Röllin kouluratsastusviikonloppu

Röllillä oli oikein kouluratsastusviikonloppu, kun sekä lauantaina että sunnuntaina suunta oli koulutunnille. Lauantaina treenattiin ryhmätunnilla Sannan oppeja ja sunnuntaina päästiin yksityistunnille Maijan valvovien silmien alle.

Sannan valmennuksessa tehtiin kokonaisvaltaista jumppaa hepoille, jotka näin pakkasten tullen kovilla pohjilla tarhassa lähinnä kököttävät paikallaan. Tarkoituksena oli avata selän lihaksia kunnolla töihin sekä jumpata kylkiin pituutta ja vetreyttä.

Käynnissä aloitettiin diagonaalilinjoilla pohkeenväistöt taipuneella rungolla. Linjan puolessa välissä haettiin ripeyttä takajalkoihin isohkolla etuosakäännöksellä, josta taas jatkettiin väistöön. Rölli teki väistöt varsin mallikkaasti, mutta käännöksessä jäi turhan hitaaksi.

Ravijumppailussa vetristeltiin kylkiä vasta-avossa uraa pitkin. Ollaan itsenäisessäkin treenissä harjoiteltu tätä paljon, ja meni nytkin kivasti. Aloitettiin hölkkäilyllä ja toistojen myötä aktiivisuustasoa pystyi helposti nostamaan. Välissä otettiin ympyrällä isompaa laukkaa ja ripeää ravia. Rölli vähän intoutui reippaasta laukasta, hän tuntui olevan oikein tyytyväinen itseensä. Sen sijaan minä en todellakaan ollut tyytyväinen itseeni kun isosta laukasta piti tehdä siirtyminen ripeään raviin. Rölli vain lähti lyhentämään ja lyhentämään laukkaa, enkä saanut sitä raviin. Eikä ollut vain yksi kerta, vaan sain tehdä kolme kertaa uudelleen ennen kuin sain kohtuullisen siirtymisen. Tuli erittäin osaava olo!

Onneksi seuraava tehtävä meni paremmin :) Tehtiin ympyrällä takapään väistöä ulos ja siinä väistö säilyttäen siirtymisiä ravin ja käynnin välillä. Rölli väisti taas hyvin, mutta olisi saanut olla hieman pyöreämmässä muodossa. Laukkasiirtymisetkin alkoivat onnistua kun ratsastettiin kootummassa raamissa ja lyhyempiä askelia.

Loppuun vielä eteen-alas ravailut, joissa niissäkin riittää vielä harjoiteltavaa. Rölli lähtee vähän vaivihkaa askeleen pidentämisen myötä kiihdyttelemään vauhtia. Ei ole vielä ihan hoksannut että siinä saa ihan rennosti hölkötellä, rauhallisin mielin ilman kiirettä ja hoppua.

Sunnuntaina oli ihana pakkaspäivä ja oli pakko ottaa muutamat kuvat talviauringossa nopeasti ennen koulutuntia.

Sunnuntaisin ollaan treenattu Maijan tunneilla niin, että olen ratsastanut Riksulla ja Rölli on ollut tunnilla vuokraajansa kanssa. Nyt vuokraaja oli sairastunut, joten valmennus muuttui yksityisvalmennukseksi. Maijan tunnit on koko talven ollut Riksun treenejä, mutta nyt valikoin sitten ratsuksi vaihteeksi Röllin. Vaikka Rölli onkin säännöllisesti käynyt Maijan tunneilla, on se eri asia ratsastaa itse opetuksessa. Maija sanoikin huomaavansa kehitystä tapahtuneen viime kerran ja varsinkin ekojen kertojen (viime talvelta) jälkeen.

Maijan kanssa aloitettiin hakemaan Rölli ohjan ja pohkeen väliin tehtävällä jossa keskellä oli ympyrä ja voltit tehtiin ulos kulmiin. Ensin meni taas hetki reitin hahmottamiseen ja sitten seuraava hetki pohtiessa mitä apuja käytin (ja mitä olisi pitänyt käyttää). Olen kehittänyt taas uuden ongelman vasempaan käteen, se nimittäin karkaa helposti kaulan yli oikealle. Havainnoitiin ongelma vasempaan hartiaan, joka roikkui ryhdittömänä lytyssä. Toinen asia mikä mulla usein unohtuu, on lantion liike. Kurveihin lantion pitäisi taas kääntyä, mutta koko kuski ei saa lähteä könöttämään.

Käyntitehtävä kun lähti sujumaan, otettiin ravia mukaan. Ensin ympyrän kaaret volttien välillä ja seuraavaksi koko tehtävä ravissa. Ravi alkoi tuntumaan joustavalta ja helpolta istua kun liike oikeasti lähti takaa eteen. Sen sijaan volttitehtävä sai hien pintaan ja aivotkin töihin. Niin paljon asioita joihin keskittyä! Vasen jalka, se vaan jää käyttämättä niin huomaamattomasti...

Riksun kanssa laukkaan ollaan saatu paljon vaihteita ja sen ratsastaminen on helpottunut treenin myötä todella paljon. Röllin laukka kyllä toimii ja siinä on paljon vieteriä, mutta jotenkin se on kuitenkin niin vaikeaa mulle. Takajalkoihin en pääse niin hyvin kiinni, mikä taas johtaa siihen ikuisuus ongelmaan: kädellä pelaamiseen. Kun vaan istuisi lonkat auki ja jalalla rytmittäisi laukkaa, eikä roikkuisi sisäohjassa, niin laukkakin toimisi eri tavalla. Nyt haettiin takajalkoja koukkuun vastalaukkavoltilla, jossa ekalla kerralla sekä kuskilla että ratsulla meinasi usko ja voima loppua. Vauhti hiipui, mutta päästiin loppuun. Toistoilla saatiin enemmän sitä mitä haettiin, reitti ja rytmikin säilyi paremmin. Myötälaukkakin muuttui helpommaksi sen myötä :)

Kamera ei pelittänyt pakkaskelissä yhtään, vaan pätki videoita parin sekunnin välein. Siispä kännykällä tallennettiin pieni pätkä. Ei ihan parhainta menoa tässä, nimittäin laukkaa oikealle, mulle vaikeampaan suuntaan. Mutta ai että, olipas kivaa yksityistunnilla kun Maija ehti korjata kaikki pikkujuttujakin koko ajan.

Maijan paras kommentti: "Rölli vain haluaisi olla kaunis keinuheppa" :D

Katso video Youtubessa

Koko talvi treenaten tasaisuutta

Kauden tulostaso kouluratsastuksen parissa on vaihdellut välillä 60-70%. Tuomareiden loppukommenteissa on monesti kehuttu mun hevosia, mutta toivottu tasaisuutta taivutuksiin sekä tuntumaan. Olihan se tiedossa jo ennestäänkin, mutta nyt se on otettu toden teolla työn alle.

Tasaiseen tuntumaan tarvitaan yllättävän paljon pohjetta. Eikä se auta vaikka miten sitä pohjetta tai kannusta käyttäisi, jos ei tule reaktiota. Kun hevonen reagoi jalkaan ja etenee omalla moottorilla, on tasaisen käden pitäminen sata kertaa helpompaa. Jos ratsu pääsee pohkeen taakse, tulee hankalamman paikan tullen ratsastettua kädellä.

Tasaisuuden harjoittelun lisäksi parempaan tarkasteluun on otettu toispuoleisuus, niin hevosten kuin kuskinkin. Oikeakätisenä oikea käteni on huomattavasti vahvempi, nopeampi ja paremmin hallinnassa. Vasen käsi tuntuu välillä elävän omaa elämäänsä. Olen tainnut aikaisemminkin mainita myös vasemman nilkan ongelmasta, se kun välillä ihan huomaamatta lukittuu ja sen myötä rajoittaa ratsunkin liikettä. 

Maijan tunnilla eilen mun piti hellittää vasemmalla kädellä ja ratsastaa reaktio sen sijaan vasemmalla jalalla. Välillä ihan hävettää myöntää, että en edes huomaa jääväni vasemmalla kädellä vetämään. Kun hevonen ei taivu, niin pitääkö ohjasta vain vetää kovempaa? No ei tosiaan! Millaista ravia Riksu alkoikin esitellä, kun annoin ohjaa ja käytin jalkaa. Sain vasemmalla jalalla taivutettua ja sen myötä Riksun irroitettua kuolaimesta. Ravista löytyi swungia, meno tuntui helpolta ja Riksu tyytyväiseltä. Siinäpä taas ajatustyötä ja kotiläksyjä, että tuo tunne olisi se normaali eikä vain kertaluonteista herkkua...

Jossain määrin huvittavaa ja toisaalta taas erittäin masentavaa on se, että vaikka Riksu ja Rölli ovatkin varsin erilaisia ratsastaa, olen omalla ratsastuksellani luonut niille samanlaisia heikkouksia ja tapoja. Oma vasemman puolen heikous on saanut aikaan sen, että molemmat hepat mielellään jättävät vasemman lavan ulos ja valuvat oikeassa kierroksessa herkemmin seinän vierelle. Onni onnettomuudessa on se, että ainakin Röllin vuokraaja on omalta osaltaan heikompi oikealta, joten keskimäärin tulee kuitenkin vahvistettua molempia puolia ;)

Puomeilla ja kavaleteilla olen työskennellyt myös suoruuden parissa. Puomien tai kavalettien avulla saa helposti konkreettisesti mittarin askelpituuden säätelyyn. Pitkälle sivulle mahtuu kivasti kolme kavalettia 21 metrin väleillä. Esteillä vastaava metrimäärä tarkoittaisi normaalisti viisi laukka-askelta. Nyt jumppailun merkeissä ratsastin väleihin 6-9 askelta, yleensä molempiin saman lukeman. Ensimmäinen väli tulee yleensä helposti, mutta toinen väli tuntuukin lyhyemmältä kun vauhti kiihtyy tai askel venahtaa.

Tässäkin se tasaisuus on valttia. Ajoissa valmiiksi, istunnalla vastaan ja vähemmän vetoa kädellä. Riksu tarjosi kaikenlaista mutkittelua ja matoilua ensin, mutta kun sen sai apujen väliin, niin tuli mallikkaita linjoja. Onnistuttiin myös kivasti tekemään jälkimmäiseen väliin enemmän askeleita kuin ensimmäiseen, mikä vaati jo aika lailla töitä. Yksinkertainen, mutta hyvin tehokas treeni!

Karvapallero Riksu oli ihan hikinen treenin päätteeksi, sitä kun ei vielä ole klipattu. Ehkäpä se pohjekin alkaa mennä kevyemmin läpi, kun välistä parturoi paksun talviturkin pois. Se jää nähtäväksi! Perusratsastuksen parissa jatketaan koko talvi ja toivottavasti ensi kaudella saavutetaan tasainen tulostaso sinne vähintään kärjen tuntumaan.

Miten istut vs. miten luulet istuvasi

Sunnuntaina meillä oli Röllin kanssa Maijan yksityistunti kouluratsastuksen parissa. Työskenneltiin paljon perusasioiden äärellä: siirtymisiä, rehellinen taivutus, pidäte läpi. Ei opeteltu temppuja tai vaikeita tehtäviä, vaan pysyttiin lähes koko treeni isolla pääty-ympyrällä. Silti tai ehkäpä juuri sen takia Rölli oli valmennuksen jälkeen hikisempi kuin koskaan koulutreenin jälkeen.

Olen jo pitkään tunnistanut omat istuntani ongelmat lyttyyn valuvaan ryhtiin ja käsiin, joilla teen helposti liikaa. Pohkeiden käytössä on vielä parannettavaa, mutta olen aina mieltänyt jalkojeni olevan kuitenkin suhteellisen oikeassa asennossa ja paikassa. Esteillä tosin paino ei aina säily jalustimilla hypyssä, mutta muuten en ole mieltänyt jalkojani ongelmaksi.

Joskus vuoden ensimmäisillä koulutunneilla Maija ohjeisti pitämään vasenta nilkkaa kevyempänä. Nyt siihen nilkan asentoon puututtiin toden teolla. Tiedostamattani painan vasenta kantapäätä niin vahvasti alas, että nilkka ja sen myötä koko jalkaa menee ikään kuin lukkoon eikä jousta liikkeen mukana. Korjausliikkeenä mun piti nostaa jalkaa polvesta lähtien ylöspäin, alussa sai jopa tuntua siltä että jalustin karkaa. Myöhemmin etsittiin taas paino päkiälle. Kun Maija hetken korjaustyön jälkeen sanoi, että nyt kantapää on vaakatasossa, tuntui se tosi hämmentävältä. Kantapää tuntui siltä kuin kannus osoittaisi melkeinpä kohti kattoa ja pohje tulisi jo lähes satulahuovan päälle. Piti oikein kurkata alas jalustimeen, miltä siellä oikeasti näyttää. Eikä Maija huiputtanutkaan ;)

Seuraavaksi mun sitten piti tehdä siirtymisiä ympyrällä, ja tuli taas aloittelijaolo. Kun keskityin ylempänä pysyvään, joustavaan nilkkaan, kaikki muu oppi tuntui haihtuvan kropasta ja normaalitkin toiminnot unohtuivat aina sisäpohkeesta ylös katsovaan katseseen. Kun en saanut enää painaa kantapäätä alas, ongelma muutti muotoaan ja vahingossa tulikin sitten kipristeltyä varpaita tai puristettua polvella. Loppua kohti alkoi keskittyminen jo jakaantua moniin asioihin saman aikaisesti ja saatiin tehtyä ihan kivoja siirtymisiä ja laukkavolttejakin.

Se yllätti, kuinka paljon noinkin pieni asia voi vaikuttaa hevoseen. Rölli alkoi suoristua ja kääntyä todella paljon helpommin. Maija huikkaili maasta, että säkäkin alkoi nousta ja vasen takajalka pääsi paremmin töihin, kun mun istunta ei blokannut siltä tilaa enää.

Laukannostoissa on toisinaan ollut ongelmaa, varsinkin vasemmassa kierroksessa. Välillä laukka nousee tasajaloin takajaloilla hypähtäen ja välillä vasen takanen pompahtaa ihan muuhun suuntaan kuin mahan alle polkemaan. Nyt nilkan korjauksen jälkeen näitä huonoja hetkiä tuli paljon harvemmin tai ne olivat huomattavasti lievempiä. Jotenkin oli tosi surullista kuulla, että mun ratsastus on häirinnyt Röllin liikettä niin paljon, mutta nyt sitä aletaan sitten korjaamaan uudella tarmolla. Paljon on merkitystä silläkin, että Röllillä tosi harvoin ratsastaa joku muu kuin minä itse, joten omat vinoudet ja heikkoudet heijastuu Rölliin lähes päivittäin ja vuosien mittaan niistä kehkeytyy sitten näitä ongelmia. Ei voi ainakaan muita syyttää jos hevonen ei toimi!

Myös varusteilla tuntuu olevan osuutensa ongelmassa. Nimittäin tänään Riksua ratsastaessani harrastin istunnan tutkistelua niin omia fiiliksiä tunnustellen kuin peilistä tsekkailen. Riksun satulassa mun on muutenkin helpompi istua, eikä nilkat olleet yhtään niin eri paria kuin Röllin satulassa. Riksun satulassa on helpompi tuntea molemmat istuinluut, kun taas Röllin satulassa yleensä oikea istuinluu tuntuu selvästi vahvemmin.

Valmennuksesta ei ole materiaalia, kun kaikki kuvaajaehdokkaat oli muilla mailla. Aloin tutkia vanhoja kuvia tilalle, yhtä hyvin olen kiinnittänyt nilkkaan huomiota kuvissa kuin ratsailla. Viime vuoden toukokuussa otetussa kuvassa kuitenkin näkyy vasemman jalan nilkan ongelma, kantapää on vahvasti painunut alas. Ja tässä kuvassa ei olla edes missään tehtävässä vaan Röllin taputtelutuokiossa.

PS. 46 päivää kenttäkisakauden avaukseen. Kesä tule jo!

Ongelmana istunta

Vuoden ensimmäinen estevalmennus peruttiin paukkupakkasten takia, joten startattiin valmentautuminen koulutunnilla. Eka Maija Väinölän tunti oli viime vuoden puolella ja silloin osallistuin Riksun kanssa. Nyt sunnuntaina olikin Röllin vuoro.

Tykkään erityisesti Maijan tunneissa siitä, että niillä keskitytään paljon istuntaan. Röllin kanssa on ollut ongelmana se, että mun ajatus ja kroppa ei aina ole samalla kartalla. Helposti käy niin, että haluan tehdä jotain (esim. avotaitutusta), mutta se ei onnistu vaikka kädet ja jalat ohjailisivat oikein, kun istunta jumittaa vastaan. Muutenkin Röllin kanssa on ollut jotenkin nappulat vähän hukassa, etenkään laukkaan en ole saanut sellaista oikeanlaista tunnetta. Rölli on edelleen takakorkea, mistä varmaan hetkellinen huonompi tasapaino johtuu. Lisäksi en edelleenkään oikein tykkää Röllin satulasta, mikä todennäköisesti vaikeuttaa myös mun istumista.

Käynnissä ja ravissa työskenneltiin kolmikaarisella kiemuralla, jossa kaariin tehtiin voltit ja volteilla vielä takapään väistöä ulospäin. Alkuun Rölli oli varsin jännittynyt ja potkiskeli takakavioiden kärjillä vain maata, eikä kunnon poljennasta ollut tietoakaan. Kun käyntiin löydettiin rauhaa ja rentoutta, jatkettiin ravissa.

Kolmikaarisen jälkeen tehtäväksi vaihdettiin ympyräkahdeksikko, jossa kahdeksikon sydämestä tehtiin taas väistöä ympyrän reitillä seinän vierelle. Tästä tehtävästä Nelli kuvasi jopa 12 minuutin videon, jätin äänet mukaan (myös toisen ratsukon saamat kommentit). Paljon meillä on erinäisiä ongelmia, jotka vaikuttavat myös toisiinsa. Onneksi seuraava tunti on taas jo sunnuntaina!

Katso video Youtubessa

Videollakin on havaittavissa meidän tämänhetkisiä ongelmia:

- Sekä ylös- että alaspäin siirtymisissä mun pitäisi ratsastaa enemmän eteen. Useimmiten jään pitämään kädellä, jolloin siirtymistä tulee takkuisia ja tahti täytyy löytää uudelleen

- En uskalla hellittää kädellä riittävästi, sillä tuntuu, että Rölli juoksee alta

- Kun Rölli jännittyy, jännityn yleensä itsekin, vaikka ei pitäisi. Helpommin sanottu kuin tehty

- Laukkatehtävissä Rölli kuumuu, enkä osaa rauhoittaa tilannetta. Tulee lisää jännittystä

- Käytän edelleen välillä ristiriitaisia apuja (ohja&istunta, ohja&pohje)

- Tehtävässä mukana ollut väistö voisi auttaa saaman Röllin paremmin töihin, mutta en ehdi siihen mukaan laukkasiirtymisen jälkeen, kun vain vedän ohjista ja yritän pitää Rölliä hanskassa. Siinä Rölli kuitenkin vain vetää vastaan, jännittyy niskasta ja eikä ainakaan ota takapäätä alle. Ojasta allikkoon

- Laukkaan en löydä otetta ja jään vain könöttämään

- Laukannostoissa oma jalka nostaa ja ajatuskin on mukana, mutta muu kroppa istuu vastaan. Muutenkin pitäisi ratsastaa nostoihinkin ajatuksella enemmän eteen

- Oma ryhti valuu lyttyyn ja paino valuu liian eteen. Pitäisi istua enemmän niin sanotusti takajalkojen päällä, istuinluiden takaosalla. Etukenossa istuessa Rölli saa myös paljon enemmän heilutettua mua

- Teen liikaa hevosen puolesta. Kun sitten jätän sitä enemmän yksin, menee Rölli välillä ihan solmuun jaloistaan

- Käynti jää helposti lyhyeksi ja kiireiseksi

- Ravissa ei polje takaa, välillä alitempoinen

- Harjoitusravissa istuminen on vaikeaa, jolloin otan tukea kädellä suusta

- Istuntaan keskittyminen heikentää vielä kokonaisuuteen keskittymistä. Sitten Rölli poistuu reitiltä/avuilta/tekee omiaan, jota korjaan liian rajusti

- Kun muistan avata lonkat ja istua pystyssä, hevonen liikkuu paremmin. Kaikkeen muuhun keskittyessä lonkat helposti unohtuu ja meno jännittyy