Kysy kenttäratsastajilta ulkomaiden kisoista!

Olen suunnitellut tälle keväälle postaussarjaa kenttäkisoista ulkomailla. Alustavasti olen kysynyt haastateltavaksi mukaan Belgiassa, Iso-Britanniassa ja Ruotsissa kisanneet ratsastajat.

Nyt teillä arvon lukijat on mahdollisuus kysellä näiltä ulkomailla kisanneilta kenttäratsastajilta kisoista ja kisakulttuurista!

Mikä sai lähtemään ulkomaille? Onko ulkomailla kovempi taso? Mitä kilpailulupia siellä tarvitaan? Pärjääkö siellä englannin kielellä?

Kyssäreitä tulemaan!

Me ollaan pysytelty ihan Suomen maalla... Kuva Lapinlahdelta

(c) Milla Heikkinen

Estetunnilla pitkästä aikaa

Tänään päästiin pitkästä aikaa estetunnille. Viimeksi ollaan estetunnilla oltu joskus joulukuun puolessa välissä!

Tunti aloitettiin ympyrällä viiden puomin yli ravissa. Kun tämä sujui rennosti, otettiin sama ympyrä laukassa ja lisäksi pikku ympyrällä kavaletin yli. Toiseen suuntaan mentäessä kolmen puomin päät oli nostettu sisäreunasta kannakkeille, jolloin hevoset joutuivat jo vähän pomppaamaan irti maasta.

Puomit nostettiin kolmeksi ristikoksi. Ristikoiden välillä pidettiin edelleen maapuomi kontrollin takia. Ristikkoympyrällä pyörimisen lisäksi tehtiin erilaisia radanpätkiä ja reittejä. Meillä oli okserin alla vesimatto ja yhden pystyn alla pari olkipaalia "pelottelemassa", mutta ei Riksu ainakaan niitä katsonut yhtään.

Alkuun en nähnyt oikeen hyvää paikkaa vesimatto-okserille, mutta Riksu meni kiltisti yli. Samaten olkipystylle ajoin ekalla kerralla pohjaan. Riksu ei ollut ihan suora, vaan punki vasen lapa edellä eikä kuunnellut vasenta pohjetta. Sitten itse jäin välillä vaan vetämään oikeasta ohjasta, mikä yllättäen ei auttanut mitenkään, päinvastoin teki hevosta entistä enemmän vimpulaksi. Tarkoituksella vähän normaalia lyhyemmät sarjavälit oli ensin vähän hankalia, mutta kun löydettiin vähän malttia menoon, niin onnistui kivasti.

Riksu sai mua välillä irtoamaan satulasta, kun nyppi. Myös se oma kropanhallinta voisi toki olla parempaa! Vaikka esteet ei olleet mitään erikoisen isoja (korkeimmillaan varmaan ysikymppiä) oli oma mukautuminen ja varsinkin asento esteen jälkeen aika hukassa. Tuntuu, että jään nojailemaan eteen kun pitäisi kroppa saada taas pystyyn ja vaikuttaa hevoseen muutenkin kuin matkustamalla...

Oli kuitenkin oikein kiva päästä pomppimaan valvovan silmän alle :) Hyviä tehtäviä ja tarpeellisia toistoja. Parin viikon päästä olis Annan treenit taas. Ens viikolla osallistutaan varmaan Maijan valmennukseen, nyt kun päästiin treenaamisen makuun ;)

Juulia kuvasi (sumeaa) videota tunnin tehtävistä:

Takaisin treeniin?

Takaisin treeniin olisi tarkoitus taas päästä ja piakkoin! Ainakin Riksun kanssa, joka nyt onkin tällä hetkellä ainut joka olisi siinä kunnossa, että kestää kunnon treenausta. Tumppi nyt on vielä pidemmän aikaa saikulla, Rölli palailee töihin vähitellen ja Riiviö on ollut enemmän siskoni Juulian käytössä.

Tammikuun alkupuolella hevoset rokotettiin ja raspattiin, minkä johdosta tuli kevyempää menoa. Myös omat työt ja koulu ovat vähän syöneet ratsastukselta aikaa sekä paikoitellen myös motivaatiota ja jaksamista.

Riksun kanssa ollaan menty pitkälti kouluratsastuksen parissa, puomitreeniä tein viimeksi lauantaina ja maastossa käytiin kääntymässä maanantaina iltapäivällä. Kääntymässä vain sen takia, kun Riksu steppasi itseltään etukengän irti aika alkumatkasta... Kenkä vääntyi ensin puoliksi irti, jolloin varvaskäänne painoi keskelle kavioita, mutta onneksi sain kengän pois eikä Riksu alkanut aristaa kaviota. Illalla se sai molempiin etusiin uuden uutukaiset kengät, joilla kelpaa treenata :)

Tumpin kanssa tuli kuntoutuksessa hieman takapakkia taas :( Päästiin ravailemaan jo muutaman päivän ajan pari kierrosta, mutta nyt maanantaina oikea takajalka oli lämmin ja turvonnut. Palataan siis vain kävelemään...

Rölli sen sijaan on palannut työntekoon. Juoksutin sen viime torstaina ja sunnuntaina, molemmilla kerroilla liikkui puhtaasti ja kiltisti :) Sunnuntaina nousin myös selkään ottamaan kevyesti käyntiä ja ravia. Vähän jännitin, reagoisiko Rölli jotenkin, kun oli eka kerta ratsain kärryepisodin jälkeen. Iskä auttoi selkäännousussa. Rölli oli ihan nätisti ja kuunteli apuja yllättävänkin hyvin. Jes! Tästä lähdetään lisäämään treeniä pikkuhiljaa.

Irtohypytystä olen suunnitellut ainakin Riksulle ja Röllille tässä lähiaikoina toteutettavaksi, mutta katsotaan milloin olisi sen aika. Huomenna päästään Annan estevalmennukseen pitkästä aikaa. Toivottavasti saan kuvaajan paikalle, niin tulisi vähän uutta materiaalia tänne blogiinkin!

Kuvapostaus: pakkaspeltoilua Riiviöllä

-12° C, aurinkoista

Mitä tänään hypättäisiin?

Iskä ei ole (vielä) innostunut siirtämään maastoesteitä maneesiin, mutta mä olisin niitä innostunut hyppäämään! Eilen oli sen verran into päällä, että keräilin pihalta ja autotallista kaikenlaisia tarvikkeita ja aloin pistää vähän esteitä pystyyn! Autonrenkaista ja lavoista sain perinteisempiä maastoesteitä kasattua, mutta kehittelimpä vähän erikoisempaa estettä vesimatostakin.

Esteinä mulla oli tosiaan kapeahko aitatolpista ja kavaleteista tehty "tavallinen" pysty, oranssit kottikärryt, joku sähkökaapelin rulla, autonrenkaat, havuilla täytetyt saavit, kahdesta lavasta tehty laavu sekä puomien päällä vesimatto, jossa vielä pari pulkkaa koristeena.

Tänään aamulla päästiin viritelmiä sitten kokeilemaan Riksun kanssa. Heti maneesiin saavuttuaan Riksu oli aika ihmeissään, että mitäs kummaa sinne on tullut. Kierreltiin tutkimassa kaikki esteet ja Riksu totesi niiden olevan vaarattomia. Verkassa haettiin sisäpohkeet läpi ympyröillä ja kiemuroilla. Laukkaa otin uralla kevyessä istunnassa ja arvatkaas mitä. Mun pieni suokkipallero kuumui! :D Takapää oli aika kevyt, ei mitään pukkeja tokikaan mutta jotai ihmeellisiä ilmavia pompahduksia herra esitteli. Ravityöskentelyssäkin Riksu oli niin laukkaherkkä, että huhhuh :)

Hyppelyt aloitettiin renkailla ja pystyllä. Riksu oli innoissaan! Viime kaudella varsinkin kisoissa kapeammat esteet oli vaikeita, mutta nyt vaikeudesta ei ollut tietoakaan. Riksu "lukitsi" reitilleen esteen ja aina mentiin yli ilman mitään yrityksiäkään ohi. Rullalle jalat jäi pariin kertaan vähän roikkumaan ja otti osumaa rullan reunaan. Vesimatot ja kotsut meni ihan kuin aina oltaisiin tommoisia hypelty. Hieno Riksu!

Lopussa mentiin 8 esteen rata. Välillä Riksu tuli vahvaksi eikä antanut periksi pidätteistä. Oma käsi jää siinä helposti vetämään, vaikka pitäisi istua lähemmäs satulaa ja vaikuttaa istunnalla... Ei oo helppoa. Toinen rata oli sama kuin eka, mutta vastakkaiseen suuntaan. Tällä radalla ratsastin varsin huonosti, ajoin koko ajan paikat liian pohjaan. Lopuksi tultiin korjaus, joka onnistui mielestäni ihan kivasti.

Juulia tuli muutamien hyppyjen jälkeen kuvailemaan menoa. Kuvat ei tee todellakaan oikeutta kenellekään, kauheeta mössöä tuli niistä taas :(

Omassa istunnassa olis sata asiaa korjattavana, mutta Riksu oli hieno!