alku radalle, eikä varsinkaan taitoarvostelulle!

Vesileimalliset kuvat radalta © Heidi Lammi

Kakkonen ylittyi ihan sujuvasti ja jatkettiin parin laukanvaihdon jälkeen alamäkeen maitolaiturien väliin kolmoselle. Odotin paikkaa lähelle, ja niin se tulikin. Taas vähän vasempaan reunaan estettä. Nelonen oli tukkikasa kuusien välissä, ihan ok hyppy. Viidennelle esteelle lähdin ehkä vähän turhan aikaisin kääntämään, mutta saatiin kuitenkin ihan kiva tie perille. Rölli vaan taas halusi lähelle estettä ja lähestymisessä tuli rytmin muutosta. Kutonen ylittyi melko sujuvasti, mutta hyppy oli jotenkin niin ilmava että en pysynyt ihan täysillä mukana menossa, vaan laskeutumisessa heilahdin.

Metsän varjoissa ylitettiin risueste helposti, Rölli ei jännittänyt varjoja eikä pohjan muutosta nurmelta hiekaksi ollenkaan. Alamäessä muistelua oman yläkropan hallinnasta, jokunen pieni pidäte ratsullekin ja kukkulan kasi estettä ylittämään. Kasilta ysille linjalla jäin taas vähän matkustelemaan, olisi pitänyt aktivoida laukkaa vähän enemmän takajalkojen päälle ja ajatus paremmin eteen. Nyt väli tultiin kahdeksalla laukalla ajautuen taas kiireisillä askelilla lähelle tukkia.

Tuomaritkin päässeet kuvaan, Pike ja Seppo

10 este oli uusi trakehner, jossa oli vaihtoehtoliputus. Ns. oikeana esteenä oli siis trakehner, jolle oli sujuva tie edelliseltä esteeltä. Helpompana vaihtoehtona oli annettu kuitenkin vielä pelkkä hauta, joka tosin oli liputettu toiseen suuntaan, siis tie esteelle pitäisi kiertää kauempaa.

Radankävelyssä jo päätin yrittää trakehneria, vaikka Keravalla siihen matka jäikin. Tämä trakehner oli kuitenkin helponnäköinen hahmottaa: selkeä maalinja, hautakin vain "kuoppa". Päällä oleva tukkikaan ei ollut varmaan edes maksimikorkeudessa. Jos kuitenkin tökkäämme trakehnerille, otetaan uusi vauhti haudalle ja jatketaan matkaa.

Tämä oli suunnitelma. Vaan toteutus oli toinen homma. Tultiin ihan hyvällä vauhdilla kohti estettä, mutta Rölli iski viimeisillä askelilla jarrut pohjaan. Kielto. Otin vasemman kautta uuden laukan kohti hautaa. Kielto. Mitäs ihmettä? Rölli on sentään haudat aina mennyt helposti yli! Uusi yritys nyt oikean kautta, mutta ei auttanut sekään. Kielto. Kolme vihellystä ja ulos radalta. 

Ärsytti ja harmitti, mutta eniten ihmetytti. Ei Rölli muutenkaan ollut ihan parhaimmillaan, mutta olisi sen nyt haudan yli pitänyt mennä. Jäin miettimään myös vasemmalle valumista. Oikeassa takajalassa on ollut jo jonkin aikaa vähän nestettä, mutta muuten meno ja hevonen on kyllä tuntunut ihan normaalilta. Täytyy seurata tilannetta!

Katso video Youtubessa

En tiedä olisiko hylsyn jälkeen saanut pöytäkirjan, mutta en käynyt kyselemässä sen perään. Ehkä siihen olisi kirjoitettu vain "Lyhennä jalustimet ja opettele ratsastamaan!"