Treeniviikko huipentui maastoestetreeniin, joka suoritettiin Niinisalossa. Rölli lastattiin auton kyytiin ja lähdettiin kesäretkelle. Saatiin treeniseuraakin, kun mukaan lähti Olga ja FWB-ruuna Roni.
Suomenhevosten kenttämestaruudet ratkotaan Niinisalossa 14.-15.7. eli parin viikon päästä. Alunperin mun piti ottaa molemmat hevoset suokkien kenttämestaruustaistoon, mutta nyt mitalijahtiin lähteekin vain Rölli. Mestaruusluokka on tasoltaan suomenhevosten vaativa (koulu helppo A, rataesteet 105 cm, maastoesteet 100 cm). Se tarkoittaa Röllille luokkanousua, sillä takana on vasta tuttareita ja suokki helppoja. Vaikka Rölli on tehnyt vahvaa nollaa maastossa, päätin kuitenkin lähteä Niinisaloon treenaamaan isompia esteitä.
Pientä lisävarustetta oli käytössä ekaa kertaa, nimittäin kenttägeeliä. Kenttägeeli on valkoista geeliä, jota laitetaan hevosen jalkoihin vähentämään kitkaa risuilla. Rölli sai geeliä testiin, kun hänellä välillä nuo etujalat roikkuu siihen malliin. Kenttägeelin avulla vaan liu'utaan esteistä yli tarpeen tullen. Laitoin nyt vain pienen kerroksen etujalkoihin, eikä Rölli enempää olisikaan tarvinnut.
Rölli tunnisti treenipaikan ja oli alkuverkoista asti into piukkana. Alkuverkkana hypättiin pari harrasteen estettä ja tuttarin pöytä. Juuri se pöytä, jolla Riksu kaatui toukokuun kisoissa. Monet ovat kysyneet, jäikö mulle jotain kammoa/traumoja siitä kaatumisesta. Vastaus on ei. Siinä se pöytä oli nytkin kuin este muiden joukossa. Ei ollut mitään jännitystä, Röllikin teki oikein kivan hypyn siihen.
Hyppäsin alle vielä helpon verkkaesteistä penkin ja olympiarenkaat. Intoa oli, mutta renkailla taas mielenkiintoinen jalkatekniikka. Etupolven kenttägeelit taisi olla paikallaan ;)
Muuten Rölli hyppeli taitavasti ja nosteli jalkojaan. Vähän jotain viilaamista vauhdissa ja suoruudessa, mutta kaikki esteet ylittyi helposti ja innokkaasti, ei ongelmaa. Banketti-rengaseste-tehtävän, haudan ja mökin puolicoffinin sekä tukkiokserin tulin kahteen kertaan ihan vaan rutiinin vuoksi. Nuolenkärjet, urut, kulma ylittyi tuosta noin vaan. Rölli oli oikein taitava!
Järvellä oli kovan tuulen myötä aallokkoa, mitä Rölli ekalla polskuttelulla vähän jännitti, mutta vesitehtävillä ei ollut mitää meininkiä jäädä aaltoja katselemaan. Lopuksi käytiin laukkamassa pari pätkää pidemmällä rantaviivalla rennosti. Hyvien loppuverkkojen jälkeen iloisin mielin kotimatkalle :)
Viime viikolla meillä oli kauden tärkeimmät kisat, suomenhevosten kenttämestaruudet. Kisat järjestettiin Keuruulla ja mukaan lähti vain Riksu. Röllilläkin olisi ollut kvaalit kisaan tai sitten se olisi voinut mennä tuttaria, mutta päätin keskittyä vain Riksun kisaan.
Matkaan lähdettiin jo perjantaina aamupäivällä ja perillä Keuruulla oltiin neljän maissa. Kävelytin Riksun matkan jäljiltä ja se pääsi sitten karsinaansa lepäilemään ennen illan viimeistelyratsastusta. Kisa-apulaisena mukana tällä kertaa oli siskoni Nelli. Majoituttiin kätevästi tallin viereisessä aitassa, joten ruokinnat hoitui näppärästi aamuin illoin.
Perjantain ratsastuksella Riksu oli oikein mukavalla tuulella ja liikkui rennosti mutta kuitenkin atiivisesti. Työstin muutamia kohtia kouluradasta, mm. väistöt ja keskilaukkaa kaarella. Meno tuntui helpolta ja lopetettiin hyvillä mielin. Riksu pääsi vielä suihkuun, jotta olisi aamun koulukokeessa puhdas ja kiiltävä ;)
Meidän majoitukseen kuului sekä lauantaina että sunnuntaina herkullinen aamupala jolla jaksoi hyvin pitkälle päivään. Riksu sai myös oman aamupalansa totuttujen rutiinien mukaan kuuden maissa. Letittämässä olin kasin aikaan ja sen perään lähdettiin puunatun ratsun kanssa verkkailemaan. Meille oli arvonnassa osunut lähtövuoro luokan ensimmäisenä, mistä en erityisemmin ilahtunut...
Verryttely oli maneesissa ja rata kentällä. Aamulla ei satanut, mutta edellispäivien sateet oli tehneet kentästä paikoitellen aika märän ja niljakkaan. Ei Riksu maneesissakaan tuntunut niin hyvältä kuin perjantaina, mutta kentällä ei ainakaan loistettu. Yleensä Riksu ei juurikaan välitä erilaisista pohjista, mutta nyt siitä tuli jotenkin entistä enemmän mato. En saanut sitä pohkeen ja ohjan väliin vaan kaula, lavat, maha ja takapää seilailivat kaikki omia reittejään.
Olin tyytyväinen kun muistin radan (FEI:n CCIP* kenttäkilpailuohjelma 2014), mutta muuten jäi kyllä huono fiilis radasta. Kauden tärkein kisa ja niin vain ratsastus oli vain ajelehtimista. Pitkästä aikaa keräiltiin pari 5,5 arvosanaa.
Toisessa pohkeenväistössä heräsin siihen, että pitäisi vissiin vaatia vähän enemmän hevoselta. Ensimmäinen laukannosto onnistui kivasti, mutta sen perään meinasin unohtaa mihin oltiinkaan menossa. Riksu ei mennyt kulmiin, mikä taas hankaloitti tehtävien suorittamista. Varsinkin keskilaukkaan lähtö pitkän sivun ensimmäisessä kirjaimessa oli tuskaa, kun hevonen oli niin vimpula ja takapää roikkui sisällä. Jäätiin siitä omasta tasosta kauas. Videolta kun katsoo, niin ei tiedä onko kyseessä tallikisojen helppo C vai kenttämestaruuksien koulukoe.
Tuomari C: "Hyvä tahti, mutta muoto/tuntuma vaihtelee. Pehmeyttä lisää siirtymisiin." 61,11%
Tuomari M: "Hevosella on kivat perusliikkeet. Saisi olla paremmin ohjan ja pohkeen välissä ja käyttää itseään paremmin. Tsemppiä :)" 62,41%
Tuomareiden kommentit allekirjoitan täysin. Tulokseksi saatiin 61,76 % (-57,4) jolla pidettiin perää sijalla 8/11.
Koulukokeen olikin useampi tunti aikaa ennen iltapäivän estekoetta. Katsottiin loput suokkien koulukokeet ja lepäiltiin. Keskipäivällä käytiin ohjatusti kävelemässä maastorata, joka oli aika mutkikas eikä oltaisi todellakaan löydetty oikeaa reittiä ilman radan suunnittelijaa Kallea. Oltiin ekaa kertaa Keuruulla joten maastot ei olleet tuttuja, lisäksi risteileviä polkuja riitti moneen suuntaan.
Iltapäivällä tuli muutamia sadekuuroja. Kuten jo aamulla oltiin arveltu, rataesteet siirrettiin maneesiin. Verkka sentään pystyttiin pitämään kentällä, ettei ihan päivä venähtänyt iltaan.
Riksu punki esteverkassakin aika vahvasti sisäpohjetta vastaan ja irvisteli pidätteille. Kierros pysyi samana koko meidän verkan ajan, joten työstin oikean laukan vastalaukkana kuntoon. Ekalla lähestymisellä pystylle Riksu ei kuunnellut ja tulikin niin pohjaan että puomi tuli ihan kunnolla mukaan. Sen jälkeen oltiinkin jo skarpimpaa poikaa!
Maneesissa sai ottaa yhdet hypyt pystylle ja okserille. Käytin ne saatiinkin ihan kivat hypyt. Maneesi tuntui tosi pieneltä kun sinne oli rakennettu yhdeksän esteen rata. Esteet ei olleet onneksi ihan tapissa, mutta tekemistä riitti kuitenkin. Ja se yksi okseri joka oli kai maksimimitoissa, näytti isolta.
Rata lähti isommasta paikasta liikkelle. Sen jälkeen ehkä molemmilla tuli varovaisempi vaihde silmään. Yritin olla nyppimättä, mutta mielummin ratkaisin paikan lähelle kuin kauas. Yritin myös hakea tilaa mahdollisimman paljon reunoilta, mutta parissa kohtaa Riksu pääsi hieman oikaisemaan. Muuten Riksu oli urhea ja varsin terävä sekä pelasti taitavasti ratsastajan virheitä. Sarjalle oli aika tiukka tie ja siinä lavat jäi vähän ulos roikkumaan. Vaikka paikka oli ihan hyvä, tuli puomi mukaan a-osalta. Hyvin kuitenkin skarpattiin b-osalle. Isolle okserille varmistelin vähän turhankin paljon. Riksu oli taitava ja ansaitsi paljon taputuksia radan jälkeen.
Muillakin oli vaikeuksia mahtua pieneen maneesiin. Vain kaksi ratsukkoa selvitti esteet ilman virhepisteitä. Meidän 4 virhepisteen tuloksella noustiin kolme sijaa, ja oltiin ensimmäisen päivän jälkeen 5./11.
Riksu läpäisi eläinlääkärin tarkastuksen helposti. Vaikka taisi yrittää kertoa olevansa nälkäkuoleman partaalla kun yritti ahmia kaikki mahdolliset heinänkorret ja puun oksat varusteiden riisumisen aikana. Ei sentään tarkastuksen aikana, se vielä puuttuisikin!
Illalla käytiin Nellin kanssa vielä kiertämässä maastorata kertaalleen. Samassa tuli napattua kuvatkin maastoesteistä. Itse esteet oli helppoja ja yksinkertaisia, pääsosin yksittäisiä maastoesteitä. Muutama este myös hypättiin molemmista suunnista. Tuttari hyppäsi varmaan puolet meidän radan esteistä. Haasteita tuli kuitenkin mäkisestä maastosta ja kiemuraisen reitin muistamisesta.
Näin yöllä painajaista, että meillä menisi Riksun kanssa maastoradalla 6 minuuttia, kun suokeilla oli ihanneaikana 4 minuuttia ja 4 sekuntia. Vähän jännitti aamullakin, että kuinka paljon mahtaa kurvit, mäet ja kolme vesiestettä (lätäkköä lähinnä) hidastaa meidän matkaa.
Maastoesteverkassa Riksu oli kuitenkin reippaalla päällä, joten ei ainakaan energiasta olisi puutetta. Otin muutamia hyppyjä, jotka Riksu teki hyvin. Ekoilla raviympyröillä oli lievää kiemurtelua havaittavissa, mutta kun päästiin enemmän vauhtiin, niin ratsukin liikkui suorempana.
Lähtö oli loivaan ylämäkeen, mutta saatiin kuitenkin rata kivasti käyntiin. Pidin hyvää vauhtia alusta lähtien. Riksu vastasi hyvin niin jarruun kuin kaasuunkin, oli oikein ilo ratsastaa. Ekalla vedellä vähän himmailtiin vauhtia, mutta sitten taas menoksi. Ei minkään moisia ongelmia esteillä, Riksu suoritti oikein taitavasti. Loppuradan alashypyllä otin varuiksi raviin, Riksu tosin oli sitä mieltä että maastoradalla kuuluu laukata mutta totteli kuitenkin. Maalissa oltiin hyvissä ajoin, helpon ihanneaikakin alittui. Vähempikin kaasuttelu olisi riittänyt mutta tulipa testattua että myös näissä olosuhteissa Riksun vauhti ja kestävyyskunto riittää hyvin.
Sen verran kiltit maastoesteet oli, että 11 ratsukon luokassa vain kaksi ratsukkoa sai estevirheitä. Aikavirheitä tuli näiden lisäksi vain yhdelle ratsukolle. Oliko siis liian helppo rata vai ratsukot niin taitavia? ;)
Knuutilan Veikko ja Lotta-Katariina Lehtonen jyräsivät edelleen ja nappasivat vaatimattomasti viidennen kultamitalinsa. Meidän sijoitus ei parantunut vaan jouduttiin tyytymään viidenteen sijaan. Tyytyväinen sai olla kyllä Riksun maastokokeeseen, uljas musta oli ihan liekeissä :) Puomin päässä oltiin taas mitalista, kuten ekallakin kerralla mestaruuksissa (vuonna 2014).
Viime lauantaina käytiin Keravalla maastoestetreenissä. Tarkoituksena oli osallistua Röllin kanssa meidän seuran SM-joukkueeseen, joten halusin treenata hautoja ja trakehnereita kisapaikalla. Ja ajoissa tietenkin, viimeisenä ilmoittautumispäivänä ;)
Pari vuotta sitten Keravan kenttäkisoissa meidän tuttarin maastorata stoppasi Levonmäentien viereiselle trakehnerille. Se on hyvin leveä risupysty, jossa edessä on pieni hauta. Kolme kieltoa siihen silloin, ja siitä lähtien Röllillä ollut jonkinmoinen hautakammo. Hattulan maastoestekisoissakin (elokuussa 2015) matka tyssäsi trakehnerille eikä vaihtoehtoinen hautakaan enää ylittynyt.
Viime vuonna osallistuttiin Keravan kisoissa harrasteluokkaan varmuuden varalta, että päästään maaliin asti. Silloin Rölli ylitti harrasteen pikkuhaudan mallikkaasti ja nappasi ruusukkeenkin 7. sijan johdosta.
Nyt tosiaan skarpattiin maastoestetreenienkin osalta, kun ilmoittauduttiin Simon valmennukseen. Hypättiin alkuun pari harrasteen tukkikasaa ja pientä pöytää. Neljäntenä verkkaesteenä käsky kävi hypätä leveä trakehneri. En maininnut mitään aiemmista ongelmista, vaan ajatus oli ratsastaa päättäväisesti perille asti ja yli esteen. Kuinka sitten menikään?
Oikein hyvin! Paikka valui hippasen turhan lähelle, mutta Rölli ei epäröinyt yhtään. Tultiin se vielä uudelleen heti perään ja reippaasti yli tälläkin kertaa :)
Jatkettiin harjoituksia nuolenkärjellä. Sille tuli ekalla yrittämällä ohimeno, kun en saanut Rölliä kaarteen jälkeen suoraksi. Rölli ei sitä mitenkään katsonut, mutta oma ratsastus oli turhan huolimatonta. Toisella kertaa onnistui, tosin hyppy oli vähän hidas ja myötäys jokseenkin liioiteltu...
Koska tuttarin trakehner oli sujunut hyvin, saatiin tehdä helpon tehtävä isommalla trakilla, josta viisi laukkaa nuolenkärjelle. Rölli oli rohkea ja teki tehtävän kiltisti, vaikka väli jäi meille hieman pitkäksi. Aiempien hautaongelmien jälkeen oli hieno fiilis tehdä tällaista isomman luokan tehtävää.
Tultiin vielä yhtä "kunnon" trakehneria, jossa siis oli paksu tukki isomman haudan yllä. Siinä Röllin hyppy jäi vähän littanaksi, mutta edelleen eteneminen oli reipasta ja rohkeaa. Edettiin pellolta toiselle ja matkalla hypättiin helpon kapea tukkikasa ja tuttarin vino tukkilinja.
Metsän reunassa tultiin ensin vain yksittäin hautaa pari kertaa molempiin suuntiin. Rölli otti ekat hypyt vähän varman päälle, mutta aika ideaalisti kuitenkin laskeutui lähelle haudan takareunaa eikä leiskauttanut mihinkään kauas. Yksittäisten hyppyjen perään jatkettiin puolicoffinina haudan perään tukki. Rölli teki tässäkin helpon tehtävässä taitavaa työtä :) Hypättiin vielä tuttarinkin valkoinen aita ojan yli, ei ongelmaa. Tultiin radanpätkää yli puolicoffinin, metsäkujalla olevan penkin ja toisen puolicoffinin (tukki ja hauta). Rölli viiletti vähän, mutta suoritti tehtävät pyydetysti.
Tarkoitus oli jatkaa pidempi radanpätkä aloittaen kukkulan päältä muutaman esteen yli, kiertäen vesiesteeltä ja takaisin kukkulalle ylöshypyn kautta. Yhdeltä treeniryhmän hevoselta vääntyi kuitenkin kenkä niin pahasti että hevosesta tuli ihan kolmijalkainen. Siitä tuli hetken paussi treeniin kun kenkä piti irroittaa.
Odottelutuokion jälkeen otettiin pari pikkuestettä ja sitten jatkettiin varsinaisella tehtävällä. Röllillä edelleen virtaa riitti ja vauhtia sai jarrutella. Esteet ylittyivät kuitenkin edelleen helposti.
Vedellä tehtiin muutamia erilaisia reittejä ja tehtäviä. Tehtiin tuttarin tukkeja molempiin suuntiin. Keltainen talo veden jälkeen taisi olla taas ylikorkea tuttariin. Siihen reitti valui vähän vasemmalle, mutta aina päästiin yli kuitenkin. Viimeisenä tehtävänä tultiin alashyppyä ja mökki perään. Niiden hyppely olisi voinut olla vielä sujuvampaa, mutta ihan jees onnistui nytkin. Rölli yllätti rohkeudellaan ja oikein hyvä fiilis jäi treenistä :)
Viimeisten tehtävien aikana tuuli yltyi ja tummat pilvet peitti taivaan. Kauniissa aurinkoisessa kelissä pidetty treeni sai ikävämmän lopun, kun yhtäkkiä loppuverkan aikana vettä tuli taivaan täydeltä. Vaikka kova sadekuuro ei kestänytkään muutamaa minuuttia kauempaa, kastui kaikki vaatteet ihan läpimäräksi. Kunnon kenttäratsastajana olin varautunut varavaatteilla vesiesteessä polskimiseen niin sain kuivaa vaatetta päälle ja kotimatka meni taas iloisemmissa tunnelmissa.
Näin vuoden alussa on kilpailijana taas hyvä kerrata säännöt ja tarkistaa mahdolliset muutokset niin yleisissä säännöissä kuin oman lajin säännöistäkin. Vaikka itse kilpailenkin päälajina kenttäratsastuksessa, tulee niin koulu- kuin estekisoissakin startattua, joten niihinkin sääntömuutoksiin on hyvä tutustua. Vuoden 2015 huhtikuussa kisailtiin ekaa kertaa matkaratsastuksessa ja ehkäpä tänä vuonna osallistutaan taas, joten otin matkaratsastussäännöt myös mukaan tähän postaukseen.
Kokosin samaan listaan lähinnä ne tärkeimmät sääntömuutokset. Eli jos ei jaksa lukaista kaikkia sääntöjä läpi punaisia muutosmerkintöjä etsien, niin tässä ne tulee.
Kilpailusäännöt: Yleinen osa
- Lisäys: Säännöissä mainittu termi hevonen tarkoittaa hevosta, ponia ja muita kavioeläimiä
- Ratsastuskypärän täytyy olla kulloinkin voimassa olevien EU-standardien mukainen
- Myös 1-tason kisoissa hevosella täytyy olla numerolappu aina kun hevonen liikkuu kilpailualueella
- Kilpailukutsun myöhästymisestä SRL voi määrätä sakkoa kisajärjestäjälle 50 e / myöhästymispäivä
Kenttäratsastus
- Kenttäkisoissa suurimman muutoksen ovat kokeneet luokkien nimet, ne päivitettiin vastaamaan Ruotsin mallia (korkeus vastaa rataestekokeen korkeutta)
harrasteluokka > kenttäratsastusluokka 80 cm
tutustumisluokka > kenttäratsastusluokka 90 cm
helppo > kenttäratsastusluokka 105 cm
suokkien / ponien helppo > suokkien / ponien kenttäratsastusluokka 95 cm
vaativa B > CNC* / CCN*
vaativa A > CNC** / CCN** (voidaan myös merkitä CNC2*)
- 1-tasolta alkaen voidaan järjestää myös kenttäratsastusluokka 60 cm
- Kvaalitulosten tulee olla tästä vuodesta lähtien vähintään 1-tason kisoista
- Pari muutosta kvaalihyväksyttyyn tulokseen:
* koulutuloksen tulee olla vähintään 55 %
* maastotulos saa olla 11 vp (yksi rikkoutuvan esteen pudotus sallitaan)
- 90 cm kenttäratsastusluokkaan kelpaa kvaaliksi maastoratsastuksen tyyliarvosteluluokka 80 cm, jossa tulos on vähintään 60 %
- Jos ratsukolla on kolme peräkkäistä hylättyä tulosta, sen täytyy suorittaa yksi kvaalikelpoinen tulos alemmalla tasolla, ennen kuin se voi palata takaisin ylempään luokkaan
- Rissakannuksia saa käyttää vain 3-5-tasoilla
- Poniratsastajat eivät saa käyttää rissakannuksia
- Koulukokeen ravisuudet saa keventää 60, 80, 90 cm luokissa ja nuorten hevosten luokissa
- Osiin hajoavan mekanismin / esteen rikkomisesta saa 11 virhepistettä
Esteratsastus
- Esteiden numerot sekä kirjaimet (esim. sarjaesteillä) sijoitetaan esteen oikealle puolelle
- Lähtömerkin jälkeinen valmistautumisaika voidaan lyhentää 30 sekuntiin esimerkiksi aikataulusyistä. Tällöin radalla saa olla suorittavan ratsukon lisäksi kaksi valmistautuvaa ratsukkoa
- Henkilö ei saa toimia samassa kisassa sekä stewardina että kilpailijana
- Kilpailun eläinlääkäri ei saa osallistua samaan kilpailuun kilpailijana
- 1-tason kisoissa ratsastajalla täytyy olla kengät, joissa on varsi tai sileänahkaiset saappaanvarret
- Korvanappi on kielletty aina kilpailupaikalla ratsastaessa
- Satula on pakollinen
- Suojien sisäpinnalla ei saa olla painetyynyjä. Lampaankarvapehmustetta saa käyttää
-Silmät peittävä kärpäshuppu / -suoja on kielletty
- Kenttäkisojen rataestekokeen tulokset kelpaavat estekisoihin kvaaleiksi
- Lähtöoikeuden epääminen on pakollista jos hevosesta tulee verta. Stewardi voi kuitenkin tarkistaa pyyhkäisemällä, onko kyseessä hevosen pureminen kieleen (tulosta ei hylätä) tai joku muu syy (tulos hylätään)
- Uusi arvostelumenetelmä 367.4 Yhteisvirhepistemäärä
= lyhyesti sanottuna kilpailu kahdessa vaiheessa, joiden virhepisteet lasketaan yhteen. Voittaja on se kenellä on vähiten virhepisteitä ja nopein aika toisessa vaiheessa
- Joitakin muutoksia termeihin ja arvostelukohtiin taitoarvostelussa (tutustu tarkemmin Estesääntöjen sivulta 37 alkaen)
- Suokkien estemestaruuksissa toisen osakilpailun toiselle kierrokselle ratsastaja saa osallistua vain yhdellä hevosella
Kouluratsastus
- Nuori hevonen on 5-7-vuotias. Nelivuotiaille voidaan järjestää omia luokkia
- Kannukset: vaakasuunnassa pyörivä rissa on sallittu
- Vaativa A ja sitä alemmat luokat voi ratsastaa nivelkuolaimella (paitsi arvokilpailut)
- Junioreille, poneille ja lapsiratsastajille avoimet helppo A -luokat ratsastetaan aina nivelkuolaimella
- Kuolainteippi on kielletty
- Korvahuppua ei saa kiinnittää turparemmiin
- Jos ratsastaja ei ota ohjia yhteen käteen alku- / lopputervehdyksessä > -2 pistettä
- Radalle tai rataa ympäröivälle alueelle saapuminen virheellisellä varustuksella > -2 pistettä Esimerkiksi hevosella suojat jalassa tai ratsastajalla ei hanskoja. C-tuomari keskeyttää suorituksen ja avustaja saa korjata virheen / puutteen
- Kür-luokissa voidaan taiteellista vaikutelmaa arvioitaessa käyttää arvosanoja 0,1 desimaalin tarkkuudella
Matkaratsastus
- Ihanneaikaluokissa yhden kilometrin etäisyydellä maalista ratsukko ei saa pysähtyä, kääntyä takaisin
tai kiemurrella kuluttaakseen aikaa reitillä. Näin toimineen ratsukon suoritus hylätään
- Reittiin saa tutustua myös ratsain ennen kilpailun alkua
- Mikäli ratsukko hylätään tai se keskeyttää poistuen kilpailupaikalta ilman vaadittavaa hevostarkastusta, pakollinen lepotauko on 60 vrk
- Kilpailun toimihenkilön tulee välttää tilanteita, joissa eturistiriidan muodostuminen on mahdollista. Esteellisyyttä voivat aiheuttaa mm. seuraavat eturistiriitatilanteet: omistajuussuhde hevoseen, perheside tai henkilökohtainen suhde kilpailijaan
Viime viikonloppuna kisailtiin taas kenttäratsastuksen parissa, tällä kertaa Niinisalossa. Rölli kisasi tutustumisluokassa ja Riksun koitokset oli avoimessa helpossa. Kävi vielä semmoinen mäihä, että Riksu oli luokkansa eka lähtijä ja starttivuoro oli heti yhdeksältä. Vaikka eka koulustartti olikin aikaisin, lähdimme reissuun kuitenkin vasta lauantaina. Alkuviikon lämpöaallon ja auringon jälkeen palattiin Suomen todelliseen säähän eli vesisateeseen, jota olikin luvassa koko viikonlopun ajan.
Aamuvarhaisella Riksu sai pikasykeröt harjaansa, mutta Rölliä en jaksanut alkaa letittää, sillä siinä olisi mennyt koko yö. Ennen Röllin koulustarttia ehtisin kuitenkin näpertämään jonkinmoisen ranskanletin koko kaulan matkalle.
Joku autonkuljettaja oli jättänyt pitkän ajoneuvonsa verkan keskelle, unohtanut sen siihen ja kuuleman mukaan lähtenyt Puolaan seikkailemaan viikonlopuksi. Riksu oli ihan ihmeissään, että tuo vempele ei kyllä tuohon kuulu ja vähän kyttäili autoa sitä ohittaessa. Radan puolella asia onneksi unohtui.
Riksu ei taaskaan tuntunut verkassa ihan parhaimmalta, kun se välillä vaan juoksenteli vimpulana eikä kuunnellut apuja. Jumppailin muutamia väistöjä ja avoja, jotta takapää lähtisi käyntiin. Keskiravi kipitti ja keskilaukassa Riksu oli kuin jossain ralliradalla kurvailemassa.
Tällä kertaa jopa muistin radan, mutta muuten rata ei tuntunut kovin onnistuneelta. Tuntui, että Riksu vaan meni omia menojaan enkä saanut siihen mitään otetta. Se ei antanut rehellisesti periksi niskastaan ja takapää laahusti vain mukana. Keskilaukassa jalat kävi vikkelään ja Riksu kanttasi taas heti pienemmästäkin kääntävästä ohjasotteesta. Odotin jotain 57-58% tulosta radalta. Tuomarit olivat kylläkin toista mieltä...
Tuomari C: "Siisti, pääosin tasapainoinen suoritus. Ajoittain liike saisi tulla vielä paremmin selän läpi." 66,9 %
Tuomari M: "Aktiivisemmin takaa. Rennommalle niskalle. Varo, ettei mene kiireiseksi. Tasainen suoritus." 64,3 %
Yhteistulokseksi tuli siis 65,6 % ja sillä tuloksella oltiin kolmantena koulun jälkeen. Mitä ihmettä!?
Noin tunnin huilaamisen jälkeen suunnattiin rataesteille, jotka helpossa hypättiin 105 cm korkeudella. Koko aamupäivän sateli vettä, mutta radankävelyssä estekentän nurmi tuntui vielä ihan napakalta eikä kovinkaan märältä. Riksu sai kenkiinsä nurmihokit kannoille.
Verryttelyyn lähtiessä Riksu tuntui jotenkin kovin jäykältä takaa. Varmaan pelkät kantahokit vähän väänsivät jalkaa kovemmalla tiellä kulkiessa. Hiekkapolulla ja verkassa liike oli kuitenkin ihan normaali ja Riksu liikkui mielellään, joten aloitettiin hyppääminen ja hetken kuluttua oltiinkin jo radalla.
Verkassa Riksu hyppäsi puhtaasti vaikkakin vähän juoksi kohti esteille. Radalla sen sijaan ei. Otettiin neljä puomia, vaikka mielestäni paikat oli ihan hyviä. Kakkosella Riksu lähti niin laakaan hyppyn, että nappasi tasaokserin etupuomin etujaloilla. Sarjan jälkeen loivassa alamäessä okserista mukaan takapuomi. Seiskalle tuli vähän kummallinen loikka, jonka perään pitikin kääntyä melko jyrkästi ohi tuomarikopin. Otin turhaan laukkaa pois kurvissa ja jäin samaan vauhtiin himmailemaan kasille. Linjalle olisi pitänyt tulla vähän aktiivisemmin. Nyt napattiin kasilta puomi. 22 metrin välissä jäin taas matkustelemaan ensimmäiset kolme askelta, vaikka olisi pitänyt tehdä päätös toteutettavasta askelmäärästä hyvissä ajoin. Nyt toteutus oli epätasainen, 5 menevää laukkaa ja kuudes lähelle, minkä takia vielä yksi puomi matkaan. Nurmi tuntui matkan varrella ihan hyvältä, mutta ponnistuksissa se antoi ehkä vähän liikaa periksi. Ei Riksu mitään liukastellut, mutta ehkä hokkeja olisi voinut olla enemmän.
Ensin kuulutettiin, että saatiin 12 virhepistettä. Se korjattiin 16 virhepisteeksi kuitenkin jo ennen kuin olin päässyt nurmelta pois. Metsän puolella ravaillessani tuli vielä yksi kuulutus koskien meidän tulosta. Yliajasta 4 virhepistettä. Olin ihmeissäni, sillä kyllä me nyt laukattiin ihan perus vauhtia (helpossa tempovaatimus on 350 m/min). Myöhemmin tuloslistaa tutkiessani huomasin, että radan vaatimusaikaa oli muutettu, joten pistepotti jäi 16 virhepisteeseen.
Esteiden jälkeen oltiinkin tuloslistalla jo toisessa päässä, nimittäin sijalla 12./15.
Eläinlääkärin tarkastuksessa Riksu pisti leikiksi, tökki ja punki päin eikä osannut käyttäytyä. Kun oli ravin vuoro, Riksu oli aivan kujalla ja kiemurteli kuin mato. Jouduttiin ottamaan uusi kierros ravia, jotta siis saatiin sitä ravia esitettyä kunnolla. Päästiin läpi tarkastuksesta pelleilystä huolimatta.
Kaksipäiväisissä kisoissa onneksi on vähän väljempi aikataulu, joten ei tarvinnut kiireessä panikoida. Varsinkin kun hepat oli eri luokissa, oli aikaa varsin sopivasti vaihtaa ratsua. Riksun osuuksien jälkeen ehdin hetken taas hengailla autossa ja kuivatella kastuneita varusteita.
Matkalla kouluverkkaan Rölli oli yllättävän rento metsäpoluilla, mutta verkassa muiden hevosten keskellä se jännittyi ja vetäytyi kuoreensa. Käynti oli jotain ihme tanssahtelua ja puhinaa. Ravissa hain vain rauhallista tahtia ja sitä, että Rölli malttaisi odottaa. Helpommin sanottu kuin tehty. Rölli aloitti suun kanssa lonksuttamisen eikä halunnut ottaa pidätteitä läpi. Alkuun se ei meinannut edes kääntyä pienemmälle ympyrälle. Laukkaan en saanut mitään otetta. Jalat kävi ja kävi, mutta työntö puuttui. Kääntyminen oli erityisen vaikeaa ja pari kertaa Rölli heittikin ristilaukalle kurvissa. Tähän olotilaan kun lisätään vielä muut ympärillä pörräävät ratsukot, ei lopputulos ole kovinkaan onnistunut.
Röllin kouluohjelmana tuttarissa oli Helppo B:3. Ei mikään lemppariohjelma muutenkaan, mutta tähän hevosen virkeysasteeseen vielä huonompi. Tuttarissa onneksi saa vielä keventää joten todellakin hyödynsin tämän mahdollisuuden.
Mun mielestä radalla ravi näyttää aika kivalta, mutta vaatisi paljon paljon enemmän rentoutta ja rauhaa. Nyt kun yritän Rölliä jarrutella, se lyhentää kaulan ja alkaa huitomaan entistä enemmän etujaloilla. Se ei anna kunnolla käyttää jalkaa, vaan singahtelee jokaisesta pohjeavusta. Kurveissa jään helposti ottamaan vain sisäohjasta, jolloin takapää lennähtää samantien ulospäin. Laukka jäi taas jännityksissään kovin lyhyeksi ja kulmikkaaksi. Sekä alku- että lopputervehdys valui pitkäksi eikä Rölli oikein malttanut seistä. Ravista käyntiin siirtymisestä ansaittiin radan paras numero 6,5. Muuten paperissa oli tasaista kutosta ja muutama 5,5.
Ehtisin jo hukkaamaan Röllin koululapun, mutta tuomarikommenttina luki suurinpiirtein näin: tänään jännittynyt, käännöksissä takaosa valuu ulos, muista ulkoavut.
Tuloksena 59,3 % (-61) ja sijoitus hännillä, 21./30.
Tuttarin eka estevuoro oli juuri alkanut, kun olin kouluradalla. Päätettiin kuitenkin mennä vasta seuraavaan vuoroon, ettei tulisi kiire ja paniikki verkassa. Se kun tunnetusti ei Röllille sovi. Ehdittiin odotellessa käydä kävelemässä tuttarin maastorata.
Sade jatkui edelleen ja nurmi oli tallautunut edellisten luokkien ratsukoista, joten Röllille laitettiin neljä hokkia joka jalkaan. Se tuntui sopivalta ratkaisulta radallakin, vaikkei pohja edelleenkään ollut mitään liejua.
Verkassa Rölli oli taas sen tuntuinen, ettei olisi viikkoon ratsastetttu. Vauhtia piisasi, malttia ei. Hyppäsin tavallista enemmän, jotta löytyi jotain tolkkua siihen kiitämiseen. Kerran Rölli hyppäsi aivan päin okseria, mutta siitä heräsi itsekin vähän skarppaamaan. Pitkää ja laakaa hyppyä vauhdilla tuntui olevan Röllin taktiikka edelleen.
Radalla tuli muutamia rytmin muutoksia, mutta suht samoilla suunnitelmilla oltiin Röllin kanssa liikenteessä. Sarjaväli oli varsin lyhyt kahden laukan väli, joten koitin vähän himmata lähestymisessä. Se ei oikein onnistunut, vauhti hiipui kyllä, mutta niin myös laukka. A-osalta puomi, väli jäi lyhyeksi, roikkuhyppy B-osalle ja puomi myös siitä. Loppurata selvittiin puhtaasti, vaikka taas seiskalle tuli ihme jättiloikka. Riksun radasta oppineena ratsastin selkeämmällä suunnitelmalla ja tultiin välin sujuvasti viidellä laukalla. (Kamera katkaisi kuvauksen ennen vikaa linjaa.) 8 virhepistettä siis esteiltä.
Puomit tiputti meitä muutaman pykälän tuloksissa ja päädyttiin tilalle 27./30. Tässä vaiheessa virhepistesaalis -69.
Rölli esitti semmoista liitoravia eläinlääkärin tarkastuksessa, että hyvä kun pysyin mukana menossa. Muutenkin se oli taas kovin pörheänä muiden hevosten keskellä, mutta pysyi hyvin käsissä.
Käytiin kiertämässä vielä helpon maastorata ennen kuin hepat pääsi talliin. Sinne jäivät hepat rouskuttelemaan heiniä, kun me iskän kanssa ajeltiin vielä kotiin tekemään iltatallia. Aamulla saatiin taas lähteä varsin aikaisin liikenteeseen, vaikka nyt eka startti olikin vasta kello 11.40.
Riksun vuoro oli sunnuntainakin ensimmäisenä. Alkuverkassa se tuntui jäykältä takaa, mutta vertyi normaaliksi. Verkkahypyt ei onnistuneet ihan nappiin, tultiin joko liian lähelle tai liian kauas. Riksu suoritti kaikki kuitenkin kyselemättä.
Maastoon startattiin hyvillä mielin. Kello käyntiin ja menoksi! Kolme ekaa meni vaivattomasti, mutta Pläjäyksen banketilla Riksu alkoi himmailemaan. Ravissa selvittiin tehtävästä, mutta siitä johtuen paikka renkaille jäi viidellä laukalla kauas. Riksu oli ihan pro ja teki jättiloikan renkaiden yli alamäkeen. Vähän laukkaa auki ennen kutosta. Sille tulikin niin laaka hyppy ettei tosikaan... Kurvin jälkeen haudalle Riksu lähti valumaan ihan tosi paljon oikealle (sama ongelma ollut tässä ennenkin). Jarrutin käyntiin että pysytään reitillä. Käynnissä haudan yli. Etupää hyppäsi hyvin, mutta takapää roikkui. En tiedä kävikö jompikumpi takajaloista jopa haudassa, sillä haudan takareunan maalinja lähti mukaan. Riksu ei ollut oikein kuulolla eikä reitillä, joten ei päästy lähestymään sarjan b-osaa eli taloa. Voltilla hevonen kuulolla ja sitten talo jo ylittyikin. Tästä kuitenkin Riksu jotenkin lannistui tms. sillä loppurata oli kovin takkuista menoa. Urut, tukkiokseri, risueste. Kaikki perusesteitä, mutta Riksu kysyi jokaisella, että mennäänkö. Se himmasi kohti esteitä, halusi ponnistaa läheltä ja haki oikealle. Fyysistä kuntoa tuntui olevan, mutta henkinen kunto jarrutti menoa.
Kuusipystylle ja kulmalle taas pohjaan, mutta yli. Intoa ei ollut, mutta rehellisenä kaverina Riksu meni, mistä ohjattiin. Kulman jälkeen kello alkoi näyttää kovaa kiirettä, mistä vähän ite otin turhaa stressiä. Nuolenpäälle oli kiemurteleva reitti, jonka ratsastin vähän turhan rennosti. Olisi pitänyt ottaa hevonen paremmin avuille. Nyt kurvit meni kantaten ja sisäohjalla vetäen, mikä kostautui ohimenona nuolenpäälle. Valui oikealle, taas. Tein voltin oikean kautta ja sain Riksun yli esteestä, joskin tosissani sain ratsastaa sitä eteenpäin.
Nuolenpään jälkeen teki melkein mieli keskeyttää, kun meno tuntui niin vaivalloiselta. Hitaasti puksutettiin kuitenkin rata maaliin asti. Riksu piti melkein työntää yli tukeista mäen päällä ja veden rajassa. Vedessä se meinasi lähteä ulapalle, kun valui taas oikeaan. Ravissa kiivettiin suht isosta ylöshypystä takaisin hiekalle. Kaksi viimeistä estettä meni sentään vähän sujuvammin. Molemmat oltiin ihan loppu kun maaliin päästiin. En ole varmaan koskaan hengästynyt maastoradalla noin paljon! Piti ihan tosissaan ratsastaa, yleensä kun vain istun kyydissä ja ohjaan.
Vaikka päästiin maaliin ja saatiin tulos avoimesta helposta, oli fiilis tosi huono. Ypäjän kisoissa Riksu oli ihan into piukkana menossa ja lukitsi hyvin esteille (mitä nyt ei sinne mutaan mennyt, mutta muuten). Nyt se ei oikein halunnut laukata esteille perille asti ja olisi halunnut valua oikealta ohi. Loppuraveissa se liikkui puhtaasti ja normaalisti, mutta pelkään itse sillä olevan häikkää vasemmassa takajalassa.
Kahden kiellon lisäksi paukutimme yliaikaa maastosta 43 sekuntia yliaikaa. Maastosta siis -57,2. Yhteispotti näin ollen -124,7. Lopputuloksissa oltiin 10./15.
Rauhassa hevosen vaihto ja taas verkkaan. Rölli oli taas ylikierroksilla, eikä asiaa auttanut ohi laukkaavat ratsukot. Olin varannut Röllille verkkaan noin 40 minuuttia normaalin 30 minuutin sijaan, ja se toimi hyvin. Saatiin vähän laskettua kierroksia ja verkkailtua lihakset lämpimiksi ilman kiirettä.
Verkkahypyt Rölli teki ihan hyvin, vaikka onnistuikin aina vääntäytymään niin, että lasketumisen jälkeen puun oksat hakkasi mua naamaan. Mutta mitä pienistä ;)
Rata lähti ihan hyvin käyntiin. Kolmoselle tosin tuli paikka niin pohjaan, että mun tasapaino heilahti kunnolla ja samassa ohjatkin venahti liian pitkiksi. Pitkin ohjin kuitenkin osuttiin banketille ja vielä sen jälkeiselle urku-esteellekin. Taputukset Röllille ja sitten ohjia keräilemään. Haudalle ratsastin lyhyessä laukassa ja vahvalla paineella. Rölli vähän jarrutteli, mutta meni yli. Alamäki mentiin ravissa, samoin eka mökki. Välissä päästiin taas laukkaan ja jatkettiin sujuvasti matkaa.
Laukkasuoran jälkeen ajoissa taas kontrollia peliin ennen nuolenpäätä. Vähän lähelle tultiin sekä nuolenpäälle että kulmalle. Tukki näppärästi veteen ja laukassa veden läpi. Rantaravintolan pöydälle en nähnyt oikein paikkaa, joten valuttiin pohjaan. Trippeli ja viimeisenä ollut sianselkä ylittyivät ihan ok. Ajassa oltiin maalissa ja fiilis oli oikein kiva. Maastossa saatiin purkaa paineita, joten loppuverkassa hevonen oli jo varsin rento ja rauhallinen. Ekaa kertaa viikonlopun aikana!
Röllin puhtaan radan ansiosta noustiin tuloksissa vähän ylemmäs, mutta sijoituksiin ei ollut enää asiaa. Lopputuloksissa irtosi 13. sija 30 lähtijän luokassa (8 sijoittui).
Lähipäivien kelit eivät ole olleet kovin suosiollisia ulkoiluun, mutta Riksun kanssa onnistuttiin hyppäämään maastoestetreeni raekuurojen välissä sunnuntaina. Edellisen kerran hypättiin maastoesteitä viime vuoden toukokuussa Niinisalon kisoissa, joissa tuloksena oli puhdas maastorata avoimessa helpossa.
Ihan samoissa fiiliksissä ei päästy treeniä aloittamaan, sillä maneesissa tehdyn alkuverkan jälkeen ulos siirtyessä Riksu oli ihan jäässä ja muissa maailmoissa. Ekat 4 tai 5 hyppyä oli jotenkin kovin takkuisia ja Riksua piti ratsastaa ihan tosi paljon eteen. Näiden ekojen hyppyjen jälkeen otettiin ylämäkeen reippaampi laukkaspurtti, ja johan lähti moottori käyntiin. Sen jälkeen ei tarvinnut muuta kuin ohjailla ja vähän jarrutella. Riksu oli ihan innoissaan ja hyppäsi kaikki esteet hyvällä imulla. Välillä se oli niin kierroksilla, ettei malttanut edes kävellä. Muutenkin Riksu oli menossa kaikille lähistöllä oleville esteille. Mahtava kipinä! Lähestymisissä ja varsinkin esteiden jälkeen Riksu oli kovin roikku ja etupainoinen, mutta pikkuvikoja ;) Vähän kun löydetään sitä kuuluisaa malttia menoon, niin kai se nenukin sieltä nousee.
